Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Tietotori

Espoo - Keskustelut - Kulttuurikeskustelut

Lasten ja nuorten kulttuurin alasajo

Lasten ja nuorten kulttuurin alasajo Espoossa


Espoon Visioissa korkeimmalle tavoitetasolle, johon kaupunki itse voi suoraan vaikuttaa, on asetettu koulutus ja kulttuuri.  Kulttuurissa lasten ja nuorten toiminnan tukeminen on asetettu tärkeimmäksi painopisteeksi.

Vaikka kaupungin taloustilanne on ollut välillä tiukka, on kaupungin yksikköjen toiminnan taso pyritty turvaamaan ainakin vuokra- ja henkilökulujen kasvun verran - paitsi kulttuurissa.  Kulttuuritoimen budjetti putosi vuodesta 2002 (7,6 milj €)  viidenneksellä viime vuoteen (6,1 milj €).  90 % budjetista jaetaan avustuksina kulttuuriyhteisöille.  Avustussumma on pudonnut samana aikana neljänneksellä. Avustuksista arviolta 80 % jaettiin lapsille ja nuorille suuntautuville taiteen perusoppilaitoksille ja lastenteatterille.

On erittäin räikeä ristiriita siinä, että kun kaupungin johto haluaa yksityistää kaupungin toimintoja, niin se katsoo, ettei esim. taiteen oppilaitoksille tarvitse korvata henkilö- ja kiinteistökustannusten kasvua, kuten kaupungin yksiköille. Puhumattakaan siitä, että tämän toiminnan piti olla kaupungin painopiste.

Sivistystoimen johto ei ole kertaakaan ottanut huomioon budjettiesityksessään kulttuurilautakunnan huolta lasten ja nuorten vapaa-ajan palvelujen rajusta alasajosta. Myöskään valtuustossa ei ole budjettikäsittelyssä löytynyt ymmärrystä lautakunnan esityksille, mitä budjetin raju lasku hyvin osoittaa. Eikä samaa myötämieltä mitä liikunta on saanut. Kun Honka meinasi pudota liigasta, löytyi helposti vajaa miljoona euroa siirrettävään katsomoon.

Länsiväylä-lehti löysi Espoon valtuustosta valtuustokauden alussa yhden kulttuuri-ihmisen ja vajaa 10 urheiluihmistä, joista monet ovat kunnallispolitiikan johtavissa tehtävissä. Uskallan kyllä väittää, että kansallinen ja kansainvälinen laajempi positiivinen huomio on Espoolle tullut kulttuurista, varsinkin lastenkulttuurista; esim. kansainvälistä mainetta ja palkintoja saaneet lasten- ja nuorten kuorot ja Espoossa koulutetut korkeatasoiset muusikot. Espoon koulutettu väestö arvostaa kulttuuria ja hakee sen Helsingistä, koska Espoon päättäjätkään eivät arvosta omaa kulttuuritarjontaansa.

Kaupungin ostamat koululaisnäytännöt on myös ajettu alas. 40~000 lasta jäivät ilman näytäntöjä. Tämä taas on ajanut näytäntöjä tuottaneet lastenteatterit kestämättömään taloudelliseen tilanteeseen.

Erityisesti taiteen perusoppilaitosten (musiikki, kuva- ja esittävätaide, tanssi) rehtorit ovat ilmaisseet huolensa kiristyvästä taloustilanteesta ja sopivien opetustilojen puutteesta. Helsingissä tehdyssä tutkimuksessa oppilaitosten kustannuksista 90 % on kiinteitä ja jatkuvasti kasvavia henkilöstö- ja kiinteistökustannuksia, joihin oppilaitokset eivät voi vaikuttaa muuten kuin irtisanomisilla ja Espoossa suuralueilla tapahtuvan toiminnan lopettamisilla.  

Espoonlahdessa on huutava puute taiteen perusopetustiloista, eikä siellä ole mitään muitakaan kulttuuritiloja, mitä muilla suuraleilla on vaikka muille jakaa. Sivistystoimen johto pudotti lasten ja nuorten tilat pois Lippulaivan laajennuksesta, koska ne olivat liian kalliit. Eli siis eivät olleet riittävän kehnot, halvat ja riittävän sivussa, että ne olisi voitu antaa nuorille. Hyvä esimerkki miten virkamiesjohto suhtautuu Espoovision painopisteisiin.

Leppävaaran kulttuurifoorumissa todettiin, että Sellon kauppakeskuksen järjestysongelmat johtuvat juuri siitä, ettei ole nuorille mitään yhdessäolotiloja, kun ne olisivat tulleet liian kalliiksi. Mitähän vuosikymmenien häiriköinti maksaa Sellolle ja nuorten tulevaisuudelle?

On sanottu, ettei kaupungilla ole rahaa kulttuuriin, kun WeeGee tuli niin kalliiksi. Lasten ja nuortenko pitää maksaa Espoon kaupunkikuva- ja imagomarkkinointi?

Espoon vision ja strategian väsäämiseen käytettään satoja tunteja virka- ja luottamushenkilöiden aikaa ja sitä väännetään monessa yhteydessä. Olisiko paljon pyydetty, että sitä myös toteutettaisiin käytännössä – vaikka talousarviossa?


Juhani Hakala (sd)
Kulttuurilautakunnan puheenjohtaja