Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Myllypuro - Keskustelut

Maija Anttila: Myllypuron kaupunkipuukylä

Helsingin Sanomat, mielipide 31.7.2005

Myllypuron kaupunkipuukylä

HS jutusta 23.7. Myllypuron uusista pientaloista puuttui mielestäni monta tärkeätä asiaa, mistä syystä on tärkeätä täydentää juttua.

Ensinnäkin Myllypuron kaupunkimaisen puukylän rakentamisen tavoitteena ei ole pelkästään Myllypuron vetovoiman lisäys, vaan kehittää Helsinkiin omaleimainen puupientalo malli ja tutkia uusia asumisen malleja. Helsinkiläiset ovat niitä toivoneet ja Myllypuron hankkeessa vastataan tähän toiveeseen. Puupientalot sopivat lapsiperheille, yksinasuville ja ateljeiksi. Osa tonteista on tarkoitettu toteutettavaksi myös hartiapankkityönä. Keskeinen tavoite alueen suunnittelukilpailussa, mihin saatiin sataneljäkymmentä ehdotusta, oli kehittää kohtuuhintainen, mutta asukaslähtöinen tapa asua. Puutalorakentamisen kehittäminen on tärkeä tulevaisuuden asia ja siksi Myllypuron puukylä on otettu mukaan valtioneuvoston hyväksymään kehittämisohjelmaan. Sekin on mielestäni tärkeä asia helsinkiläisille.

Alueen metsää ei suinkaan hävitetä kokonaan, kuten jutusta voisi päätellä. Valtaosa siitä jää edelleen lähivirkistysalueeksi. Kaikkiaan suunnittelualue on noin 35 ha, mistä asumiseen on varattu noin 12 ha. Edelleen 2/3 osaa kaikkine komeine puineen ja kallioineen jää virkistys ja muuhun käyttöön. Tärkeätä on huomata, että pientalot on suunniteltu niin, että taloille syntyy omia ja yhteisiä pihoja. Niiden käyttö virkistykseen tulee varmasti tyydyttämään asukkaita. Ei pidä myöskään unohtaa itä- Helsingin muita erittäin hyviä ulkoilualueita.

Jutussa viitataan siihen, että Helsinki kaavoittaa tutkimatta riidan aiheita. Tähän voi päätyä, ellei perehdy koko suunnitteluhistoriaan. Myllypuron alueen suunnittelu on käynnistynyt vajaat kymmenen vuotta sitten. Siihen on liittynyt useita eri vaiheita, jolloin alueen asukkaat ovat voineet tuoda tavoitteensa julki. Valtaosa mukana olleista ovat pitäneet suunnitelmia hyvinä ja toivoneet niiden toteutumista. Jutussa haastateltu Sibone Oroza on ollut niitä vastaan. Jutussa verrataan myös Helsingin ja Vantaan tapaa selvittää asukkaiden mielipiteitä yleiskaavoitusvaiheessa. Tutkija Liisa Tyrväinen ei ehkä tiedä, millaiset vuorovaikutusprosessit yleiskaava 2002 valmisteluun liittyivät. Mutta rohkenen väittää, että ne olivat vähintään Vantaan tasoa, elleivät enemmänkin. Mutta tosi asia on, että alueen asukkaat ovat asioista erimielisiä. Tämän kanssa poliittiset päättäjät joutuvat elämään lähivuodet, jolloin joudumme tiivistämään kaupunkirakennetta ja ottamaan uusia alueita ihmisten asuttaviksi. Se tulee tarkoittamaan, että naapuriin rakennetaan ja oma miljöö muuttuu. Toivon, että ymmärrämme ihmisten asunnon tarpeet ja haluamme kehittää kaupunkiamme.

Poliittiset ryhmät hyväksyivät yleiskaavan varsin yksimielisesti v. 2003. Myllypuron asuntorakentaminen on jopa vähemmän kuin yleiskaava mahdollistaisi. Lautakunnassa äänestys oli lähinnä ”eskon puumerkkiä”. Vihreät ja vasemmistoliitto olisivat halunneet rakentaa alueelle myös kerrostaloja ja sitä kautta tiivistää aluetta. Mutta se olisi ollut paitsi alueen kehittämisperiaatteiden vastaista, myös nostanut rakentamiskustannuksia. Itse en kannattanut näitä muutoksia. Se olisi mielestäni huonontanut alueen suunnitelmia.

Maija Anttila, sd

Kaupunkisuunnittelulautakunnan puheenjohtaja