Seppo Lehto

Yleensä yli viisikymppisten lapset ovat jo lähteneet kotoa ja velat on maksettu, kun taas nuorilla painaa päälle kaikki menot yhtä aikaa eikä nykymaailmassa inflaatiokaan hoida eikä avusta velkojen maksussa. Suuret ikäluokat ovat siirtyneet kokonaisuudessaan kymmenen vuoden sisällä eläkeelle. Yhteiskunnan tulee pitää eläkeläisistä, vanhuksista ja sairaista huolta, mutta siitä ei saa muodostua kohtuutonta rasitusta nuorille. Mahdolliseti hyvätuloisten eläkeläisten on maksettava yhä kasvava osuus kunnallisista palveluista. Jos ikään perustuva verotuseron käyttö tuntuu ikärasismilta, niin nuorten tukemiseen on haettava ja löydettävä muita keinoja. Oman asunnon hankkiminen on yksityisen perheen suurin taloudellinen ponnistus. Tässä voidaan auttaa niin nuoria kuin varttuneimpiakin, kaavoittamalla riittävästi maata asuntotuotantoon, jolloin tontimaan hinta saadaan pidettyä kurissa. Asuntojen hinnat ovat nousseet pilviin ja siitä kärsivät eniten nuoret ensiasunnon ostajat. Kunnan kaavoitusmonopoliin on saatava vauhtia. Kunnan olisi kyettävä tarjoamaan jokaiselle kunnassa asuvalle rakentamishaluiselle perheelle tontti, jottei ihmisten sen takia tarvitsisi muutaa pois kotikunnastaan. Kunnallinen päivähoito ja kotihoidon tuki ovat toinen tapa tukea nuoria perheitä. Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö ja siitä on pidettävä huolta.

Hyvätuloiset maksavat muutenkin veroina enemmän rahaa kunnan kassaan kuin pienituloiset, vaikka veroäyri on sama. Valtio huolehtii tehokkaasti progressiivisella verotuksella tulojen tasaamisesta. Mielestäni valtio ei olisi saanut puuttua kuntien yhteisöverotuksen tuottoon. Kunnan hyvin hoitama elinkeinopolitiikan hedelmät kuuluisivat kokonaisuudessaan kunnalle. Yhteisöveron tuoton tulisi kannustaa kuntaa yritystoiminnan suosimiseen ja sen toimintaedelletysten parantamiseen. Yhteisövero on kunnan toiseksi suurin tulonlähde palkkaverojen jälkeen. Kolmantena tulee täyteen epäoikeudenmukaisuuteen perustuva kiinteistövero. Se ei ole missään riippuvuussuhteessa maksuvelvollisen tuloihin ja maksukykyyn.

Veroäyrin korotuslinjalla ei voida enää jatkaa. Ensimmäinen ja tehokkain keino kunnan talouden parantamiseksi on työlistymisasteen nosto. Mitä suurempi joukko työikäisistä ja työkykyisistä käy töissä, sitä enemmän kunnalle tulee verotuloja ja samalla sosiaalimenot pienenevät. Toisena keinona tulee Espoon houkuttelevuus uusien yritysten sijoittumiskuntana. Yritykset lisäävät kunnan yhteisöverotuloja. Kolmantena keinona tulee kunnan palvelutuotannon tehostaminen. Uuden teknologian tarjoamat mahdollisuudet on hyödynnettävä täysimääräisesti. Työn tuottavuutta voidaan nostaa myös töiden uudelleen organisoinnilla, kyseenalaistamaalla nykyiset huonosti toimivat toimintatavat, purkamalla turhaa byrokratiaa ja lippusten ja lappusten pyöritystä, päätösten syntymistä ja tekemistä on helpotettava. Hyvinvointipalvelujemme säilyttäminen ja elintason nosto vaatii tuottavuuden huomattavaa nostoa, jotta kansantalous pysyisi nykyisellä kasvu-urallaan. Tulevaisuudessa työlisten määrä pienenee ja viimeistään silloin rakenteiden on oltava kunnossa ja mahdollistettava tehokas palveluiden tuottaminen. Neljäntenä keinona kunnan tulopuolen parantamisessa on palvelumaksujen korotaminen, mutta siinäkin tulee äkkiä seinä vastaan, koska peruspalveluiden on oltava kuntalaisille lähes ilmaisia, jotta ihmisten varallisuustaso ei asettaisi ihmisiä näiden suhteen eriarvoiseen asemaan. Kuntalaisten peruspalvelut eivät saa olla bisneksen ja voiton tekovälineitä.