Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Kauklahti - Keskustelut

KAUKLAHDESTA SITÄ JA TÄTÄ

Harri Koski

Kiinteistölautakunnan jäsen (kesk), Espoo ehdokas no 224

HANSAKALLION KOULU

Olemme jo vuodesta 1998 kuntoarvion perusteella omanneet murheellisen tiedon, että 50 vuotta vanhan Hansakallion koululle on tehtävä jotain ja pian. Vaikka lämmitysjärjestelmää, jätevesiviemäröintiä ja salaojitusta parannettiin kiinteistössä, ei vanhaa koulurakennusta voi nykyaikaistaa ilman mittavia peruskorjaus- ja laajennustoimia. Tilanpuute alkaa olla kestämätön: alkavana lukuvuonna ei edes kaikki luokat mahdu koulun tiloissa toimimaan. Kaiken lisäksi alueen oppilasmäärä näyttää olevan merkittävässä kasvussa.Ei liene suurikaan salaisuus, että perinteisellä ja pelkästään kunnan budjettivaroilla hoidettu korjaus- ja investointiohjelma on jäykkä ja todella hidas instrumentti epäkohtien poistamiseksi. Hitaudesta kärsivät tietysti oppilaat ja koulukiinteistössä työskentelevät aikuiset. Olemme juhlapuheissamme korostaneet nuorisomme merkitystä kaupunkimme tulevaisuudelle; ”tumput suorana” odottaminen ei todella sovi Espoon imagoon vastuunsa kantavana kaupunkina. Kun vieläkin Espoossa on kymmeniä kouluja odottavassa mittavia peruskorjauksia ja muita merkittäviä kiinteistöön kohdistuvia toimenpiteitä, on löydettävä kaikki toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi.

Huhtikuussa 2008 Espoon kaupunginjohtaja ja rahoitusjohtaja julkistivat mallin, jossa Hansakallion koulun korjaus osana eräitä muita kiinteistöjä kilpailutetaan elinkaarimallia käyttäen. Tässä on siis kyse ”täsmäkohdennettu” projekti, jota voidaan valvoa ja ohjata piloottiprojektina.Maksaako Hansakallion koulun tavoite elinkaarimallilla enemmän kuin perinteisellä budjetti rahoituksella ehkä toteutettu järjestelmä? Ehkäpä niin, mutta satsaus on nuorten tulevaisuutta varten

KAUKLAHDEN JA HANSAPUISTON URHEILUKENTÄT

Espoossa on 10 urheilukenttää ulkoliikuntaan kesällä ja talvella sekä 7 urheilupuistoa. Kentillä on mahdollista harrastaa eri palloilulajeja ja osalla kentistä on yleisurheilun suorituspaikkoja. Espoonlahden urheilupuiston huolto- ja muun rakennussuunnitelman yhteydessä heräsi kauklahtelaisten keskuudessa kysymys lisätyn tarjonnan saamiseksi heille läheiseen ympäristöön. Seuraavassa verrataan Espoonlahden urheilupuiston liikuntamahdollisuuksia Hansapuiston ja Kauklahden urheilukenttien tarjontaan.

Hansapuisto ja Kauklahti palveli yhteensä noin 6200 asukasta vuonna 2007 ja arvioitua 10500 asukasta vuonna 2017

yleisurheilukenttå
lentopallokenttä
nurmikenttä
hiekkakenttä
jääkiekkokenttä
luistelualue

PUUTE

hiekkatekonurmi lämmitettynä
kuntorata
(katu)koripallo versus lentopallokenttä
pesäpallokenttä
urheiluseuran huoltopiste (korvattavissa huoltokontilla?)

Espoonlahti Espoonlahdentie 2-4 36312 02070 Espoo

Espoonlahden urheilupuisto on monipuolinen liikuntapaikka palvelellen Suur-Espoon 49000 asukasta, arviotu kasvu nostaa asukasääräksi 55000 vuoteen 2017 mennessä. Urheilupuistossa on uimahalli, urheiluhalli, jäähalli sekä kuntosaleja. Kenttiä Espoonlahdessa on jalkapalloon, jääkiekkoon, pesäpalloon, koripalloon ja yleisurheiluun. Urheilupuisto on tunnettu kisapaikka heittolajien harrastajien parissa.

Urheilupuiston ulkoharrastuspaikat:

* lämmitettävä hiekkatekonurmi

* hiekkakenttä

* juoksusuora

* pituushyppypaikka

* kuntorata

* katukoripallo

* heittoympyrä (kiekko, moukari)

* kuularinki

TULOSSA

urheiluseuran huoltorakennus (puku- ja pesutilat, WC)
katsomo

Edellä olevan asukasmäärävertailun perusteella on valitettavasti uskallettua ennustaa kauklahtelaisten toiveille positiivista tulosta. Eräs mahdollinen pienehkö parannus saattaisi olla kentän/urheiluseuran huoltokontin järjestäminen yhden tai molempien yhteyteen. Tässä on pallo kuitenkin paikallisilla asukasyhdistyksillä ja urheiluseuroilla, joiden olisi syytä keskustella kiinteistöpalvelikeskuksen kanssa toteuttamiskelpoisista vaihtoehdoista.

SENIORI- JA VANHUSPALVELUILLA ON PAIKKANSA ESPOOSSA

Aktiivielämänuransa jälkeen jokaista meistä kohtaa ikääntyminen kaikkine siihen liittyvine iloineen, suruineen ja toiveineen. Monilla meistä on ystävien lisäksi kodin ulkopuolisia kontakteja urheilun, yhteiskunnallisten luottamustehtävien, erilaisten kerhojen tai kokoontumisten muodossa. Näissä toiminnoissa kirkko ja kolmannen sektorin vapaaehtoisjärjestöt tekevät erittäin arvokasta työtä, joka kohdistuu aktiivisesti osallistuvien lisäksi myös niihin seniori-ikäisiin, jotka ovat luonnostaan arempia tai ujompia itse hakeutua toimintaan mukaan. Ennen eräiden ajatelmieni esittämistä kohdistan lukijan huomion erääseen ikääntyneiden joukkoon, jonka saapuminen aiemmin esitettyjen toimintojen tilaisuuksiin on vaikeutunut tai jopa estynyt.

Senioritoiminnan ensisijaisena päämäärä on mahdollistaa ikäihmisen mahdollisuus asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään, jolloin kotipalvelun kokonaisjärjestely sairaanhoitoineen, ruokapalveluineen ja kuljetuspalvelun tukineen muodostavat keskeisen rakenteen. Uusimpana tukimuotona on lokakuusta 2008 aloitettava siivouspalvelusetelien antaminen vanhuksille, joitten oma talous on heikohko.Virikkeellisen henkisen toiminnan tarve on ilmeisesti jätetty henkilön omalle vastuulle. Lisäksi kotipalvelu kohdistuu eniten tukea tarvitseville, joten suuri joukko välttävästi omin voimin toimeentulevia jää pakostakin henkisen tuen ulkopuolelle.

Palvelutalot muodostavat vanhuspalveluiden tukiverkoston, johon kuuluvat Espoo omat ja Espoonkruunun hallinnoimat vuokra-asuntoja käsittävää 4 palvelutaloa sekä yksityiset, kaupungin kanssa sopimuksen tehneet noin 25 hoivayritystä. Palvelut jakautuvat eriasteisiin muotoihin: ajallisesti pitkäaikais- ja lyhytaikaisympärivuorokautiin palveluihin, kevennetty tai tehostett asumispalvelu sekä dementiapalvelut. Vuonna 2007 yksistään yksityisiltä palveluntarjoaltilta edellytetään kapasiteettia vastata yli 1300 seniorin hoivaamisesta. Palvelutalojen henkilökunta ansiokkaasti järjestää suurten juhlapyhien virikkeellisen juhlan järjestämisen ja läpiviemisen, esimerkkinä jouluaatto ja muut juhlapyhät. Näissä tilaisuuksissa luonnollisestikin tilaisuuden anti kohdistetaan kaikille paikalla oleville, mutta yksittäinen talon asukas ei välttämättä saa mieltään askarruttavaa kysymystä esiin. Kun palvelutalojen asukkaiden kokonaismääräkin on tuhansia, kyse ei enää ole pienestä elämän laatua ahdistavasta ongelmasta.

Kirkon ohella monet muutkin tahot tekevät ansiokasta työtä ikääntyneiden parissa, mainittakoon tässä Pelastusarmeija, Punainen Risti, Marttaliitto ym. Laajennetun vanhuspalvelujen tukimuotona nämä tahot voisivat harkita ystävänpalvelun kaltaista toimintaa sellaisille ikäihmisille, jotka vaikeasti liikkuvina palvelustaloissa olisivat kuitenkin vastaanottavaisia järjestöjen antamalle henkiselle tuelle. Koko seniorikentän hoitaminen voi toki olla resurssipuutteen takia ylivoimaista ainakin alkuvaiheessa, joten ehkä yksittäisen palvelutalon ottaminen ”kummitaloksi” saattaisi antaa riittävästi kokemusta toiminnan tarpeesta. Palvelutalojen ulkopuolella olevien kohdalla ainakin seurakunnat saattavat tietää paljon alueen seniorien toiveista.