Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Tietotori

Terveisiä Espoonlahden kaupunginjohatajaillasta

Ikävä alku Espoon uudelle tarinalle (perjantaina 13.4.2012)

Eilen oli Espoonlahdessa Espoon kaupunginjohtajan mielenkiintoinen ilta otsikolla ”Tervetuloa luomaan tulevaisuuden Espoota”. Tilaisuus oli todella ”ajan hermolla”, olihan Espoon valtuusto juuri edellisenä iltana hyväksynyt yksimielisen kannanoton Espoon tulevaisuudesta Helsingin seudun kuntakentässä. Ja tulemanahan oli, että Espoo jatkaisi mieluusti metropolihallinnon kehittämistä 14 kunnan alueella ja suuntautuisi entistä enemmän verkostomaiseen yhteistyöhön.

Mutta myös muualla tapahtui. Nokia antoi tulosvaroituksen ja sen osake syöksyi yhä vain syvemmälle.

Kuin pisteeksi i:iin päälle valtioneuvosto julkaisi esityksensä liikennepoliittiseksi selonteoksi. Se on matkalla eduskunnan käsiteltäväksi. Selonteon tulos todellinen shokki ja isku Espoon liikennehankkeille. Hankepöytä on putsattu ja tyhjä muutamien seuraavien vuosien ajan ja siellä on vain jo rakenteilla oleva Länsimetro Espoon Matinkylään. Mutta silläkin hankkeella on ongelmansa, ehkäpä liian lyhyet asemat osana Helsingin seudun metroverkkoa?

Mitä on sitten tapahtunut, kun HSL:ssä (Helsingin seudun liikenteen kuntayhtymässä) on voitu sopia aikoinaan oleellisesti erilaisesta hankeluettelosta kuin mikä esiintyy hallituksen liikennepoliittisessa selonteossa?

Tosiasiassa on tapahtunut niin, että kaksi ylivertaista toimijaa ovat rutannet yhdessä pienemmät kumppaninsa. Nimenomaan Espoota on rutattu, vaikka Espoo ei olekaan kovin pieni, onhan se vielä toiseksi suurin kaupunki  Suomessa (kunnes ehkä naapureihinsa yhdistyvä Tampere sen taas ohittaa?).  . Helsingin Pisara ajoi ohi, samoin päärautatien kolmiot pohjoisemmassa. Jalkoihin jäivät Espoon kaupunkiradan jatkaminen Leppävaarasta Kauklahteen ja myös Länsimetron jatkaminen Saunalahteen ja kenties aina Kauklahteen saakka.

Samaan aikaan Espoo demostroi huonoilla hankesuunnitelmillaan Keilaniemessä, missä se on taipumassa kaikkein ylivertaisemman osapuolen eli valtion painostukseen. Keilaniemeen on suunnitteilla horjuvan Nokian viereen megalomaanisia asuintorneja, joiden tontti- ja kunnallisteknikkan tuloilla on ajateltu voitavan kattaa Kehä I:n tunneloinnin infrakustannukset  sekä  myös jokavuotiset tunneleiden ylläpitokustrannukset 1,1 miljoonaa joka ikinen vuosi.

Tämä on rakennelma, johon sisältyy suuret taloudelliset riskit, koskapa valtion maantie pitäisi ensin rakentaa Espoon rahoilla ja sitten pitäisi vain toivoa, että syntyy rakennusoikeuksia, joihin asettuvat ihmiset kustantaisivat lystin. Kuka jaksaa nyt uskoa?

Näyttäisi nyt sitten siltä, että vaikka Espoo on Espoonlahden illassa kuullulla tavalla tarjoutumassa aloittamaan kaupunkiradan ja länsimetron jatkamisen aluksi omalla rahallaan ja vaikka jälkirahoituksella, eivät ylivertaiset toimijat HSL ja valtio halua antaa siihenkään mahdollisuutta. Tämän kertoi  teknisen toiomialan johtaja Olavi Louko eilen uutisena neuvotteluista. Ja eiväthän Espoon rahat ja rahastot siihen riittäisikään.

Valtioneuvoston selonteossa sanotaan, että kustannukset jaetaan kaupunkiradoissa 50/50 ja metroissa 30/70 valtion ja kuntien kesken. Niinpä, jos länsimetron jatkaminen maksaisi 700 miljoonaa euroa ja kaupunkiradan jatkaminen 200 miljoonaa euroa, tarvitsisi Espoo rahoitusta 590 miljoonaa euroa valtion panostaessa vain 310 miljoonaa euroa. Eiväthän tähän kaikkeen Espoonkaan resurssit rahastoineen riitä.

Miksi siis näissä ankeissa olosuhteissa kiirehdittäisiin Keilaniemen onnettoman neuvoteluratkaisun hyväksymistä? Kannataisi odottaa kun pöly laskeutuu ja nähdään Nokian kehitys, Espoon tulevaisuus kuntauudistuksessa ja metropolihallinnossa sekä valtioneuvosten liikennepoliittisen ohjauksen korjaantuminen?

Martti Tieaho
DI, rakennusneuvos