Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Tietotori

Läksyt

LÄKSYT

- Miksi on ihan turha tehdä läksyjä, jos aikoo olla hyvä koululainen?
- Jos tekee läksyjä, tekee virheitä. Jos tekee vähän läksyjä, tekee vähän virheitä. Jos ei tee läksyjä, ei tee virheitä. Jos ei tee virheitä, on hyvä koululainen.

- Mikä on paras tapa kertoa opettajalle, että läksyt ovat taas tekemättä?
- Kuiskata.

- Miten on parasta kertoa opettajalle, että läksyt ovat tekemättä?
- Kuiskaamalla.

- Mistä tietää, että Pikku-Kalle on oppinut läksynsä?
- Ei mistään.

- Auttoiko isäsi sinua läksyjen teossa?
- Ei, osaan tehdä ne päin honkia itsekin.

- En voinut eilen opetella Suomen rajoja, koska oli niin sumuista, etten löytänyt niitä.

- En voinut tehdä läksyjä, kun juoksin puhelinpylvääseen ja menetin tilapäisesti ajattelukykyni.

- En voinut tehdä läksyjä, kun kissa makasi vihkon päällä enkä hennonnut herättää sitä.

- Iskä, tekisitkö minulle matikan tehtävät?
- Ei poikani, se ei olisi oikein.
- Ei se mitään, yritä kuitenkin.

Isä kyseli kerran tokaluokkalaiselta pojaltaan, mitä tämä piti uudesta opettajastaan.
- Se on ihan mukava, mutta kuitenkin vähän omituinen.
- Miten niin? isä kysyi.
- Ope sanoi, että se pyörtyisi, jos koko luokka tulisi kouluun niin, että kaikilla olisi läksyt tehty. Tänään meillä sitten oli, ja ope huitoi käsillään ja voihki ja kaatui lattialle!
- Aiotteko nyt tehdä läksynne joka päivä?
- Kyllä me yritetään.

- Isä, muistatko, kun eilen kysyin paljonko miljoona kruunua on Suomen rahassa?
- Niin, mitä sitten?
- No, se helkkarin paljon ei ollut oikea vastaus.

- Isä, voidaanko rankaista sellaisesta, mitä ei ole tehnyt?
- Ei tietenkään.
- Sepä hyvä. Minä en ole tehnyt läksyjäni.

- Isä, voitko auttaa minua kotilaskuissa? Täytyisi löytää yhteiset nimittäjät.
- Eikö niitä ole vieläkään löydetty? Ne olivat hukassa jo minun kouluaikoinani.

- Kalle, miksi et ole tehnyt läksyjäsi? pauhasi opettaja.
- En kai minä niitä kahteen kertaan ala tekemään!
- Kuinka niin kahteen kertaan?
- Joudun kuitenkin tekemään ne sitten, kun oma poikani on koulussa.

- Kalle, miten minä saisin sinut tekemään läksysi? tuskaili opettaja.
- Anna satanen! sanoi Kalle.

Kolme poikaa oli jälki-istunnossa. Sitä valvova opettaja kysyi, mitä pojat olivat tehneet. Ensimmäinen poika vastasi:
- Metelöin tunnilla.
Toinen poika vastasi:
- Tappelin välitunnilla.
Kolmas poika vastasi:
- Olen täällä, koska isäni teki väärin.
Opettaja ihmetteli:
- Kuinka ihmeessä sait jälki-istuntoa siksi, että isäsi teki väärin?
- No, kun isä teki kotitehtävät väärin.

Koulussa on niin tylsää, että jätän läksyt tekemättä, jotta olisi edes vähän jännitystä.

- Kuulehan Ville, sinulla on taas matematiikantehtävät tekemättä. Eikö sinulla ole siskoa tai veljeä, joka voisi auttaa sinua kotitehtävissä?
- Ei ole vielä, mutta kuukauden päästä on!

Luokka sai kotiaineen otsikolla "Ihminen, jota ihailen". Pikku-Lotta toi seuraavana päivänä isästään kertovan aineen. Isä ylistettiin siinä taivaisiin. Hän oli rehellinen, kiltti, älykäs, hyvä urheilija ja kaikin puolin viehättävä.
- Sinullapas on mukava isä, sanoi opettaja.
- Niin on, sanoi Lotta, ja hyvä kirjoittamaan aineita.

- Maija, ensimmäistä kertaa sinulla on kaikki kotilaskut oikein. Mistä se johtuu?
- Isä on työmatkalla.

Masentunut opettaja huokaisi syvään ja kysyi Pikku-Kallelta:
- Miten minä saisin sinut viittaamaan tunnilla?
- Kysy vaikka kuka ei ole lukenut läksyjä.

Matematiikan tunnilla opettaja tarkasti Pikku-Kallen kotitehtäviä ja huokaisi:
- Kuinka yhdellä ihmisellä voi olla noin paljon virheitä muutamassa laskussa?!
- Ei ne olekaan yhden ihmisen virheitä. Isä auttoi minua.

- Miksi et ole tehnyt matematiikan läksyjä?
- Kirjassa on turvalukko pieniä lapsia varten, enkä saanut sitä auki.

- Miksi et osaa läksyjäsi?
- Päähäni tuli oikosulku eikä minulla ole sulakkeita mukana.

- Miksi itket, kun luet läksyjäsi?
- Etkö ole kuullut: "Itke vaan, se helpottaa!"?

- Miksi sinulla on läksyt tekemättä?
- Tein uudelleen edellisen päivän läksyt ja voin vakuuttaa, että ne on tehty todella perusteellisesti.

- Miksi sinulla on läksyt tekemättä?
- Tunsin, että jotakin puuttuu, mutta vasta nyt huomaan, että se on reppu.

- Missä kotitehtäväsi ovat, Ville?
- Koira söi ne.
- Kuulepa, Ville. Minä olen ollut opettajana jo kaksikymmentä vuotta enkä ole koskaan kuullut koiran syöneen kenenkään tehtäviä.
- Ihan totta, vakuutti Ville, minun oli tungettava ne sen suuhun, mutta kyllä se ne lopulta söi.

- Mistä johtuu että olet viime aikoina osannut läksysi hyvin? kysyi opettaja Pikku-Liisalta.
- Meiltä meni telkkari rikki.

- Miten tämä on mahdollista? hämmästeli opettaja katsellessaan Pikku-Kallen laskuvihkoa. Kaikki kotilaskusihan ovat aivan oikein!
- Joo, huokaisi Pikku-Kalle. Meidän isä istui eilen koko illan kapakassa.

- Mitä tehdään tänään koulun jälkeen? kysyy Matti kavereiltaan.
- Heitetään kruunaa ja klaavaa. Jos se on kruuna, mennään uimahalliin ja jos se on klaava niin luistelemaan. Ja jos se jää pystyyn, niin voidaan tehdä kotona läksyt.

- Olet suorittanut kotitehtäväsi parina päivänä tavallista paremmin, Kalle. Mistä se johtuu?
- No, kun isä on ollut pari päivää matkoilla.

- Olisin tehnyt läksyt, mutta isä oli ylitöissä, ja hänellä on perheen ainoat aivot.

- Olisin tehnyt läksyt, mutta minulla ei ollut enää rahaa, ja sisko vaatii maksun etukäteen.

- Onko hyvä tehdä läksyjä tyhjällä vatsalla? tiedusteli äiti.
- Kynällä se sujuu paremmin, vastasi koululainen.

- Ope hei! Mitä meille tulee läksyksi? huikkasi Ossi tunnin lopussa.
- Kaksi sivua eteenpäin tämänpäiväisestä.
- No mitä meillä oli sitten tänään läksynä?

Opettaja antoi Pikku-Kallelle kotitehtävän:
- Piirrä vihkoosi hedelmä huomiseksi.
Kotona Kalle kysyi äidiltä:
- Mikä on vihkoosihedelmä?

Opettaja kertoo oppilaille:
- Rehellisyys kestää kauemmin. Mainitkaa joku esimerkki!
Pikku-Kalle viittaa innokkaasti ja saa luvan vastata:
- Jos kopsin kotilaskut Villen vihkosta, se kestää kymmenen minuuttia, mutta jos lasken itse, se kestää ainakin puoli tuntia.

Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Mikset ole tehnyt läksyjä?
- Meillä kotona räjähti eilen, isä luuli sen johtuneen vähästä sokerista, mutta äiti uskoo sen johtuneen liiasta hiivasta.

Opettaja kysyi Pikku-Kallelta:
- Miksi et ole tehnyt läksyjäsi?
- Hiiri jyrsi kirjastani juuri sen sivun, jossa oli tehtävät.

Opettaja kysyy Pikku-Kallelta:
- Miksi läksysi ovat tekemättä?
- Otin vahingossa väärän työkirjan kotiin ja tein jonkun muun läksyt.

Opettaja kysyy skitsofreenikolta:
- Onko läksyt tehty?
- Juuei, juuei.

Opettaja luetteli kaikki tehtävät, jotka lasten tuli tehdä seuraavalle matematiikan tunnille. Kun lista oli valmis, Pikku-Kalle houkasi raskaasti:
- Voi faija parka!

Opettaja löytää Pekan tyhjästä luokasta äänekkäässä läksyjenluvussa.
- Miksi sinä luet noita läksyjäsi noin kovasti ja äänekkäästi, kuuleehan tuon vähemmälläkin. Sitä paitsi välitunti on niin lyhyt, että se täytyy kyllä olla kokonaan ulkona.
- No kun sisällä on helpompaa, kun seinien äänentoisto ottaa ne heti toisen kerran muistiin, ja sen seurauksena tulee aikaa muihin hommiin.
Seuraavalla välitunnilla opettaja tapasi Pekan koulun portailta lukemassa taas äänekkäästi läksyjään.
- No, mikä syy se on nyt lukea sitten rapulla, ja kaiken lisäksi vielä huutamalla?
Siihen Pekka:
- Niin, metsä vastaa, kuinka sinne huudetaan. Ja opettaja kehotti olemaan välitunnit ulkona!

Opettaja motkottaa:
- Ville, sinulla on taas kotitehtävät tekemättä!
- Eikö opettaja ole kuullut, että se on hienommin sanottuna vapaa-aikaan suunnattujen tehtävien työrajoitteisuutta?

- Opettaja, olen tosi väsynyt. Tein läksyjä eilen kahteentoista asti.
- Moneltako aloitit?
- Varttia vaille.

- Opettaja, onko oikein, että ihmistä rangaistaan jostain sellaisesta, mitä hän ei ole tehnyt?
- Ei tietenkään!
- Hyvä, sillä minä en ole tehnyt läksyjäni.

Opettaja oppilailleen:
- Mitenkä ihmeessä te tulette isona elämään, jos ette lue noita läksyjäkään, jotka ovat nyt teidän työtänne?
Pikku-Kalle vastasi:
- Äet sano, et kyllä työ laeskan elättää!

Opettaja otti Pikku-Kallen puhutteluun.
- Sinulla on hirveän paljon virheitä kotitehtävissäsi. Eikö sinulla ole kotona siskoa tai veljeä, joka voisi vähän neuvoa sinua? hän kysyi.
- Ei oo vielä, mutta kohta tulee.

Opettaja Pikku-Kallelle:
- Etkös sinä ole valmistanut ollenkaan tämän päivän tehtäviäsi?
- En voinut, koska meillä on tänään linturetki, vastasi Kalle.
- Miten ihmeessä linturetki läksyjen lukuun vaikuttaa?
- No kun oppi ei kaada ojaan, ja me ollaan menossa allikkoon.

Opettaja Pikku-Kallelle:
- Kotitehtäväsi on tehty aivan sinun isäsi käsialalla.
- Tein ne ihan itse, lainasin vain isän kynää.

Opettaja Pikku-Kallelle:
- Oletko tehnyt ihan yksin nämä kotitehtävät?
- Kyllä.
- Kummallista, yleensä tarvitaan pari-kolme ihmistä tekemään näin paljon virheitä.

Opettaja Pikku-Kallelle:
- Onko isäsi auttanut sinua läksyjen kanssa?
- Ei, kyllä hän teki ne ihan itse.

Opettaja tuli luokkaan ja tervehti oppilaita. Hämmästyksekseen opettaja huomasi Pikku-Kallen paikalla hänen isänsä.
- Mitäs sinä täällä teet? kysyi opettaja ihmeissään.
- Kalle sanoi, etteivät eiliset tehtävät olleet oikein. Tulin tänne opiskelemaan, että seuraavalla kerralla menee paremmin.

- Osaatko, Kalle, nyt läksysi?
- En.
- Se on kovin ikävää...
- No juuri siksi en lukenutkaan!

Pikku-Kalle ei osannut uskontoläksyään, vaan luki polviensa päällä olevaa oppikirjaa tunnilla. Opettaja sanoi:
- No niin, nyt on hyvä omatunto, kun läksy on tullut edes kerran luetuksi.

Pikku-Kalle lukee maantiedon läksyjään. Äkkiä hän kysyy isältään:
- Isä, missä on Himalaja?
- En minä tiedä. Kysy äidiltä, hän tuntee kotiasiat paremmin.

Pikku-Kalle meni aamulla kouluun. Hän ei ollut tehnyt matematiikan läksyjään. Opettaja kysyi, miksi läksyt olivat tekemättä. Pikku-Kalle vastasi:
- Opettaja, ettekö lukenut lehdestä, että meillä oli tulipalo?
- Mutta tulipalohan oli seitsemältä illalla!
- Mutta opettaja, me rupesimme kantamaan tavaroita ulos jo kolmelta!

Pikku-Kalle sai läksyksi etsiä kolme uutta sanaa. Hän käveli kadulla ja kuuli viereisellä pihalta:
- Haist'home!
- Ahaa. Tämä on uusi sana. Otan sen.
Sitten Pikku-Kalle kulki elokuvateatterin ohi ja sieltä kuului:
- Teräsmies!
- Ahaa. Tämä on uusi sana. Otan sen.
Sitten Pikku-Kallen ohi kulki poika, joka sanoi:
- Jee-jee!
- Ahaa. Tämä on uusi sana. Otan sen
Koulussa opettaja kysyi:
- No Pikku-Kalle, mitkä ovat sinun uudet sanasi?
- Haist'home!
- Mikä sinä luulet olevasi?
- Teräsmies!
- Lähdetäänpä tästä rehtorin puheille!
- Jee jee!

- Pikku-Kalle, sinun matematiikan laskusi ovat aivan väärin!
- No, isällä ei ole koskaan ollut hyvä matikkapää.

Pikku-Kalle teki läksyjään. Yhtäkkiä hän juoksi äitinsä luo ja kysyi:
- Mikä hedelmä on vihkoosi?
- Ei vihkoosi ole mikään hedelmä, vastasi äiti.
- Sitten sä olet viisaampi kun opettaja. Se sanoi, että piirrä vihkoosi aprikoosi ja päärynä.

Pikku-Kalle äidilleen:
- Muistatko, kun lupasit minulle kympin jos teen läksyni hyvin koko viikon?
- Muistanhan minä.
- Onnitteluni! Olet säästänyt kymmenen markkaa.

Pikku-Kallella oli kotilaskuja. Hän pyysi isää auttamaan.
- Jos X ansaitsee 700 markkaa ja Y tuhlaa 1500 markkaa...
- Älä multa tuommoisia kysele, isä keskeytti. Näissä jutuissa äiti on asiantuntija.

Rehtorin kansliassa:
- Miten ihmeessä opettajasi pyörtyi?
- Kerroin vain hänelle, että olen tehnyt läksyni, vastasi Pikku-Kalle.

- Tänään minä olin meidän luokallamme ainoa, joka osasi vastata opettajan tekemään kysymykseen, Pikku-Kalle kertoi kotonaan.
- Mitä hän sitten kysyi?
- Kuka ei ole tehnyt kotiläksyjään.

Uutta biologian alalta: reilu 35% koirista käyttää pääravintonaan äidinkielen kotiaineita.
Vastauksia kysymykseen "Miksi et ole tehnyt kotitehtäviäsi?":
- Koska isä ei ollut kotona.
- Isovelikään ei osannut.
- Pikkuveli unohti.

Ville kysyy Pikku-Kallelta:
- Tuletko ulos leikkimään?
- En pääse juuri nyt. Minun täytyy valvoa, että isä tekee oikein kotitehtäväni.

Villen äiti soitti kauhuissaan kouluterveydenhoitajalle:
- Meidän Ville on aivan sekaisin. Hän luulee olevansa opettaja Hermunen.
- Ei hätää rouva, Villehän ei ole koskaan pitänyt läksyjen luvusta. Nyt hänen ei tarvitse enää tehdä niitä.

Äiti Pikku-Kallelle:
- Sen sijaan, että istut telkkaria katsomassa, voisit vähän auttaa isää läksyjesi tekemisessä.

Kerännyt ja kirjoittanut Arto Ikola 1999-2003.