Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Sinikka Mönkäre / Millä Sähkö tuotetaan v


	Kauppa- ja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre Teollisuuden energiaseminaari 8.3.2001, Scandic Hotel Continental Helsinki Millä sähkö tuotetaan vuonna 2010? Hyvät kuulijat, Vuosi 2010 on aivan oikein valittu tämän seminaarin tarkasteluajankohdaksi. Onhan se myös vuosi, johon mennessä Kioton sopimuksen ensimmäisen sitoumuskauden mukaiset kasvihuonekaasujen päästövähennystavoitteet on saavutettava. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on kuuden ministeriön yhteistyönä valmisteltu Kansallista ilmastostrategiaa, jonka käsittely hallituksessa on loppusuoralla. Strategian valmistelussa on perehdytty laaja-alaisesti myös energiakysymyksiin. Sähköntuotanto on yksi suurimmista kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttajista. Siksi sen tuotantoratkaisuja tehtäessä on otettava huomioon myös ratkaisujen päästövaikutukset. Päästövähennystavoitteisiin ei tietenkään voida pyrkiä hinnalla millä hyvänsä. Hallitusohjelmankin mukaan tavoitteet on saavutettava siten, että toimenpiteet eivät vaaranna talouden ja työllisyyden kasvua. Voi ehkä kuulostaa vanhahtavalta todeta, että Suomen energiaintensiivinen teollisuus tarvitsee kilpailukykynsä säilyttämiseksi edullista sähköä. Taloutemme rakenteen monipuolistumisesta huolimatta meillä on kuitenkin paljon vientiteollisuutta, jonka kustannusrakenteessa energialla on suuri paino. Vähintään yhtä tärkeää on tavallisen kuluttajan hyvinvointi. Sen kannalta sähkön hinnalla on huomattava merkitys. Sähkölaskun kasvu sitä paitsi rasittaa suhteellisesti enemmän pieni- kuin suurituloista kuluttajaa. Myös riittävä huoltovarmuus on tärkeä näkökulma sähköntuotannossa. Tiivistettynä voisi siis todeta, että maamme energiapolitiikan on taattava riittävä, kuluttajille kohtuuhintainen ja teollisuudelle kilpailukykyinen sekä kansainväliset ilmastovelvoitteemme täyttävä sähkön saanti. Hyvät kuulijat, Ilmasto-ohjelman taustalaskelmienkin perusteella voidaan todeta, että sähkönkulutuksemme kasvaa. Se kasvaa hitaammin kuin ennen, mutta kasvaa kuitenkin. Viime vuosikymmeninä, eli -70, _80 ja –90 luvuilla sähkönkulutus kasvoi noin 20 TWh vuosikymmenessä. Vaikka 90-luvulle osui rauhanajan suurin lama, kasvoi sähkönkulutus tuolloinkin samaan tahtiin. Kulutuksen kasvu ei ole silti mikään luonnonlaki. Tällä vuosikymmenellä sähkönkulutuksen arvioidaan kasvavan vain hieman yli 10 TWh. Tässä kehityksemme on muiden pohjoismaiden ja EU-maidenkin kaltaista. Yhteiskunta on pitkälti sähköistynyt. Kasvua on, mutta se ei ole totutun suuruista vaan hitaampaa. Muutos on jo merkittävä. Sähkönkulutuksen kasvun hidastuminen johtuu osaltaan määrätietoisista säästötoimenpiteistä. Viime marraskuussa valmistui kunnianhimoinen energiansäästöohjelma, jolla uusittiin vuonna 1995 hyväksytty ohjelma. Uusi energiansäästöohjelma on myös osa kansallista ilmasto-strategiaa. Ohjelman mukaan energian säästöä edistetään kaikin käytettävissä olevin ja kansantaloudellisesti järkevin keinoin. Ohjelman toteuttamisesta huolimatta sähkönkulutuksemme kuitenkin siis kasvaa. Sähköntuotantomme on kansainvälisessä vertailussa poikkeuksellisen monipuolista, kun otetaan huomioon käytettävät polttoaineet ja tuotantotavat. Uskon ja toivon, että tämä sama monipuolisuus on voimissaan myös vuonna 2010. Tuotantopalettiin kuuluu tuolloin edelleen useita polttoaineita, mutta pyrkiminen päästövähennyksiin pakottaa kuitenkin tekemään muutoksia paletin sisällä. Vuonna 2010 uusiutuvien energialähteiden käyttö on varmasti lisääntynyt. Onhan uusiutuvien energialähteiden käytön edistäminen yksi Suomen energiapolitiikan keskeisistä ta-voi-tteista. Valtiovalta on pitkäjänteisesti tukenut uusiu-tu-vien ener-gia-läh-tei-den tut-ki-mus- ja kehitystyötä sekä in-ves-toin-ti-hank-kei-ta. Myös ve-ro-tuk-sel-li-sin keinoin on uusiutuvien energialähteiden käyt-töä pyritty lisäämään. Kauppa- ja teollisuusministeriön johdolla valmisteltu uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma valmistui syksyllä 1999. Siinä arvioidaan perusteellisesti sekä mahdollisuuksia että kustannuksia. Ohjelman tavoitteena on lisätä uusiutuvien energialähteiden kokonaiskäyttöä 50 prosenttia vuodesta 1995 vuoteen 2010 mennessä. Ohjelman toteuttaminen edellyttää valtiolta tuntuvaa lisäpanostusta investointitukiin. Uusiutuvien energialähteiden edistämisohjelma on säästöohjelman tavoin myös osa kansallista ilmastostrategiaamme. Sen toteuttamista esitetään joka tapauksessa, täysin riippumatta siitä, rakennetaanko esimerkiksi ydinvoimaa vai ei. Huolimatta tuntuvasta panostuksesta ei uusiutuvien energialähteiden käytön lisääntyminen kuitenkaan alle kymmenessä vuodessa ole niin dramaattista, kuin monesti toivotaan. Uusiutuvista biopolttoaineiden ja kierrätyspolttoaineiden käyttö kasvaa varmasti merkittävästi. Vuoteen 2010 mennessä juuri puuperäiset polttoaineet ovat se uusiutuva energialähde, jota käyttämällä hiilidioksidipäästöjä voidaan energiantuotannossa vähentää. Jopa 90 % edistämisohjelman edellä mainitusta kokonaislisäystavoitteesta tulisi bioenergiasta. Puupohjaista bioenergiaa ja suurvesivoimaa lukuun ottamatta muilla uusiutuvilla energialähteillä on laajempaa merkitystä vasta keskipitkällä aikavälillä. Tuulivoimasta puhutaan paljon. Jospa vain kaikki se puhe saataisiin suunnattua puhurina nykyisiinkin tuulivoimaloihin lisäämään tuotantoa. Valitettavasti julkinen keskustelu pyörii välillä liikaakin tuulivoiman ympärillä. Samalla suuremmat potentiaalit, kuten esimerkiksi jätteiden ja biopolttoaineen kaasutus, jäävät vähemmälle huomiolle. Investointi- ja verotukien avulla tuulivoimalla tuotetaan sähköstämme varmasti nykyistä yhtä promillea enemmän vuonna 2010. On se sitten yksi tai muutama prosentti, ei kuitenkaan ole kovin keskeinen kysymys. Tuulivoiman kannattavuus paranee ja tekniikkakin kehittyy kaiken aikaa. Siihen panostaminen on perusteltua, koska pidemmällä aikavälillä tuulivoimalla on varmasti myös energiataloudellista merkitystä. Hetkellisesti tuulivoimatuotantomme raju kasvu näyttää nyt kuitenkin taittuneen, ja sen suhteen elämme seesteistä, odottelevaa aikaa. Vesivoiman tuotanto lisääntyy hieman, kun vanhoja koneistoja uusitaan ja uutta pienvesivoimaa otetaan käyttöön. Normaali, sateistakin riippuva vesituotannon vaihtelu peittää kuitenkin alleen nämä lisäykset. Mitään merkittävää kasvua vesivoiman tuotannossa ei siis vuoteen 2010 mennessä tapahdu. Turve hitaasti uusiutuvana energianlähteenä pysyy myös varmasti polttoainevalikoimassa mukana. Sähkön ja lämmön yhteistuotanto kasvaa vuoteen mennessä 2010 hieman ja on edelleen karkeasti puoliksi kaukolämmön ja puoliksi teollisuuden tarvitseman lämmön yhteydessä tehtyä sähköä. Ensimmäiseen vaikuttaa toisaalta asumisen keskittyminen ja siten kaukolämmitettyjen asuntojen osuuden kasvu, toisaalta lämmöntarpeen puolella tehtävien energiansäästötoimenpiteiden vähentävä vaikutus. Tietysti vielä lämmitystarpeen vaihtelut vaikuttavat tämän sähkönhankintatavan tuotantoon. Teollisuuden yhteistuotannon puolella lämmönsäästötoimenpiteet myöskin vähentävät sähkön saantia, mutta enemmin sähköntuotanto -on kiinni teollisuuden käyntiasteista. Juuri yhdistetyssä sähkön- ja lämmöntuotannossa voidaan maakaasun käyttöä lisätä merkittävästi. Tuontisähkön määrän arviointi on myös kytketty vesivoimatuotantoon, tarkemmin sanottuna Ruotsin ja Norjan sen hetkiseen tilanteeseen. Pohjoismaiden vuosittaisen vesivoimatuotannon vaihtelu on lähes Suomen sähkönhankinnan suuruinen, joten tämä on ”häntä, joka heiluttaa koiraa”. Tuontimäärää ei pysty varmasti ennustamaan, mutta olisi vastuutonta ja lyhytnäköistä perustaa sähkönhankinta-arviot tuonnin varaan. Nykyisenkin tuontimäärän olettaminen pysyväksi on pilvilinnojen rakentamista. Myös läntiset naapurimaamme laskevat olevansa itsekin jatkossa sähkön tuojia. Oman tuotantokapasiteetin vaihtoehdoksi jää näin ollen lähinnä tuonti Venäjältä. Siihen taas liittyy varmuus- ja ympäristöongelmia. Globaalin ilmasto-ongelmankin kannalta on eettisesti arveluttavaa hankkia pääsääntöisesti kivihiilellä tuotettua sähköä Venäjältä. Kaikkien näiden hankintamuotojen lisäksi tarvitaan niin nyt kuin vuonna 2010:kin erillistä sähköntuotantoa, eli lauhdevoimaa. Lauhdevoimaa tuotetaan tuolloin mitä todennäköisemmin viimevuotisia määriä enemmän, sillä sähkön kulutuksen kasvua – siis aiempaa hitaampaakaan - eivät edellä kuvattujen muiden hankintatapojen lisäykset pysty kattamaan. Lauhdevoimasta osa tuotetaan ydinvoimalla, osa fossiilisilla polttoaineilla. Ydinvoiman lisärakentaminen on juuri valmistuneen ilmastostrategian selvitysten mukaan kuluttajalle ja kansantaloudelle edullisin vaihtoehto. Tässä asiassa – kuten kaikki hyvin tiedämme - valinta ei kuitenkaan perustu yksinomaan taloudellisiin tosiasioihin vaan myös arvovalintoihin. Nykyisenkin, runsaan 21 TWh ydinvoimatuotannon ylläpitäminen on ensiarvoisen tärkeää päästöjen kannalta. Lisäydinvoima toisi roiman päästövähenemän syrjäyttäessään luonnollisesti hiilivoiman käyttöä. Fossiilisilla polttoaineilla tuotetulle lauhdevoimalle jäävä tuotanto-osuus voi muun tuotannon, lähinnä vesivoiman ja tuonnin vaihteluiden mukaan olla jotain nykyisen 6 – 7 TWh vuosituotannon suuruista tai jopa yli kaksi kertaa enemmän. Jos uusi ydinvoimala rakennetaan, tuotanto laskisi ilmastostrategian taustaksi tehtyjen laskelmien mukaan nykyistä alemmaksi. Mikäli ydinvoiman tuotantoa ei lisätä, on hiilivoiman enemmän tai vähemmän väkivaltainen alasajo ilmeisesti välttämätöntä. Toivottavasti siihen ei kuitenkaan jouduta menemään hallinnollisin toimin vaan markkinatoimijat voivat itse tehdä ratkaisut, jotka samalla edesauttavat ilmastostrategiamme toteutumista. Hyvät kuulijat, Kuten totesin, energiapolitiikan on taattava riittävä, kuluttajille kohtuuhintainen ja teollisuudelle kilpailukykyinen sekä kansainväliset ilmastovelvoitteemme täyttävä sähkön saanti. Vuoteen 2010 asti sähkönkulutuksemme kasvaa edelleen, vaikka panostammekin energian säästöön. Säästön lisäksi tuemme voimakkaasti uusiutuvia energialähteitä. Näistä toimenpiteistä huolimatta tarvitaan edelleen joko ydinvoimalla tai fossiilisilla polttoaineilla tuotettua lauhdevoimaa. Tämän lauhdevoiman tuotantoratkaisut ovat ratkaisevia päästövähennystavoitteiden kannalta. Ne ovat myös poliittisesti vaikeimpia. Kari Karjalainen karjalainen.kari@kolumbus.fi www.kolumbus.fi/karjalainen.kari Nopea Yhteys ADSL...