Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Tietotori

Asukkaiden vaikutusmahdollisuudet alkoholiasioissa

LÄHIYHTEISÖJEN JA ASUKKAIDEN VAIKUTUSMAHDOLLISUUDET

Alkoholihallinnon ja lähivaikuttamisen tietopaketti

Lainsäädäntö
Nykyinen alkoholilaki on monopoliajan laki. Se suhtautuu asioihin ylhäältä alaspäin, kun kansalaisyhteiskunnan lain tulisi toimia päinvastoin. Laki suhtautuu alkoholinkäyttäjiin kokonaisuuksina,  ihmisryhminä – ei yksilöinä. Holhouksen kohteina ovat olleet ensin naiset, lapset ja työväestö  myöhemmin kohtuukäyttäjät ja suurkuluttajat jne. Eri väestöryhmien kulutuksen rakenteeseen ja määrään on pyritty vaikuttamaan erilaisin valtakunnantason määräyksin, lupapolitiikalla, hinta-rakentein sekä valistuksella.

Muutama vuosi sitten alkoholitutkijat toivat esiin huolensa siitä, että alkoholihaitat ovat yhä enemmän yksittäisiin ihmisiin kohdistuvia järjestelmähaittoja, joita on pyritty minimoimaan mm. kaupunkien järjestyssäännöillä. Ongelmat keskittyvät erityisesti kaupunkien lähiöihin. Omassa kotilähiössäni Espoon Soukassa oli aiemmin 8 kauppaa ja 2 kapakkaa. Nyt tilanne on päinvastainen     kauppakuolemien vuoksi.

Suomen lainsäädäntöä on muutettu kansalaisyhteiskunnan suuntaan parhaana esimerkkinä     rakennuslaki. Uusi lainsäädäntö lähtee siitä, että kansalaisella on oikeus vaikuttaa, jos jokin asia häiritsee hänen asumistaan tai olemistaan. Kansalaisyhteiskunnan laki auttaa asukasta ottamaan vastuuta elämästään, lähimmäisistään, ympäristöstään. Tämän pitää olla myös demokratian tavoite. Tätä mahdollisuutta alkoholilaki ei suo. Asukkailla on kyllä oikeus lausua mielipiteensä, mutta lupaviranomaisen ei tarvitse ottaa sitä huomioon. Toisaalta vastustuksen aiheellisuus kyllä selvitettäneen nykyään lupaprosessissa (ammattivalittajat – as oy - asukasyhdistys).

Alkoholin myyntiin kunnan alueella tarvittava yleissuostumus on kuollut kirjain. Viimeksi muutaman kymmen kuntaa käytti pykälää 1970-luvun alkupuolella, kun keskioluen haittoja pyrittiin torjumaan yleissuostumusten peruutuksin pienissä, maatalousvaltaisissa ja raittiushenkisissä kunnissa.

Aiemmin kunnilta pyydettiin lausunto anniskelulupahakemuksista. Ne olivat lähes aina myönteisiä ja painottuivat taloudellisiin lähtökohtiin. Jos ja kun kunnilta aikanaan pyydetään lausunto, on sosiaali- ja terveyspuoli oikea lausunnonantaja, ei kunnanhallitus. Tässä tarkastelussa kunta nähdään järjestelmänä, joka edistää ja toteuttaa lähidemokratiaa.

Kun alkoholilakia uudistettiin 10 vuotta sitten, kunnat olisi otettu tiiviimmin mukaan alkoholihallintoon. Tällöin kuitenkin kuntien talous oli heikossa kunnossa laman jäljiltä ja uusia tehtäviä oli tullut ilman uutta rahoitusta. Lisää ei haluttu. Tosin Kuntaliitosta on jälkikäteen ilmoitettu (Kuntatyöryhmä), että jos he olisivat tienneet saavansa lupa- ja valvontamaksut, niin totta kai he olisivat ottaneet alkoholihallinnon itselleen. Lopputulos kuitenkin on, ettei kunnilla ole tällä hetkellä vaikutus-valtaa kuntien pahimpaan järjestysongelmaan eli alkoholiin. Poliisi on pääsääntöisesti ainoa paikallisviranomainen, jolta nyt pyydetään lausunto lupahakemuksesta. Tosin muitakin paikallisia lausuntoja pyydetään entistä enemmän tapauskohtaisesti.

Alkoholilakia muutettiin v. 2002 kuulumaan seuraavasti:         
”Anniskelulupa voidaan jättää myöntämättä tai rajoittaa lupaa jos….
4) anniskelupaikan sijainti on sellainen, että lupaviranomaisella on saatujen selvitysten ja lausuntojen perusteella syytä epäillä, että anniskelutoiminnasta aiheutuu asuinympäristölle, yleiselle   



järjestykselle ja turvallisuudelle tai yhdyskunnan palveluille ja toiminnoille häiriöitä tai muita kielteisiä seurauksia.” Tiedossani ei ole päätöstä, jossa ainoana hylyn perusteena olisi lähiön ravintoloiden ylikapasiteetin aiheuttamat järjestelmähaitat asukkaille.

Alkoholi-, päihde-, huume- ja tupakkalakien välillä vallitsee vahva korrelaatio aineriippuvuudessa,     resursseissa, tavoitteissa ja menetelmissä. Ne eivät vain kohtaa millään valtakunnan tasolla, erityisesti alkoholihallinto on ollut oma saarekkeensa. Kun alkoholihallinto siirrettiin lääneihin ovat mahdollisuudet yhteistyöhön parantuneet läänien yhteistyöryhmissä. Kaikki em. lait kohtaavat toisensa lääninhallituksissa, se on lähentänyt alkoholihallintoa muuhun hallintoon.

Muihin pohjoismaihin verrattuna Suomen alkoholidemokratia on olematonta. Pohjoismaissa alkoholihallinto on osa kunnan toimintaa. Näin on Suomessakin juhlapuheissa todettu ilman, että se olisi konkretisoitunut valtakunnan tasolla teoiksi. Yhdysvalloissa taas yhdessä osavaltiossa luvat myönnetään määräajaksi, hakemukset kuulutetaan lehdissä ja asukkaille järjestetään kuulemistilaisuus. Meillä jatkoaikojen määräaikaisuus antaa mahdollisuuden ottaa huomioon myös asukkaiden mielipiteen: ”Lupa voidaan myöntää jos anniskelupaikan sijainti on sellainen, ettei anniskeluajan jatkamisesta voida olettaa aiheutuvan haittaa tai häiriötä anniskelupaikan ympäristössä asuvalle.”

Lähiöt

Monet lähiöiden ravintoloista ovat kiertopalkintoja. Tekevät konkurssin ja pian on taas uusi yrittäjä tekemässä konkurssia. Kun kilpailu on kovaa ja kannattavuus heikko, on suuri houkutus jättää  verot ja sotut jne maksamatta ja myydä niin kauan kun asiakas on tajuissaan. Ja ne jotka noudattavat lakia tekevät vuorostaan konkurssin.

90-luvun lopulla pidimme asukastilaisuuden Soukassa ostarin kapakoitumisesta, joka ärsytti asukkaita. Asukkaat halusivat vaikuttaa, ettei uusia kapakoita enää syntyisi. Tupa oli pullollaan vihaista väkeä. Ärtymys vain kasvoi, kun kerroin, että silloisen lain mukaan viranomaiset eivät voi ottaa huomioon uusia lupia myöntäessään asukkaiden mielipidettä. Päätös olisi kaatunut KHO:ssa. Asukkaiden mukaan myös eräässä ravintolassa myytiin alaikäisille, mutta lääni ei tästä heidän  mukaansa ”välittänyt”. Selitys oli läänin resurssipula.  Nyt resursseja on.

Alkoholidemokratiaa on, että asukkaat voivat valvojan kautta vaikuttaa asumisympäristönsä alkoholihaittoihin. Mutta asukkaiden on vaikea välillä ymmärtää, että läänit tarvitsevat kiistattoman ja   viranomaisten toteaman näytön. Olen esittänyt PAKKA-hankkeen kunnissa, että läänit varaisivat
resursseja, jotta kokeilukunnissa saataisiin kokemuksia, miten asukkaat voivat valvonnan kautta vaikuttaa alkoholihaittoihin.

Alkoholiohjelma

Alkoholiohjelman mukaan alkoholilupahallintoon kuuluu mahdollisuus tunnistaa haittoja aiheuttavia toimintamuotoja ja ehkäistä ongelmia rajoittamalla lupaa tai epäämällä lupa. Tuotevalvontakeskukselle (STTV) on annettu tehtäväksi kehittää kuntien ja lähiyhteisöjen vaikutusmahdollisuuksia lupahallintoon ja valvontaan (s. 35). STTV:n tavoitteeksi on asetettu siten kehittää joustavampaa ja haittoihin reagoivampaa lainsäädäntöä. Eikä pelkästään sitä vaan sen pitäisi tehtäväasetuksensakin mukaan analysoida rajusti kasvaneet haitat ja lainsäädännön sallimat keinot (myös positiiviset,
motivoivat) vaikuttaa niihin. Kunta- ja lähiyhteisötasolla olisi paljon mahdollisuuksia kokeiluihin, joissa otetaan asukasyhteisöt mukaan ja etsitään yhdessä vaikutustapoja ja -mahdollisuuksia.



Alkoholiohjelman voimassaoloaikana tulisi selvittää asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia ja tehdä tarvittavat lainmuutosesitykset. Olen esittänyt, että lääninhallitukset hylkäisivät asukkaiden        kannanottojen perusteella lupia, jos kyseessä on esim., usean konkurssin tehnyt kiertopalkinto.   Jos päätöksistä valitetaan saadaan arvokasta tietoa lainsäädännön kehittämiseksi.

Kuntatyöryhmä (STTV, läänit, Kuntaliitto) esitti asukasvaikuttamisen kokeiluja. Tällainen kokeilu syntyikin Pirkanmaalla (Kunta ja Alkoholi), jossa myös Kangasala oli mukana. Lääneissä ja       kaupungeissa on jo kiitettäviä kokeiluja, mistä tämän seminaarin alustuksetkin kertovat, Ongelma vain on, ettei kukaan ohjaa ja kerää kokemustietoa valtakunnan tasolla lainsäädännön kehittämistä varten. STTV:n seutukuntakokeilu on sähköinen viranomaisten välinen tiedonsiirtojärjestelmä.   Siinä ei ole asukasvaikuttamisen elementtejä.

Kunnan keinot

Kunnalla on kuitenkin aika paljon muitakin keinoja vaikuttaa suoraan alkoholin myynnin haittoihin kuten esim.  kaava- ja rakennusmääräyksillä. Jos ravintola tai tapahtuma on kunnan vuokratiloissa, voi kunta asettaa vuokrasopimuksen ehtoja. Monet kaupungit ovat kieltäneet terassianniskelu klo 22 jälkeen katualueella. Parasta sosiaali- ja terveystyötä on se, että kunnan järjestämällä tai avustamalla liikunta- ja kulttuuritoiminnalla pidetään lapset pois kaduilta. Tietoa näistä ja muista vaikutusmahdollisuuksista tulisi levittää koulutuksella kunnan organisaation sisällä

Päihdeyhdyshenkilö on keskeisin koordinoija paikallisella tasolla. Hän pitäisi organisoida, ellei ole jo niin tehnyt paikallisia poikkihallinnollisia yhteistyöryhmiä. Kunnan viranomaisten lisäksi ryhmässä pitäisi olla poliisi, alkoholin myyntipaikkojen ja myyjien edustajat sekä järjestöjä. Lääneistä pitäisi myös aina olla edustus joltain sektorilta (koulu, sosiaali-, raittius, päihde, alkoholihallinto jne).    Stakes on toiminut tällä alueella kiitettävästi. STTV tulee myös olla mukana tässä työssä.

Nyt on pyritty vaikuttamaan ongelmakäyttäjiin, mutta ongelmallisiin käyttötilanteisiin voidaan myös vaikuttaa esim. ravintoloissa. Päihdehuoltolain mukaan sosiaalilautakunnan ja kunnan muiden  viranomaisten on ehkäistävä alkoholin ja muiden päihteiden ongelmakäyttöä yleisesti lisäävien olosuhteiden ja elämäntapojen syntymistä. Alkoholihallinnolla pitäisi olla keskeinen rooli tässä työssä. Eri lait tarkastelevat ongelmakäyttäjiä ja –tilanteita eri näkökohdista, niiden tiedot täydentävät toisiaan.

Lähiökapakka voi olla järjestyshäiriöiden syntypaikka ja alkoholistien kokoontumispiste. Virkapukuisen poliisin näkymisellä kosteissa ravintoloissa on merkittävä ennaltaehkäisevä vaikutus. Jokaisella viranomaisella on omaa tietoaan kapakasta. Kun nämä tiedot yhdistetään, saa jokainen lisää tietoa - myös yksilötasolla. Alkoholihallinnolla taas on valta lopettaa häiriötä aiheuttava toiminta.  Siksi kovasti toivon, että lääneillä olisi aikaa, resursseja ja voimia aloittaa tällainen keskustelu   kuntatasolla. Myös tilaisuuksissa asukkaiden kanssa. Läänien päihdeyhteistyöryhmät voivat    koordinoida ja ohjata tätä niin kuin muutakin kuntien alkoholiin liittyvää toimintaa.

On muistettava, että asukkaat ovat kiinnostuneita pääasiassa omasta asuinympäristöstään ja he haluavat myös vaikuttaa siihen. Jos lain suomia vaikutusmahdollisuuksia ei ole, ei forumeitakaan kannata järjestää. Toisaalta asukkailla tulee tietää mahdollisuutensa ja oikeutensa vaikuttaa alkoholin aiheuttamiin häiriöihin lähiympäristössään. Vastuunotto ensin itsestä sitten lähimmäisistään ja ympäristöstään lisää henkistä ja fyysistä terveyttä – hyvinvointia ja vähentää yhteiskunnan kustannuksia – alentaa veroja.