Tietotori – Osallistu ja vaikuta
| Etusivu |
| Keskustelualueet |
| Yhteiskunta |
| Ulkoasiat |
| Kotimaa |
| Kirjaudu sisään |
Re(9): EU:n laajentuminen
Pekka Juntunen writes:
>Laajentumisprosesin aikana konventti pyrkii linjaamaan EU:n tulevaisuuden
>ja on erimielinen mm turvallisuus- ja puolustusasioissa. Pienet jäsenet
>eivät halua myöskään uutta figuuria eli presidenttiä, jota taas vanhat
>kulttuurimaat kuten Ranska pitävät tärkeänä. Presentaatio on nille
>monesti yhtä merkittävä kuin tuloksellinen toiminta. Lähivuodet
>näyttävät, kehittyykö EU:sta liittovaltion alkio vai säilyykö se
>valtioiden yhteisenä organisaationa, jolle luovutetaan paloittain
>päätösvaltaa yhteisiksi koetuissa asioissa.
Mielestäni on aika vaikea ajatella EUta edes liittovaltion alkiona. Muistaakseni oikeastaan kaikki liittovaltion ovat muodostuneet ihmisryhmistä, jotka suurin piirtein ovat ymmärtäneet toistensa kieltä ja joilla ei ole ollut olennaisesti toisistaan poikkeavaa historiallista identiteettiä ja kulttuuria (alkaen USA:sta, sitten Kanada, jonka ranskalaiset osaavat englantia valtaosaltaan, sitten Saksa, Australia jne.Venäjän federaation yleiskieli lienee sittenkin venäjä ja siellä, missä sitä ei täysin hallita, tyuskin voidaan puhua toimivasta federaatiosta.Intian tilannetta en tunne. Erityisen epätodennäköiseksi federaatiokehitys muodostuu minusta nyt, kun itäeurooppa liittyy mukaan. Jo samansuuntainen askel oli edellinen laajentuminen. Sitä edeltäneen suppean EU:n kaudella oli ehkä jotakin ideaa kuvitella kehityksen suunnaksi
aito liittovaltio. Osaltaan liittovaltion mahdottomuus tuli näkyville Irakia koskevissa erimielisyyksissä.
Ns. perustuslaillinen sopimus on pelkkä valtiosopimus ja siitä voi irroittautua toisin kuin aidon federaation perustuslaista (ns. konfederaatiosta ehkä, mutta se on hyvin harvinainen valtioliittomuoto). Federaatiokehitystä vastaan puhuu voimakkaasti sekin tendenssi konventissa, joka sallii Schengen- ja EMU-tyyppisen erillisintegraation vain halukkaiden valtioiden kesken.Minusta federatiivista kehitystä voikin esiintyä enintään tätä kautta, ja se on varsin vapaaehtoista, kuten esimerkeistä tiedämme.
Ilkka Saraviita
| ||