Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Erään Saksan Mersun tarnia

Erään Saksan mersun tarina

Ostimme elokuussa 2004 J. Rinta-Jouppi Oy:n Tampereen liikkeestä Mercedes Benz C180 -merkkisen käytetyn auton vm -95, jonka myyjä oli itse maahantuonut käytettynä Saksasta kesäkuussa 2004. Ostohetkellä autolla oli ajettu mittarin mukaan hieman alle 115 000 km. Kauppahinta oli 19 900 euroa, mikä on noin 2 000 - 3 000 euroa vastaavien autojen keskimääräistä hintatasoa enemmän. Auto oli todella siistissä kunnossa sekä ulkoa että sisältä, eikä koeajossa kaksi autoja tuntevaa miestäkään havainnut autossa mitään vikaa.

Ensimmäinen vika ilmeni kuitenkin pian ostamisen jälkeen, jolloin mies huomasi, ettei sivupeilien sähkösäätö toiminut. Tämän jälkeen autosta korjattiin lämmityslaitteiston vivusto. Seuraava vika havaittiin lokakuussa 2004, jolloin autoon vaihdettiin ruiskun paineensäädin. Tässä vaiheessa katsoimme vikojen johtuvan normaalista kulumisesta, emmekä vielä tuolloin katsoneet tarpeelliseksi esittää mitään vaateita myyjälle. Kuitenkin jonkin aikaa tämän jälkeen mies huomasi automaattivaihteiston kolahtelevan. Jonkun aikaa tilannetta seurattuaan hän tilasi ajan merkkihuoltoon, jossa sitten vaihdettiin vaihdelaatikon öljyt. Vaihdelaatikosta tuli öljyn seassa metallijauhoa. Moottorin mies oli jo aiemmin huomannut vuotavan öljyä. Asentajan reaktio: ei voi olla mahdollista näillä kilometreillä. Lisäksi nosturilla huomattiin, että katalysaattori oli laikattu auki ja hitsattu! Autosta otettiin pakokaasutesti, jonka tulokset ylittivät raja-arvot reilusti. Ei toivoakaan saada autoa katsastuksesta läpi sillä katilla.

Tulimme siihen tulokseen, etteivät kilometrit voi pitää edes suurinpiirtein paikkaansa. Myös asentaja oli tätä mieltä. Otimme huollon jälkeisenä päivänä 29.12.2004 yhteyttä myyjään ja kerroimme vaihdelaatikon ja katalysaattorin vioista sekä moottorin öljyvuodosta. Pyysimme ja saimmekin 30.12.2004 käyttöömme sijaisauton välttääksemme vaihteistovian pahenemista. Myyjän edustaja ehdotti vikojen korjausta halvassa korjaamossa – ei merkkiliikeessä – ja asia jäi tähän. Harkitsimme ehdotusta, mutta tulimme siihen tulokseen, ettei auton korjaaminen olisi enää tyydyttävä vaihtoehto. Auton kilometreistahan ei voitu olla enää alkuunkaan varmoja - tiesimme vain, että ilmoitettu mittarilukema ei ainakaan pidä paikkaansa. Autolla oli voitu ajaa vaikka 300 000 kilometriä. Auton sisusta oli todella siistissä kunnossa, mutta niin oli myös sijaisautoksi saamassamme "väyrysessäkin", jolla oli ajettu tuplasti se mitä omalla mersullamme.

Mies ehdotti myyjäliikkeen edustajalle auton vaihtamista, johon tämä ensin suostui ja kehotti katselemaan yrityksen Internet-sivuilta vaihtoautoja. Kun mies seuraavan kerran keskusteli asiasta myyjän edustajan kanssa, tämä kuitenkin sanoi katsovansa automme arvoksi enää korkeintaan 14 000 – 15 000 euroa. Kauppakirjaan merkitty kauppahintahan oli siis ollut 19 900 euroa. (Vaihdossa antamastamme autosta, josta hyvitettiin meille 14 100 euroa, myyjäliike pyysi noin 16 000 euroa!) Olisimme siis saaneet muutaman kuukauden ajon jälkeen takaisin sen hintaisen auton (itse asiassa halvemman, myyjän hinnoittelun mukaan), minkä olimme alun perin liikkeeseen vieneet ja maksaneet 6 000 euroa siitä lystistä, että saimme muutaman kuukauden ajaa vikoja täynnä olevalla mersulla!

Vaihtaminen toiseen saman hintaiseen ei siis käynyt päinsä eikä asiasta päästy sopuun. Tämän jälkeen ilmoitimme vaativamme kaupan purkua ja sanoimme myyjän edustajalle aikovamme yrittää selvittää auton todelliset ajokilometrit. Myyjän edustaja kehotti vain ottamaan yhteyttä, kunhan kilometrit olisivat selvillä. Mies puolestaan pyysi häntä selvittämään, kuka oli kajonnut katalysaattoriin, missä vaiheessa ja miksi.

Otin 4.1.2004 yhteyttä myyjän edustajaan tiedustellakseni asian etenemistä. Tämä ei ollut tehnyt eikä ollut aikeissakaan tehdä mitään lisäselvityksiä katalysaattorin suhteen. Soitin valtakunnalliseen kuluttajaneuvontanumeroon ja kerroin tarinamme. Se herätti paljon ihmettelyä ja kiinnostusta. Puhelimeen vastannut nainen oli kertonut jutun eteenpäin jollekin heidän juristilleen, joka oli pitänyt tapausta "erittäin mielenkiintoisena". Meitä neuvottiin lähettämään Rinta-Joupille kirjallinen reklamaatio, jossa esittäisimme myös vaateemme asian suhteen.

Seuraavaksi selvitin, missä katsastuskonttorissa auton rekisteröintikatsastus oli kesäkuussa 2004 suoritettu; vantaalainen A-Katsastus. Soitin sinne ja tiedustelin katsastuksen suorittaneelta henkilöltä päästömittauksen tuloksia. Arvot olivat olleet hyvät ja auto oli siis läpäissyt katsastuksen. Tämän jälkeen keskustelimme jälleen myyjän edustajan kanssa, joka nyt myönsi, että laikattu ja hitsattu katalysaattori on käyttökelvoton. Hänen mukaansa katalysaattoriin ei oltu koskettu myyjän toimesta, mutta ei kyennyt antamaan selitystä siihen, miten auto oli voinut läpäistä rekisteröintikatsastuksen pakokaasutestin. Pyysin häntä jälleen selvittämään asiaa ja soittamaan takaisin seuraavana päivänä. Hän ei kuitenkaan soittanut.

Merkkihuoltamo kartoitti viat tammikuussa 2005. Koska todellisen ajomäärän selvittäminen osoittautui vaikeaksi, mittaristo purettiin sen selvittämiseksi, onko mittaristokotelon alkuperäiset sinettitarrat ehjät. Sinettitarrat oli revitty, mikä tarkoittaa, että mittarikotelo on avattu. Mittarikotelon avaamiseen ei juuri ole loogista selitystä, sillä esimerkiksi mittariston polttimoiden vaihtaminenkaan ei sitä vaadi. Mittarikotelo sisältää ainoastaan piirilevyn, josta päästään mm. muuttamaan mittarilukemia. Lisäksi tehtiin pakokaasutesti, valokuvattiin mittaristo, katalysaattori ja moottorin runsas öljyvuoto sekä pyydettiin kustannusarvio tarvittavista korjauksista. Kustannusarvion loppusumma oli alkaen 3 200 euroa. Tarkkaa hintaa ei voitu sanoa, sillä esimerkiksi vaihteistoon tarvittavia osia ei voitu eritellä etukäteen.

Teimme kirjallisen reklamaation, jossa kerroimme kaikista autossa ilmenneistä vioista ja esitimme vaateemme kaupan purusta perusteluineen. Lähetimme reklamaation kirjattuna kirjeenä Tampereen Rinta-Joupille. Vastaus tuli tammikuun lopulla, jossa he lupasivat korjata viat tai vaihtoehtoisesti 2 000 euron kertakorvauksen. Emme tietenkään tyytyneet tähän, sillä autossahan olisi voinut ilmetä vielä vaikka kuinka paljon vikoja, jotka johtuisivat todellisista kilometreistä ja 6 kuukauden umpeuduttua olisimme joutuneet maksamaan ne kaikki itse. Otin yhteyttä paikkakuntamme kuluttajaneuvojaan sekä pariin kuluttajansuojalakiin perehtyneeseen juristiin. Toinen osoittautui Rinta-Joupin juristiksi, joten hän jäävinä jätti lukematta lähettämämme tapahtumakuvauksen. Toinen juristi oli sen sijaan sitä mieltä, että kaupan purku on tapauksessamme hyvin kohtuullinen vaatimus. Tässä vaiheessa kävin jo kirjeenvaihtoa sähköpostitse Ylen toimittajan kanssa MOT:n 7.2.2005 esitetyn jakson tiimoilta. Vinkin ohjelmasta olin saanut siltä henkilöltä, joka vastasi ensimmäiseen soittooni kuluttajaneuvontaan - hän soitti noin viikon kuluttua puhelustani ja kysyi, saako yhteystietoni luovuttaa ohjelman toimittajalle.

Annoimme Rinta-Joupille "viimeisen mahdollisuuden" ja soitin Tampereen liikkeen johtajalle. Varttitunnin tiukkasanaisen väittelyn jälkeen pääsimme sopuun: Rinta-Jouppi ostaisi automme takaisin hintaan 18 900 euroa, mikä oli siis 1 000 euroa vähemmän, kuin mitä olimme autosta elokuussa maksaneet. Veimme automme ja sijaisauton Lappeenrannan liikkeelle samana päivänä ja rahat olivat illalla tilillämme. Olimme kohtalaisen tyytyväisiä lopputulokseen, mutta emme suinkaan siihen, miten tämä ratkaisu saavutettiin. Se oli vaatinut kuluttajasuojalain etu- ja takaperin ulkoa opiskelemista, kymmeniä puhelinsoittoja ja sähköpostiviestejä, reklamaation ym. selvitysten kirjoittelua, käyntiä kuluttajaneuvojan luona, useita reissuja Lappeenrantaan korjaamolle ja Rinta-Joupin liikkeelle (á 100 km) ja tätä kaikkea varten vapaapäiviä koulusta ja työstä.

Toimittaja halusi käyttää tapaustamme ohjelmassamme, vaikka pääsimmekin lopulta sopuratkaisuun. Annoimme hänelle tähän luvan. Muutama päivä auton takaisinoston jälkeen, tarkalleen ottaen tiistaina 1.2. alkoivat puhelimemme soida. Saimme anteeksipyyntöjä sekä henkilöltä, jonka kanssa yritimme asiaa hoitaa että itse toimitusjohtajalta. Lisäksi meille luvattiin puuttumaan jääneet 1 000 euroa sekä mikä tahansa auto nettohinnalla! Tätä ennen emme olleet kuulleet minkäänlaista anteeksipyyntöä tai mitään pahoitteluun viittaavaakaan. Päinvastoin, olimme saaneet kuulla mm. "Tämähän on ihan pelleilyä!" ja "Eikö teillä ole parempaa tekemistä?!". Jotenkin jäi outo olo tällaisesta yht'äkkisestä asenteen muutoksesta.. Lieneekö tieto ohjelmasta kantautunut toimitusjohtajankin korviin?

http://koti.mbnet.fi/anna80/mersu/