Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Tietotori

Re(3): Dancemob Lite

Jukka Kivi kirjoittaa:
Viitsisikö joku kertoa minulle ja sivistää, millä tavalla progressiivinen rock nykyään eroaa muunlaisesta rockista. Ihan vain että osaisin ymmärtää ja tunnistaa.

Progressiivisessa rockissa tukka silmillä esiintyvät muusikot eivät keksi, miten lopettaisivat kappaleensa, joten he jatkavat soittamista. Jopa tuntikausia. Kirjoittamaton sääntö on, että biisin minimikesto on n. 10 minuuttia ja sitä on tavan pulliaisen mahdoton hyräillä. Kestoa voidaan entisestään pidentää tekemällä biiseistä hidastempoisia. Mukaan tarvitaan myös ainakin yksi nälkävuoden mittainen kitarasoolo, jota edes soittaja itse ei pysty täysin toistamaan. Näin kappaleista saadaan vaihtelevan kuuloisia. Sanat voivat yhä olla ehtaa tajunnanvirtaa kuten muinaissuomalaisilla progebändeillä Kalevalan malliin. Niin taiteellissuuntautunutta on progressiivinen rock. Kolmas kirjoittamaton sääntö on, että monet oikeat ja sellaisina itseään pitävät progebändit kavahtavat kaupallisuutta. Se kuuluu heidän imagoonsa verukkeena sille, että nykyään ei juuri kukaan osta progea. Proge on edelleen vähän niinkuin "rockin jazzia" – siis kevyttä musiikkia mutta omien suht pienien diggaripiirien mielestä tavallista hienompaa – rock-kliseillä ryyditettynä ja pitkällisehköllä kitaranrämpytyksellä maustettuna.

Toisaalta olen aina tykännyt Pink Floydista, sekä Roger Watersin aikaisesta että hänen jälkeisestään, ja genreen mahtuu moni muukin mestariteos kuin Dark Side Of The Moon. Monelta muultakin bändiltä.

+Mikko++