Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Re: Pressaehdokkaitten 1.vaalitentti pilattiin

Erkki Hatakka on torstai 8. joulukuu 2005 at 10:59 +0200 wrote:

Presidenttiehdokkaitten ensimmäinen yhteinen vaalitentti ajautui karille pahemman kerran.

Toimittajat - ilmeisesti uutistyöstä lähtöisin - pilasivat keskustelun tenttaamalla ehdokkaita äskettäisen kriisinhallintaa koskevan kiistan osapuolia ja muita osanottajia ensimmäisen puolen tunnin ajan.

Keskustelu oli vänkäämistä menettelytavoista äärimmäisen pitkästyttävällä tavalla. Uskon, että moni käänsi muille kanaville jo aika pian, koska mitään uutta ei tietenkään tullut esille.

Myöhempi kysymyksenasettelu erilaisten moraalisten valintojen kesken ei onnistunut erityisen hyvin sekään, mutta oli silti virkistävä alkupuolen jahnaamiseen verrattuna.

Pääministeri joutui alussa altavastaajaksi, kun SDP:n puheenjohtaja ei ollut paikalla, koko hallituksen puolesta. Eikä presidentti voinut täysillä osallistua, kun kyseessä oli hallituksen ratkaisut. Kokoomuksen ehdokas käytti tilannetta hyväkseen hyökkäilemällä ärhäkkäästi muita pääehdokkaita vastaan. Sisältöpuoli jäi ohueksi. Vihreitten ehdokas suorastaan loisti tekopyhyyttä. Kristillisten ehdokas esiintyi taitavasti, RKP:n ehdokkaan osuus jäi puolestaan vaisuksi.

Ei tällä tavalla ihmisiä saada aktiiviseen vaalitaistoon, hyvä jos edes vaaliuurnille.

Erkki Hatakka

Minäkin katsoin ohjelman. Sellainen vaaliohjelmissa minua harmittaa, että sinänsä arvokkaat henkilöt puhuvat toistensa päälle. Kieltämättä paineita syntyy, kun vierustoveri puhuu, ei vain puuta heinää, vaan tietoisesti väärennettyä totuutta. Silloin on vaikea pysyä kurinalaisesti hiljaa ja odottaa vuoroa. Sekin harmittaa, että jorkut presidenttiehdokkaat käyttävät ohjelman aikaa yleispoliittiseen mainontaan ja ihan muuhun kuin presidenttiasioihin. Muistellaan mikä puolue oli missäkin hallituksessa ja kuka oli mikäkin ministeri kymmenen vuotta sitten, kun hallitus teki jotakin päätöksiä.

Vaaliohjelma saattaisi toimia paremmin, jos juontajat olisivat vielä ammattitaitoisempia. Myöskin olisi hyvä, jos puheenvuorojen pituudet olisivat määriteltyjä ja enimmäisaikaa ei saisi ylittää tai ylityksen johdosta seuraava oma puheenvuoro jätettäisiin väliin. Kamera ja mikrofonit voisivat seurata vuorossa olevaa puhujaa, jolloin visuaalinen sekavuus vähenisi ja spontaanit välihuudot vaimentuisivat. Tietysti tarkemmalla käsittelyllä menetettäisiin sirkustunnelmaa, mutta päästäisiin paremmin asiaan.

Jukka Kivi