Suomen ammattiyhdistysliike omaa pitkät ja kunniakkaat perinteet. Monet itsestään selvänä pitämämme edut työpaikoilla ovat aikanaan olleet ehkä vaikeidenkin neuvotteluponnistelujen takana. Yhtenä isoista periaatteista on aina tietenkin ollut, että saavutettuja etuja ei anneta pois. Nuorison opettamisesta työhön on hyvä keskustella. Muutama vuosikymmen sitten agraariyhteiskunnassamme työnteko opittiin kotona. Oli itsestään selvää, että koulun jälkeen mentiin auttamaan kotitöissä ja kesälomilla osallistuttiin kaikkiin askareisiin. Tämän päivän nuoriso ei näe työntekoa. Suurin osa yläasteikäisistä ei pysty kuvailemaan vanhempiensa työn luonnetta. Moni ei edes tiedä missä isä ja äiti tai äidin uusi mies ovat töissä. Työvoimaviranomaiset tarjoavat jo nyt apuaan yrityksille nuorten työntekijöiden palkaamisessa. Oppisopimuskoulutus ja täsmäkoulutus vähentävät työnantajan kustannuksia uusia työntekijöitä palkatessa. Viimeisen puolen vuoden aikana olemme saaneet lukea runsaasti uutisia lomautuksista, tehtaiden sulkemisista tai tuotannon siirtämisestä halvempien työvoimakustannusten maihin. Baltian maiden liittyessä EU:iin suunta tuskin kääntyy takaisinpäin. Toki markkinoilla odotetaan elpymistäkin tapahtuvan. Jonkinlaista joustoa tarvitaan. Nuoren kouluttaminen työtavoille on aina kallista.  Se osaajaryhmä, jonka eväät riittävät ulkomaille lähtöön, työllistyy kyllä kotimaassakin. Ongelmana ovat nimenomaan ne valmistuneet, joiden työkokemus rajoittuu opinahjojen pakollisiin harjoittelujaksoihin. Jukka Kivi kirjoittaa: Onko nuorten palkoissa tinkimisen varaa? TT:n johtaja Seppo Riskin ehdotus työmarkkinoille ensi kertaa tulevien nuorten palkan alentamisesta on otettu vastaan huolestunein ilmein. Akava ja STTK-Opiskelijat pelkäävät osaajien pakenevan ulkomaille, jos aloituspalkka jäisi alle työehtosopimusten määrittelemän tason. http://www.digitoday.fi/ Urpo Lehtimäki www.viestintakonsultointilehtimaki.fi