Jukka Kivi writes: Kun ollaan samaa valtioliittoa tai liittovaltiota, on todennäköistä, että naapurivaltiot ovat keskenään rauhantilassa. Esimerkiksi EU:ssa olevien Balkanin valtioden kesken tuskin tulee suuria kriisejä. Koko EU:n perustamisellakin muinoin (hiiliteollisuusunioni) pyrittiin Saksan ja Ranskan rauhan varmistamiseen. Tietysti liittovaltioiden historiassa löytyy niiden alkutaipaleella sotiakin. Näin oli aikoinaan USA:ssa. Näin on Tsetsheniassa. Kyproskin on kiikun kaakun, mutta varmasti stabiloituu YK:n ja EU:n suojeluksessa. Noniin. Nyt kun EU:ta on vihdoin laajennettu, turvallisuutta lisätty, yleistä hyvinvointia ja auvoa jaettu, niin kukas kertoo, miten EU:sta päästään pois, jos ei ookaan kivaa? Siihen ei näetsen ole olemassa minkään maailman kansallisia sen enempää kuin kansainvälisiä juridiikan tukemia proseduureja. Asia on kiinnostanut minua miltei EU:n perustamisesta lähtien. En nyt ole haluamassa irrottautumista tai paluuta henkilökohtaisesti, mutta valtio-opillisesti ja juridisesti kysymys on vähintäänkin mielenkiintoinen: liekö kukaan ottanut ko. mahdollisuutta huomioon? Toinen mielenkiintoinen kysymys on säännöt, direktiivit ja niiden maakohtaiset joustot. EU ei ojentanut Saksaa maan kumollaan olevasta taloudenhoidosta ja valtion taseesta. Demokratia ja jäsenmaiden tasa-arvo ovat EU:ssa pelkkää silmänlumetta. Taloudellisessa mielessä näen liitolla kuitenkin sen verran etuja (myös konkreettisesti, koska toimeksiantajani on kansainvälinen, töitä piisaa), että paree vaan mennä ja katsoa... Mielenkiintoisinta tulee olemaan Puolan, väestöllisen suurvallan, integroituminen ja maatalouselinkeinon rakennemuutokset, jotka tuskin koskaan loppuvat. +Mikko++