Anneli Jääteenmäki on nyt joutunut aikamoisen poliittisen loanheiton kohteeksi. Kysyä pitää, halutaanko maassa rajoittaa poliitikkojen oikeutta käyttää puheenvuioroja ulkopolitiiikasta. Vuotaneen muistion siteeraamiseen Jäättenmäellä on Suomen perutstuslain mukaan täysi oikeus. Oppositiojohtajana jopa velvollisuus. Suomi ei UM:n ja hallituksen päätösten mukaan kuulunut USA:n liitttoutumaan, joka lähti sotimaan Irakiin. Suomi ei myöskään ole sodan jälkeen luvannut Irakiin rauhanturvajoukkoja, kuten Lipponen lupasii Bushille. Joukkojen lähettämiseen tarvitaan YK:n mandaattti. Lehdistö on ymmärrettävästi kärmeissään, kun Jäättenmäki ehti käyttää asiakairjan aineistoa ennen kuin Iltasanomat, siltä meni näin kaikkien aikojen skooppi. Pöytäkirja-asia on sivujuonne. Kautta aikain on paheksuttu, jos media käyttää tekemästään haastattelusta vain kahta lausetta, jotka pönkittävät toimituksen haluamalla tavalla sen ajamaa asiaa.TYleensä pitää käsitellä asiakokonaisuuksia niin, että lukija tai katsoja saa lähimain sellaisen kuvan asiasta, kuin haastateltava on tarkoittanut. Tämä asian käsittely on nyt 60-70-lukujen sensaatijournalismin mukaista. Lukijat eivät enää tiedä, mikä on rikos, josta Jäätteenmäkeä syytetään.