Mikko Luoto kirjoittaa: En rinnasta Jumalaa ja ihmisiä. Sikäli, että Jumala on ja hänen pitää olla täydellinen, ihmisen ei tarvitse. Jumala on referenssi, ihminen ei. Jumala on erehtymätön, ihminen ei. Toisaalta on totta, että ihminen näkee Jumalan teot vain omalta kapealta kantiltaan, omassa kapeassa ajassa ja tilassa, niin minäkin. Voitko tarkentaa mitä tarkoitat että "Jumala on referenssi"? Toisin kuin Jumalan, ihmisten kanssa on otettava huomioon  luonteen heikkous, alttius kiusauksille ja  oman edun tavoittelu, jotka tekevät "muuten täydellisestä" lajista epätäydellisen. Nämä ovat meidän jokaisen "perussyntejä", jos niin halutaan ajatella. Toisaalta ne ovat myös toiminnan moottoreita: oma etu pistää olennaisesti liikkeelle esimerkiksi yritystoiminnassa, jossa menestys perustuu kilpailussa pärjäämiseen. Yhtä voittajaa kohti on kymmenen häviäjää. Pitääkö voittajan siis tuntea syyllisyyttä menestyksestään, on varmasti yhden keskustelun aihe sekin. On totta että nämä heikkoudet tekevät meistä vajavaisia mutta ei se mikään perussynti ole mielestäni. Jos puhutaan yritysmaailmasta niin uskon tietäväni siitä jotain, olen ollut alalla joitakin vuosia. Jos voittaja voittaa epärehellisin ja likaisin keinoin, tulee hänen tuntea syyllisyyttä. Tässä kohtaa voinen sanoa että jos mieleen tulee kysymys tai väite ettei bisnestä voi hoitaa rehellisesti niin vastaan tähän jo ennalta että kyllä voi. Toisekseen olen jo vuosien ajan pyrkinyt suhtautumaan ihmisiin moniulotteisina kokonaisuuksina, erotellen esimerkiksi työ- ja tunneasiat toisistaan. Se on säilyttänyt välini, myös niihin , jotka ahtaan ja yksiviivaisen (usein ensin mieleen tulleen ja  ison lapsenomaisen tunnereaktion höystämän) tulkinnan mukaan kukaties ovat "rikkoneet minua vastaan" , käyttäytyneet minua kohtaan joiltakin osin yleisten eettisten ja moraalisääntöjen vastaisesti. Olen yrittänyt ymmärtää ihmisten vaikuttimia, syitä siihen miksi he toimivat kuten toimivat.  Usein ymmärrys on tullut vasta päivien, viikkojen tai kuukausien kuluttua mutta kuitenkin. Tunnen heistä useimmat ja tiedän heidän syynsä sekä taustansa.  Se auttaa ymmärtämään ja sietämään. Jaa'a, työ ja tunneasiat. Muistan aikoinaa kun joku jenkkiläinen kouluttaja sanoi että jos kotona murheita, niin ne pitää jättää kotiin. Olin asiasta eri mieltä, koska kukaan ei tähän päivään mennessä ole pystynyt osoittamaan etteikö se häiritse työtä jos kotona on asiat ihan sekaisin. Olen kouluttanut edustajia useita vuosia ja saanut huomattavasti parempaa tulosta aikaan kehoittamalla heitä selvittämää ongelmansa ensin ja hoitamaan epämielyttävät asiat viimeistään heti aamulla. Miksikö? Ihminen on kumma otus. Jos ihmisille sattuu jotain tai käy moka joka harmittaa niin ei sitä pysty pois pistämään siten etteikö se ihmisestä jollain tavalla heijastu, varsinkin asiakaspalvelussa. Jos erottelet työn ja tunteet (mitä vahvasti epäilen) niin olet työssäsi todella kylmä ihminen jolloin työsi voi olla esim. verotoimistossa (vitsi...vitsi). Ymmärsin sinun tarkoittavat tällä erottamisella sitä että pyrit siihen ettei tunteet vaikuttaisi työhösi. Hurjaa taistelua, sanoisin. Perskohtaisen selviytymisstrategiani ydin on ollut keskustelu, ja minulla on ollut tavallista huomattavasti suuremman kokoinen onni (siunaus, jos sitä sanaa halutaan käyttää) olla tekemisissä miltei pelkästään sellaisten ihmisten ml. naisten, ystävien ja yhteistyökumppanien kanssa, jotka osaavat  keskustella asiat selviksi. Ja kas,  huomaan olevani yhä vähintään hyvää-päivää-tasoisissa, useimpiin jopa  sitä paremmissa väleissä.   Nostan hattua sinulle sillä siinä teet viisaasti. Liian monet kohtaavat asiat agressiivisesti johon yleensä liittyy väkivalta. Provosointeihin osaan useimmiten vastata (ne pitää osata erottaa keskusteluista ja rakentavasta arvostelusta) ja minua lie suhteellisen vaikea vahingoittaa, joten ehkä minulla ei ole riittävästi kokemusta vastata tuohon esittämääsi "jatkuvasti vastaan rikkomisen" ongelmaan. Näin paljon tekstiä syntyi vastauksena siitä huolimatta! Jos olen jossain kohden loukannut niin siinä tapauksessa haluan pyytää asiaani tai ilmaisutapaani anteeksi.  Tarkoitukseni ei ole aiheuttaa riitaisuutta vaikka ehkä jotkin ilmaisutapani ovat kenties näin luettuna ehkä hyökkääviä. Loppuun siteeraan Markus Kajoa, jonka erinomaisimpiin oivalluksiin kuuluu lausahdus:"En vihaa teitä – siis rakastan teitä." Siinä on positiivista latausta ja evästä elämälle, pidemmäksikin aikaa. Semmoista asennetta olen yrittänyt rakennella myös ihteni pään sisälle. Joo, jollakin tasolla väittäisin rakastavani jokaista kohtaamaani ihmistä. Tasot ja tunteen koot sitten vaihtelevat yksilöittäin, mutta perusvire on johdonmukainen. Hmm.....niin....kyllä se näinkin taitaa olla. ;-) KS