Juhani Hakala writes: Kirkon hautausmonopoli on loukkaus ihmisyyttä kohtaan. Monet kirkosta esim. naispappeuskysymyksen vuoksi eronneet vastustavat kirkon maallistumista, mutta voivat olla erittäin  hartaita kristittyjä. Kirkko kuitenkin vie arvon heidän kuolemaltaan hautausmonopolillaan. Monet näistä ihmisistä pääsevät taatusti taivaaseen, koska uskovat ihmisten tasa-arvoisuuteen Jumalan edessä. Sikäli kun moni haluaa samaan harppuorkesteriin näiden taivaan portinvartijoiden kanssa, jotka osaavat kysymättä erottaa väärin ajattelevat oikeista ja jakelevat pikatuomioitaan kuulumatta mihinkään juridiseen kontekstiin...Itse tykkään toisaalta enemmän rokista tai isosta orkesterimusiikista kuin tuntikausia jatkuvasta harpun plimputuksesta. Olenkin joskus pähkäillyt, millainen on helvetissä meininki, jos kaikki täysillä eläneet taiteilijat ja rytmimusiikin legendat, Jimi Hendrix ja Edit Piaf, on ahdettu sinne? Toisaalta, hautausalalla kirkon ammattitaito ja tapa lähestyä asiakkaitaan on suvereeni. En tiedä suurista kaupunkiseurakunnista, koska oma kokemukseni rajoittuu kahteen asiakaskertaan pienessä maalaisseurakunnassa, jossa miltei kaikki tuntevat toisensa, ja kirkon työntekijät suhtautuvat seurakuntalaisiin vertaisinaan, eivät ylhäältäpäin katsoen. Melkein voisi sanoa, että mitä nuorempia pappeja, sen parempia l. helpommin lähestyttäviä. Juoksin aikanaan usein Kälviän nykyisen kirkkoherran kanssa kilpaa pururataa ympäri... Kirkon pitää uskoa omaan julistukseensa. Se ei tarvitse valtio nimistä yhteiskunnalliseen tuomioon perustuvaa pakotuskoneistoa, jos sen julistus on uskottavaa. Asian ytimessä. Minun Jeesukseni on vaatimaton Jumala. Hänellä on aivan hyvä itsetunto, eikä hän halua prameita kirkkorakennuksia. Kirkot ovat ihmistä varten ja kauniita rakennuksia sinänsä, mutta minun Jeesukseni haluaisi, että niilläkin rahoilla autettaisiin kärsiviä. Moni kirkko on jäänne varhaisemmalta yhteiskunnallisilta rakenteilta, joissa uskonto oli vallanpidon ja moraalivartioinnin väline ja kirkko kylän keskus ja mahdin merkki. Tuomiolla ja pelolla sekä syyllistämisellä pidettiin lauma kurissa ja luomalla oikeinajattelusta seuraava ylemmyyden illuusio se saatiin yhtenäiseksi. Monet pyrkivät siihen vieläkin. Jos joskus ajelette Isokyrön kunnan läpi Pohojammaalla, olennaisin kirkoista selviää. Isokyrön piti aikanaan saada hienompi kirkko kuin Tukholmalla, ja siinä se ilmeisesti onnistui. Hyvä tuttavani aikanaan erosi kirkosta vastalauseena Temppeliaukion kirkon rakentamiselle. Hänelle tuli sellainen tunne, että hän ei ole mitään velkaa systeemille, joka rakentaa prameita halleja. Eikö vaan ole ihme, että rukous onnistuu tarpeen tullen myös ulkoilmassa, sateessa ja pakkasessa? Jumala tulee kun kiireiltään kerkiää. Luulis sillä olevan mittakaava kohdallaan ja muutakin puuhaa kuin joidenkin homojen tuomion kanssa nyhrääminen, Lähi-Idän kriisikin vielä jossain määrin levällään. "Gud är inte småaktig". Muuten pakko sanoa: komeaa tekstiä. Juttusi sisältää sen verran asian ydintä, että siihen lie syytä palata vielä paremmalla ajalla (pahoittelen kiirettä...) +Mikko++