History
 
 Kati Peltolan alustus palveluseteleistäPostmark
Home • keskustelualueet • Kaikki keskustelut • Vasemmistoliitto • Kati Peltolan alustus palveluseteleistä
 
From:Wednesday, November 25, 2009 9:49 AM +0200
Subject:Kati Peltolan alustus palveluseteleistä 
To:
Kati Peltola, kaupunginvaltuutettu, Vasemmistoliitto,
Helsinki        15.11.2009

PALVELUSETELI KUNNAN SOSIAALI- JA TERVEYSPALVELUISSA
1 Palvelusetelillä on paljon kannattajia, jotka ajattelevat sen parantavan palvelujen saamista ja valinnan mahdollisuuksia. Monet ajattelevat myös, että palvelusetelin avulla pienituloisetkin pääsevät osallisiksi kunnallisia paremmista yksityisistä palveluista.

Palvelusetelin toivotaan myös lisäävän yksityistä palvelutuotantoa ja sen mukana palvelun kokonaistarjontaa.
Kuntatalouteen ei kuitenkaan tule lisärahaa, jonka avulla kunnat jakaisivat palveluseteleitä. Setelit maksetaan nykyisistä sosiaali- ja terveysrahoista. Kunnan oman palvelutuotannon raha vähenee siis saman verran kuin asiakkaita siirretään palveluseteleillä yksityisen tuotannon käyttäjiksi.

Kunnallinen ja yksityinen tuotanto kilpailevat samasta niukasta työvoimasta. Palveluseteli on suora tuki kunnallisen työvoiman siirtymiselle yksityiseen tuotantoon. Palvelujen kokonaissaanti ei parane.
Palvelusetelin saaminen edellyttää aina, että kunnan työntekijä arvioi palvelun tarpeen. Siksi seteli soveltuu vain selvästi määriteltäviin ja rajattuihin palveluihin. Kotihoitoa tarvitsevan siivous on ehkä helpoin tapaus ja yhden hampaan paikkaaminenkin usein yksinkertainen.

Monimutkaisempi hammashoito vaatii kuitenkin lääkärin tarkastuksen ja hoitosuunnitelman, jonka kanssa sitten voi lähteä hakemaan setelihammaslääkäriä.Sairaanhoidossa siis tutkiva ja tekevä lääkäri eriytyvät.

Hoitoprosessissa tulee esiin usein monia muita tarpeita, joita saatu seteli ei kata. Nykyinen ositettu ja suureksi osaksi yksityistetty kotihoito on surullinen osoitus siitä, miten hoitovastuun pilkkominen ruokkii ei kuulu mulle-kulttuuria.

Kokonaisvaltainen vanhainkoti- tai ryhmäkotihoito soveltuvat kotihoitoa paremmin palvelusetelimalliin. Niiden yksityistäminen ei kuitenkaan tuo kokonaistaloudellista säästöä. Kunnan ja yksityinen talo ja työntekijät maksavat saman verran, jos yksityinen tuottaja ei kerää voittoa.

Nykyiset kunnan bruttobudjetissa näkyvät kustannuserot johtuvat erilaisista rahoitusjärjestelmistä. Palveluseteli tuo vain yhden uuden rahoitusvälineen ennestäänkin läpinäkymättömään järjestelmään.
Oikeasti monet palvelusetelin ajajat odottavat, että setelin käyttäjät rupeavat maksamaan yksityisistä palveluista enemmän kuin kunnan tuottamista. Se taas sinetöi lopullisesti jo nyt syntyneen apartheidmallin. Pienituloiset terveysasemille ja muihin kunnan palveluihin. Maksukykyisemmät hakemaan palvelusetelillä sellaisia yksityisiä tuottajia, joiden hintoihin heillä on varaa.

Varakkaatkin käyttäisivät palveluseteleitä, mutta maksaisivat reippaasti vielä yli sen arvon. Sen seurauksena yksityisillä tuottajilla on varaa palkata parhaat työntekijät. Näinhän toimii nykyinen yksityinen terveyspalvelujen kela-korvaus. Köyhille jäävissä kuntapalveluissa olisi palvelusetelin yleistyessä edelleen liian vähän ja liian osaamattomia työntekijöitä.

2 Palveluseteliä tarjotaan myös vaihtoehdoksi kunnan ostamien palvelujen kilpailuttamiselle.
Se saattaa ollakin joissain tapauksissa yksinkertaisempaa. Tätä ominaisuutta kannattaisi siis kokeilla. Jos palvelun latu ja hinta on selkeästi määriteltävissä, kunta voisi ehkä käyttää seteliä yksityisten tuottajien houkuttelemiseen silloin, kun saman palvelun tuottamiseen kunnallisena ei ole luotavissa esimerkiksi kokoaikaisia työpaikkoja.

Monimutkaisemmat palvelut täytyy varmaan kuitenkin kilpailuttaa laadun ja hinnan valvonnan turvaamiseksi. Pitäähän palvelusetelin myöntäminen kuitenkin aina tehdä yksilökohtaisesti samoin kuin ostopalvelussakin.

3 Uusi laki antaa kunnalle päätösvallan käyttää rahaa palveluseteleihin tai olla käyttämättä ja määritellä varsin vapaasti myös palvelun sisällön ja myöntämisperusteet.

Palvelun tarvitsijalla ei ole subjektiivista oikeutta setelien saamiseen. Kunta hyväksyy tuottajat, joiden palveluun seteliä voi käyttää ja määrittelee etukäteen hyväksymisperusteet. Setelituottajiksi kunta voi hyväksyä joko kaikki, jotka täyttävät nämä hyväksymisperusteet tai sitten kunta voi kilpailuttaa tuottajat ja rajata nämä kilpailutuksen avulla.

Kunta päättää siitä, onko palveluseteliä käyttävien oma maksuosuus sama kuin kunnan tuottamassa palvelussa vai joutuuko palvelun käyttäjä maksamaan setelin ja yksityisen palvelutuottajan maksun erotuksen.
Tiedon tuottajista, palveluista ja hinnoista on oltava julkista.

4 Palveluseteli on jälleen yksi tukimuoto, joka suosii paremmin toimeentulevia heikommin selviytyvien kustannuksella.

Sosiaali- ja terveyspalvelujen tarpeen määrittely on vaikeata sekä ammattilaisille että palvelujen tarvitsijoille. Osa palvelusetelin saajista pystyisi etsimään itselleen sopivat palvelutuottajat. Samat ihmiset pystyisivät usein myös maksamaan palveluista selvästi yli setelin arvon. Erittäin monille tuottajan valinta on hankalaa ja monilla heistä ei ole myöskään lisärahaa kilpailla itselleen sopivasta palvelusta. Läheskään kaikki eivät pystyisi käyttämään seteliä ollenkaan.