History
 
 SLEY ei saa messutiloja Espoonlahden Iivisniemen kappelista Postmark
Home • Keskustelualueet • Kaikki keskustelut • Kirkko • SLEY ei saa messutiloja Espoonlahden Iivisniemen kappelista
 
From:Saturday, June 18, 2011 2:07 PM +0300
Subject:SLEY ei saa messutiloja Espoonlahden Iivisniemen kappelista  
To:
Cc:
Espoon hiippakunnan tuomiokapituli ei kumoa Espoonlahden seurakuntaneuvoston päätöstä:
SLEY ei saa messutiloja Espoonlahden Iivisniemen kappelista
Uutinen julkaistu 16.6.2011 Klo 18:29
Uutisen julkaisija: Kirkon tiedotuskeskus


Espoon hiippakunnan tuomiokapituli ei kumonnut Espoonlahden seurakunnan seurakuntaneuvoston enemmistön päätöstä olla antamatta Suomen luterilaiselle evankeliumiyhdistykselle eli SLEYlle messutiloja Iivisniemen seurakuntakodin kappelista.
Tuomiokapituli ratkaisi asian istunnossaan 16.6. 2011. Päätöksen mukaan tuomiokapitulilla ei ole perusteita velvoittaa seurakuntia myöntämään tiloja sellaisten messujen toteuttamiseen, jotka eivät ole seurakunnan omaa toimintaa.
Espoonlahden seurakunnan seurakuntaneuvosto päätti kokouksessaan 3.5.2011 kirkkoherran esityksen vastaisesti olla myöntämättä SLEYlle tiloja seurakunnan toiminnasta irrallisten, järjestön omien messujen järjestämiseen Iivisniemen seurakuntakodin kappelissa. Erimielisyys vietiin kirkkojärjestyksen mukaisesti tuomiokapitulin ratkaistavaksi.
Kapitulin johtopäätösten mukaan kirkko on uskollinen tehtävälleen, kun se pyrkii ykseyteen. Kysymys naispappeudesta on osoittautunut Suomen kirkolle ykseyden näkökulmasta haasteeksi, koska osa sen jäsenistöstä ja jotkin sen puitteissa toimivat järjestöt eivät hyväksy naisen pappeutta.
Yhteenvetona tuomiokapituli toteaa, että sekä juridisesti että teologisesti on selvää, ettei tuomiokapitulilla ole perusteita velvoittaa seurakuntia antamaan tiloja kyseiseen käyttöön. Samoin yksiselitteisesti sillä ei ole perusteita kieltää tilojen antaminen, koska sekä juridisiin että teologisiin syihin vedoten luvan myöntämistä voidaan sekä puoltaa että vastustaa.
Tuomiokapituli katsoi, että tilanne ei ole erillistapaus, vaan osa pitkään jatkunutta rajanvetoa siitä, mitkä ovat niin sanotulla perinteisellä virkakannalla olevien kirkollisten järjestöjen ja paikallisseurakuntien välisen yhteistyön pelisäännöt kirkossa.

Lähde: