Jorma Uski kirjoittaa: >Tuula Hölttä kirjoittaa: >>Eikö tästä ”täysivaltaisuudesta” luopuminen >>ja EU:n lainsäädännön asettaminen ”ensisijaiseksi jäsenvaltion >>lainsäädäntöön nähden” ole ainakin Suomen kohdalla sen verran oleellinen >>muutos, että kansanäänestys on perusteltua järjestää? > >Täsmällisesti ottaen: ei välttämättä. Ratkaisevaa on se, onko tuo >joltakin osin ristiriidassa Suomen lakien kanssa. Jos ei ole, niin mistä >edes kinastellaan? > >En ole lukenut ehdotusta sana sanalta, mutta ehkä puolustusyhteistyötä >lukuunottamatta en yhdellä läpikatselulla huomannut sellaista oleellista, >mitä Suomessa jo voimassa olevassa laissa ei olisi. >Tai oli yksi poikkeus: aloiteoikeus kansalaisille! >Nythän sellainen on kunnallisissa asioissa, mutta ei valtiollisissa. En >tuossa näe kuitenkaan mitään vastustettavaa. > > Mielestäni on selvää, että uusi EU-sopimus, jos se vastaa konventin  asiakirjaa, on vastoin Suomen perustuslakia ja tulee edellyttämään 2/3 enemmistön eduskunnassa. Totesin asian muuten samassa kokouksessa alussa mainitun Tuorin kanssa. Syy perustuslain vastaisuuteen on mm. se, että EU:n yksinomainen ja myös jaettu toimivalta laajenee huomattavasti, jolloin vastaavasti  eduskunnan, presidentin ja hallituksen lainsäädäntövalta heikkenee.  Toinen keskeinen syy on EU:lle tuleva, Suomen perustuslain perusoikeusjärjestelmän ohittava (keskustelussa  mainittu etusijasääntö) oma perusoikeussäännöstönsä. Myös se, että  ulkoasiat  muuttuvan III pilarin hallitustenvälisyystasosta EU-asioiksi saatetaan katsoa ristiriitaiseksi Suomen perustuslain ulkopolitiikan johtovaltaa koskevien säännösten kanssa. Puolustusydin saattaa sekin osoittautua kriittiseksi tässä mielessä, koska perustuslain mukaan Suomen turvallisuuspolitiikka ja puolustusvoimain ylipäällikkyys saavat  uuden sisällön mahdollisessa ytimessä oltaessa. I.Saraviita >