Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Tietotori

Re(2): Hätäkeskuksilla on hätä

Veli-Matti Hurskainen kirjoittaa:
Jukka Kivi writes:
Mikä ihme aiheuttaa tarpeen vieläkin tavoitella hätäkeskusten lukumäärän vähentämistä ja alueellista keskittämistä. Vastahan niitä vähennettiin roimasti ja nykyisiin on investoitu aineellisesti ja organisoitu henkilöstö. Hätäkeskukset ovat lehtitietojen mukaan olleet vuosia jonkinlaisessa hätätilassa johtamisilmapiirin ja talousvaikeuksien vuoksi. Tämänhetkinen vaikeus lienee lähinnä rahapula, joka on poliittishallinnollinen ongelma. Tähän tärkeään toimintaan pitäisi valtion myöntää riittävät määrärahat ja antaa työrauha.

Jukka Kivi

Valtionhallintoa, johtavia virkamiehiä siis, vaivaa melkoinen yksisilmäisyys tämän kaiken keskittämisen kanssa. Sillä peitetään todelliset ongelmat, jotka ovat paljolti juuri virkamiesjohdon omaa tuotantoa. Jopa valtion virastot alkavat nykyisin olla paljolti asiantuntijaorganisaatioita. Näiden johtaminen vaatii omanlaistansa osaamista, jota vuosikymmenten aikana virkaportaita ylös johtoon kavunneilla virkamiehillä ei ole. Vastaavasti hallinnon suunnittelijat elävät mennyttä aikaa ennen tietoliikenneverkkoja ja tietotekniikkaa. Erityisesti hätäkeskusten johtamiskulttuuri on edelleen käskytystä (tämä osittain myös siksi, että johtoporrasta on rekrytoitu pelastuslaitoksilta ja poliisista) ja paikallaolon valvontaa. Delegointia ei osata. Työntekijään ei valvomatta luoteta.

Keskittämisissä tuijotetaan yksisilmäisesti vain henkilöstön vähennyksiin, jotka monesti ovat näennäisiä. Esimerkiksi lääniuudistus päinvastoin lisäsi ko. hallintoportaan väkeä. Helsinkiin keskittämisen haittapuolia ei nähdä ollenkaan. Toimitilakustannukset ovat moninkertaisia muuhun maahan, erityisesti pienempiin paikkakuntiin nähden, Työvoiman saanti- ja pysyvyysongelmat ovat kokonaan omaa luokkaansa.

Kun hätäkeskukset karsittiin nykyiseen määräänsä ja keskitettiin toiminta maakuntakeskuksiin olivat ongelmat suuria – ja ovat edelleen. Päinvastaisista väitteistä  huolimatta paikallistuntemus osoittautui sittenkin tärkeäksi. Parissa ääritapauksessa ambulanssin väärä osoite on johtanut autettavan kuolemaan. Jos hätäkeskukset karsitaan esityksen mukaiseen kolmeen ja soitto tulee johonkin niistä ”Pyhäjärveltä”, minne päin maata apu ohjataan? Suomessa on kymmeniä Pyhäjärvi-nimisiä paikkoja. Keskitetyt paikat ovat myös haavoittuvampia. Tarvitaan vain salama väärään paikkaan ja kolmannes maan avunsaannista on tukossa. YLEn hätäsanomien lähetysyksikön tuhoutuminen kesällä osoitti tämän hyvin konkreettisesti. Pienten yksikköjen verkosto on paljon toimintavarmempi. Ja tehokkaampi.< /SPAN>

Kuormitushuiput on helppo hoitaa nykytekniikan keinoin. Tulevat soitot voidaan ketjuttaa etukäteissuunnitelman mukaisesti. Näin pienetkin yksiköt voidaan mitoittaa normaalitilanteen mukaisiksi eikä ylikapasiteettia, joutoväkeä ole.

Hätäkeskuslaitoksen ongelmat ratkeavat johdon uudelleen koulutuksella (ja tarvittaessa uudistamisella). Lisä keskittäminen vain pahentaisi tilannetta ja jättäisi, kuten Jukka kirjoitti, tehtyjä investointeja käyttämättä. Monissa maakuntakeskuksissa on tiivistetty maakunnallisten pelastuslaitosten ja hätäkeskusten yhteistyötä, joka kehitys keskityksessä kaatuisi. Esimerkiksi Joensuussa on jopa rakenteilla yhteiset uudet toimitilat.

Ja toisaalta, onhan siellä hallituksen ohjelmapaperissa valtionhallinnon alueellistamistavoite. Tosin ilmeisen näennäisenä ja siksi, että lähinnä kepulaiset sitä vaalien alla lupailivat.

VmH





On todella tärkeää keskustella ihmisten auttamisesta silloin, kuin hätä on suurin.

On muistettava, että auttamisen ketjuun kuuluu katkeamaton yhteistyö eri toimijoiden välillä.

Mielestäni ketjuun kuuluu kolme tekijää;

1. avun tarvitsija.

2. hälytyskeskus.

3. pelastusjoukot.

Tällä hetkellä on puhuttu julkisuudessa paljon hätäkeskuslaitosten ongelmista ja ihmisten vaikeuksista saada yhteyttä ko. laitokseen. Ongelmat ovat varmasti todellisia ja olisi saatava korjattua. Vähemmän on ollut esillä avun saajien eri arvoisuus pelastusjoikkioiden paikalle saapumisen osalta.

Kehoittaisin jokaista tutustumaan oman alueensa pelastusvalmiuksiin ja miettimään mikä on se aika, jona omaan kotiinsa saa ambulanssin, palokunnan tai poliisin avun. Tämä tutkiskelu tuo esille todelliset ongelmat pelastustoimen alueella. Vanha sanonta on, että Venäjä on suuri maa ja siellä on suuret toleranssit. Sama pätee pelastustoimen alueella Suomeemme.

Eli, kun saamme hätäkeskusilta takuun nopeaan puheluun vastaamiseen, voimme seuraavaksi alkaa vaatimaan pelastusjoukkojen nopeaa saapumista asuinalueillemme!

 

Hieman alkuperäisestä aiheesta ohikirjoittaen,

Erkki Aronen