Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Tietotori

seksin oston kriminalisoinnille ei ole kestäviä perusteita

Oikeusministeriön haastelehti:Suomen asema kansaivälisessä ihmiskaupassa: http://www.om.fi/haaste/31769.htm
Journalistilehti:tekikö media pedofiliasta uuden "hyvän vihollisen": http://www.journalistilehti.fi/journalisti/arkisto/699/perus/pedofi.htm
verkkolehti 7.4.2006/saksan bordellit varautuvat mm-kisoihin: http://www.verkkouutiset.com/juttu.php?id=89399
Expressen 12.4.2006/Ruotsin konservatiivinen nuorisojärjestö/vapauttakaa prostituutio: http://www.expressen.se/index.jsp?a=562695
HS mielipide/Heikki Kirkinen/kulttuurin sisäinen ristiriita: http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?sourceStart=410&threadID=21184&tstart=0&start=400
Joensuun ylioppilaslehti 4/06/Seksityön moraalinen dilemma/Miesprostitoitu uuden lakiesityksen varjossa miten käy rattopojan:  
Oikeusministeriö/rikos-ja prossesioikeuden yksikkö/Sakari Melander/Ruotsin seksuaalipalvelujen ostamista koskevan kriminalisoinnin vaikutuksista 11.10.2002:  http://www.om.fi/uploads/jyw1estdxh5b2.pdf
Etelä-Suomen sanomat 22.4.06/Onko rikos ostaa seksiä?
PUHEENVUORO  Seksialan Liitto SALLI eduskunnan lakivaliokunnalle HE 34/2004vp:n johdosta 5.5.2004: http://www.salli.org/kanta/2004/ek/lav.pdf
Seksialan Liitto SALLI LAUSUNTO  OM:n työryhmämietinnöstä 2003:5 "Ihmiskauppa, paritus ja prostituutio" 8.10.2003 : http://www.salli.org/kanta/2003/om/lausunto.pdf
Anna Kontula/Prostituutio Suomessa 2005:  http://www.salli.org/info/lib/kontula2005rap.pdf
Helsingin Sanomat 4.5.2006/Ihmisoikeudet koskevat myös prostitoituja: http://www.sihteeriopisto.net/iltasihteeri_uutinen.php?uutisid=487




Keskustelua seksipalvelujen oston kriminalisoinnista käydään edelleenkin yksipuolisesti valtamediassa. Missä on vallan vahtikoira, missä on neljäs valtiomahti?  Julkisuudessa esim.HS:n mielipidepalstalla puheenvuoron ovat saaneet pääasissa edelleen lakia puoltavan ruotsalaisen feminismin, naisjärjestöjen ja  muutaman lakia ajavan naiskansanedustajan kannanotot. Minkälaista sananvapautta ja demokrtatiaa edustaa vainyhden feministisen ääriryhmän ideologian etujen ajaminen ja julkituominen lehtien palstoilla?
Miksi yhä edelleen valtakunnan ykkösmedia kirjoittelee vain leimaavia, yleistäviä ja negatiivisiä stereotypioita tukevia artikkeleita? Maallikon on vaikea hahmottaa ja ymmärtää seksipalvelujen oston ja myynnin todellista luonnetta,mistä siinä on kysymys, jos informaatio on vain yllämainittujen tahojen propagandan-eikä tosiasioden- varassa. Totuus suomalaisesta seksipalvelujen ostosta ja myynnistä on valovuosien päässä tuosta propagandasta, jonka mukaan naiskauppa rehoittaa valtoimenaan jokapuolella ja että seksipalvelujen myyjän perustyypppi  olisi Malmskilnadgatanin narkkarihuora tai parittajan alaisuudesa vastoin tahtoaan toimiva venäläinen ilotyttö Olga. Tällainen perusteeton ja virheellinen venäläisperäisen väestön esittäminen prostituution merkittävimmäksi lähteeksi, tavalla joka vetoaa helposti venäläisvastaisiin tunteisiin, on minusta on erittäin arveluttavaa ja kyseenalaista populismia. Kyse on joko tietämättömyydestä tai sitten tahallisesta harhaanjohtamisesta. Todellisten tilanteiden moninaisuus ja
moniulotteisuus sivuutetaan täysin. Ihmiskauppaa koskevaan keskusteluun liittyy monia arveluttavia piirteitä. Kauhukuvia naiskaupan uhreista käytetään tarkoitushakuisesti propagandan välineenä. Totuus on kuitenkin jotain aivain muuta kuin esim.Ruotsissa  järjestelmällisessä prostituution vastaisessa kampanjassa käytetty fiktiivinen Lilja 4ever- elokuva.  Ovatko tiedot suomessa esiintyvästä laajasta pakkoprostituutiosta peräisin samasta tietotoimistosta, josta Bush ja Blair vetäisivät perättömät väitteensä Irakin saadakseen hyväksynnän laittomalle sodalle? Tosi-asiassa mikään virallinen uskottava ja puolueeton ja  virallinen tutkimus ei tue väitettä että Suomessa olisi laajamittaista pakkoprostituutiota: Oikeusministeriön haastelehti:Suomen asema kansaivälisessä ihmiskaupassa: http://www.om.fi/haaste/31769.htm. Minkä takia muutama kansanedustaja rieuhuu julkisuudessa käyden puolueensa sisäistä "keskustelua" ja  esittäen polittisia mielipiteitään keskeneräisen asian ympärillä ja miten on mahdollista että esit
etään suoranaisia valheita ja johdetaan ihmisiä harhaan. Susanna Rahkonen mm. väitti muutamassa tv-ohjelmassa mm.että oikeusministeriön työryhmä oli yksimielinen lakiesityksestä mikä ei pidä paikkaansa. Tosi-asiassa 3 työryhmän 7:stä jäsenestä äänesti työryhmän esitystä vastaan ja jätti eriävän mielipiteen mm. lainsäädäntöneuvos Jukka Lindsted. Lakiesitystä on valmisteltu useissa työryhmissä ja  yksimielisyyttä koko prosessin aikana asiasta ei ole ollut  ja useat lausuntoja antaneet tahot ovat vastustaneet lakiesitystä.
Minua hämmästyttää että Ruotsin todellinen tilanne ja lain todelliset vaikutukset Ruotsissa, josta on puolueeton ja perusteellinen tutkimus: Norjan hallituksen raportti vuodelta 2004 http://odin.dep.no/jd/engelsk/012101-990578/dok-bn.html
 jonka perusteella Norja ei kriminalisoinut seksin ostoa,  on jätetty lähes kokonaan huomiomatta keskustelussa. Kannattaisi myös  muistaa, että Suomen oikeusministeriö on  tehnyt Ruotsin tilanteesta raportin 11.10.2002, jossa päädytään suosittelemaan Ruotsin kokemusten pohjalta sitä, että jätettäisiin seksin osto kriminalisoimatta.
Oikeusministeriön muistio 11.10.2002:  Oikeusministeriö/rikos-ja prossesioikeuden yksikkö/Sakari Melander/Ruotsin seksuaalipalvelujen ostamista koskevan kriminalisoinnin vaikutuksista 11.10.2002:  http://www.om.fi/uploads/jyw1estdxh5b2.pdf:
Ehdotukset
Ruotsin seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointi vaikuttaa seurantatutkimusten
mukaan vähentäneen vain katuprostituutiota, mutta ei sitä
vastoin esimerkiksi Internetin tai matkapuheliemien välityksellä tapahtuvaa
prostituutiota, minne lisäksi osa katuprostituutiosta näyttää siirtyneen.
Kiellon valvonta sitoo paljon poliisin voimavaroja ja siitä huolimatta langettavien
tuomioiden määrä on jäänyt vähäiseksi.
Eduskunnan käsiteltävänä on tällä hetkellä hallituksen esitys laiksi turvallisuuden
edistämistä yleisillä paikoilla koskevien säännösten uudistamiseksi
(HE 20/2002 vp). Esityksessä ehdotetaan järjestyslain säätämistä, ja järjestyslaissa
ehdotetaan yleisellä paikalla tapahtuvan seksuaalipalvelujen
ostamisen ja maksullisen tarjoamisen kieltämistä, jos ostamisesta tai tarjoamisesta
aiheutuu häiriötä ympäristölle. Ilmeistä Ruotsin kokemusten
valossa on, että meilläkin Ruotsin kriminalisoinnin kaltainen seksuaalipalvelujen
ostamisen totaalikielto vaikuttaisi vain ns. katuprostituutioon. Totaalikiellon
vaikutus olisi siten käytännössä pitkälti sama kuin mitä meillä
tavoitellaan järjestyslakiin ehdotetulla kiellolla, joka koskee yleisellä paikalla
tapahtuvaa häiritsevää toimintaa. Näin ollen ei voida katsoa, että tässä
tilanteessa olisi käytännön tarvetta Suomessa säätää Ruotsin mallin mukaista
seksuaalipalvelujen ostamisen totaalikieltoa.
Anna Kontulan mukaan suomessa v2002-2005 paritukseen liittyvä seksipalvelujen myynti on vähentynyt ja itsenäisesti toimivat suomalaiset(etenkin kun huomioidaan ei-ammattilaiset "osa-aikaiset harrastelijat jne")ovat enemmistönä.Jos v.2002 tilanteessa ei ollut tarvetta säätää seksuaalipalvelujen ostamisen totaalikieltoa, niin haluaisin tietää mikä on kestävä peruste v2006 tilanteessa tälläisen lain säätämiseksi kun paritus on vähentynyt ja järjestyslain muutoksella on päästy samaan tulokseen kuin Ruotsissa totaalikiellolla?


Kun otetaan huomioon koko "seksikauppa"ilmiön laajuus  ulkomaisten ammattilaisten ja ilman parittajaa vapaaetoisesti itsenäisesti toimivien suomalaisten ammattilaisten lisäksi koko seksipalvelujen myyntikenttä "osa-aikaiset", satunnaiset harrastelijat, ei"ammattilaiset" amatöörit ja yksittäiset tapaukset, "maksu luonnossa","lisätienesti", "sivubisnes"-tapaukset,s/m-ja dominapalvelut,  huvi ja höyty tarkoituksella tehdyt yya-sopimukset ja järjestelyt jne.. mukaanlukien ja kaikki myyntitilanteet ja variaatiot ja tavat ja tapaukset, jotka laki hallituksen esittämässä muodossa http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/utahref.scr?{KEY}=HE+221/2005  kriminalisoisi(sen mukaan melkein kaikki suomalaiset miehet olisivat jollain tapaa rikollisia), käytännössä pääosa suomessa(ja muuallakin) tapahtuvasta "seksikaupasta" on  vapaaehtoisten aikuisten kanssakäymistä. Nimenomaan tämä suomalaiset elämänsä hallitsevat ja omasta tahdostaan vapaaehtoisesti seksityötä  tekevät ammattilaiset ja  "seksikaupassa" mukana olevat amatöör
it ei-ammattilaiset/kaikki tapaukset, jotka hallituksen esitys kriminalisoisi on se enemmistö ja tavallisin ja tyypillisin seksikaupan muoto Suomessa-eivät marginaalinen osa ilmiöta koko ilmiötä-  ja tämä halutaan unohtaa julkisessa keskustelussa.Lakiesityksen yksi ongelmakohta liittyy minusta juuri edellä mainittuun tavallisimpaan seksikaupan muotoon ja siihen mihin vedetään raja mikä on seksinostoa ja miten määritellään vastike?Näkemys seksipalvelujen myynnistä on hyvin yksi­oi­koi­­nen jos sen oletetaan olevan selkeästi erotettavissa yksityisestä seksistä ja muus­ta sek­sityöstä. Todellisuudessa raja maksullisen seksin ja yksityisen seksielämän välillä ja toisaalta myös seksipalvelujen myynnin ja muun seksiliiketoiminnan välillä on kuitenkin liukuva ja epä­mää­räi­nen. Lakiehdotuksessa käytetty ilmaisu "kor­vaus­­ta vastaan tapahtuva sukupuoliyhteys ja siihen rinnastettava seksuaalinen te­ko",  voi kattaa myös monia yksityiselämän tilanteita. Samoin monien eroottisia viih­­depalveluita (esim. striptease,
erilaiset show't ja hieronnat) tarjoavien liik­kei­den palvelut voi­­vat joissakin tapauksissa ja joidenkin yksilöiden kohdalla sisältää sel­laisia sek­suaali­sia merkityksiä.
Missä esimerkiksi menee pysyvän parisuhteen raja? Onko tuoreelle nais(mies)ystävälle annettu lahja seksinoston yritys? Miten loppujen lopuksi eroaa lahjan antaminen seksin toivossa ensitapaamisella verrattuna omassa romanttisessa pikku kodissa tapahtuvaan kuherteluun, jossa jompikumpi antaa lahjan toivoen kumppanin olevan myötämielisempi seksin suhteen.Ajatushan on ihan sama. Ja tälläisestako ollaan nyt passittamassa puoleksi vuodeksi linnaan?  Lakihan käytännössä kriminalisoisi melkoisen osan ihan tavallisesta inhimillisestä kanssakäymisestä.Laissa on mm.seuraavia kohtia: "hiljainen lupaus korvauksesta" , "sukupuoliyhteyteen rinnastettava teko" ja että korvaus voi olla muutakin kuin rahaa. Esim jos treffeillä tai ravintolassa tapaamalle naiselle(tai miehelle) " annan hiljaisesti ymmärtää" että voisin korjata hänen rikkoontuneen tietokoneensa päiväkahvien toivossa minusta tulee rikollinen?Pelkkä lupaus riittäisi ja kyseessä ei tarvitsisi olla yhdyntä vaan esim.sukupuolielimien koskettelu. Kaiken tämän lakia
ajava naisliike jättää kertomatta. Olennaista on, ettei lakia ole rajattu koskemaan vain ns. alan ammattilaisia ja että jo hiljainen suostumus korvauksen, tai sellaisen lupauksen, ja seksuaalisen kanssakäymisen välillä riittää tekemään tapauksesta seksinoston. Mistään konkreettisesta yhteydestä seksin ja korvauksen tai sellaisen lupauksen välillä ei tarvitse olla näyttöä. Korvausta ei ole määritelty sen tarkemmin, joten periaatteessa jo lounas ja etelänmatka riittää.  Puhumattakaan siitä, jos joku nainen (kas viaton uhrihan se siinä) haluaa kostaa jollekin miehelle, kiristää tai uhkailla häntä. Tällaisiakin naisia varmasti löytyy. On todella helppoa syyttää ketä tahansa ainakin seksinoston yrityksestä. Ainoat, jotka tällaisesta laista hyötyvät ovat erikoistapauksilla ja urkinalla rahastavat juristit ja ne kiusankappale-riitelijät(vrt.muutamat "lastensuojelukummajaiset", jotka elämäntyönään pedofilia- ja insestihysterian aikana tehtailivat perättömiä ilmiantoja)jotka pistävät perättömiä ilmiantojuttuja virei
lle. Niitäkö tarvitaan Suomeen muka lisää, eikö nykyinen määrä riitä ?


Anna Kontulan tutkimus ’Prostituutio Suomessa 2005’:  http://www.salli.org/info/lib/kontula2005rap.pdf
 antaa seksityöstä ja seksipalvelujen myynnistä ja ostosta  vastoin vallitsevaa käsitystä ja yleistä oletusta paljon moniulotteisemman ja monisyisemmän ja monimuotoisen kuvan kuin naisliikkeen esittämä yksioikoinen "polittisesti korrekti" ideologia ja propaganda antaa ymmärtää.  Todellisuudessa seksipalveluja myyvät ihmiset ovat heterogeeninen joukko erilaisia ih­mi­siä, jotka toimivat kukin omien intressiensä mukaan ja omien mahdollisuuksiensa ra­joissa. Todellisuudessa on kyse oikeista elävistä ihmisistä, jotka tekevät valin­to­ja niiden mahdollisuuksien puitteissa, joita heillä on tässä yhteiskunnassa.
 Ei ole olemassa mitään seksipalvelujen myyjän ja eikä ostajan perustyyppiä. Alalla työskentelevillä yksilöillä ja heidän asiakkaillaan on yhtä monta motiivia ja näkökulmaa omaan elämäänsä kuin ihmisillä yleensäkin tekemisiinsä.Maksullista seksiä-sekä kysyntää että tarjontaa- on yhtä laajalla kirjolla kuin on seksuaalisuutta ja erilaisia eri elämäntasoilla ja arvostuksilla olevia ihmisiä. Taloudellisten motiivien lisäksi  myös muunlaisia motiiveja esiin­tyy. Osa seksipalvelujen myyjistä on valin­nut seksityön, koska pitää sitä mielenkiintoisena tai mie­lek­käänä työnä. Seksipalveluita käyttävät ja tarjoavat ihan tavalliset miehet ja naiset joilla on myös "ilmaisia" seksisuhteita, käyttäjinä ei ole pelkäästään "ylijäämämiehet", jotka ei muuten ilmaiseksi saa. Mikäli luullaan että nainen on aina riistetty uhri ja jokin alimman tason seksin liukuhihnatyöntekijä eikä suinkaan esim.ajoittain lisätuloja omavalintaisesti tienaava rahasta pitävä ihminen,  ollaan mielestäni totaalisen metsässä.  Seksipalvelujen myynt
i on useinmiten jotain aivan muuta, kuin rajoittuneet naisliikken, median ja elokuvien luomat stereotyyppiset myytit ja seksipalvelujen ostossa ja myynnissä on kyse paljosta muustakin kuin pelkästään selvällä rahalla virolaiselta tai venäläiseltä (pakko)prostitoidulta ostetetusta seksistä, kuten lakia ajava naisliike antaa ymmärtää. Naisliike ja lakia puoltavat tahot ajavat  ideologista ja  moraalista lakia, joka toteutuessa arveluttavalla tavalla  rajoittaisi ja kaventaisi  yksilönvapauksia ja ihmisen  itsemääräämisoikeutta ja elinkeinonharjoittamisen vapautta. Lakia perustellaan "naiskaupan/ihmiskaupan torjunta"-retoriikalla, jossa seksipalvelujen ostoon ja myyntiin liitetään kaikenmailman mielikuvia alkaen "pornoistuvasta naiskuvasta",  ase- ja huumekaupasta, aasian ja intian lapsityöstä aina pedofiliaan ja  pakolaisten ja laitomasti maahan tulleiden ihmisten katoamiseen  pakolaiskeskuksista ja heidän piilotteluun  saakka.(vrt.Bushin "terrorismin vastaisen sodan torjunta" retoriikka ja propaganda).

Paritukseen liittyvä seksipalvelujen myynti(huom! myyjät eivät ole pakotettuja, vaikka toimivat parittajan alaisuudessa-kyseessä ei siis ole ihmiskauppaja ja "hyväksikäytön"aste vaihtelee hyvin paljon.Ne ulkomaalaiset, jotka käyttävät parittajaa, joutuvat niin tekemään niin nykyisen  ulkomaalaislain pykälän vuoksi) on  kaikesta suomessa tapahtuvasta seksipalvelujen kaupasta n.kolmannes.Sen sijaan Ihmiskaupaksi määritelty parittamiseen liittyvä  pakkoprostituutio eli ns. törkeä paritus on suomalaisessa seksikaupassa harvinainen  lieve-ilmiö, poikkeus, harha. Arvioiden mukaan Suomessa ostetusta seksistä noin kaksi promillea liittyy ihmiskauppaan. Vuoden 2004 loppuun mennessä ei viranomaisten tietoon ollut tullut vielä yhtään pakkoprostituutioon liittyvää ihmiskaupparikosta.  Suomessa paritukseen liittyvä pakkoprostutuutio on marginaalinen osa koko ilmiöitä, eikä ole kovin iso ongelma, jos siitä ei sellaista väkisin tehdä ja myöskään seksipalvelujen myynti ja osto itsessäänhän ei ole ongelma, eikä se mitenkään
automaattisesti aiheuta yhteiskunnallista ongelmaa, jos emme itse tee siitä ongelmaa. Enimmällä osalla suomen seksipalvelujen myyjistä ja enimmissä osissa myyntitilanteista/kaikesta seksipalvelujen kaupasta ei ole mitään tekemistä parituksen kanssa ja vielä vähemmmän ihmiskauppaan kuuluvan pakkoprostituution kanssa.  Ihmiskauppa ja seksipalvelujen myynti eivät siis ole synonyymejä eivätkä päällekkäisiä ilmiöitä. Ihmiskauppakeskustelua ei pitäisi oikeastaan ollenkaan käydä yhteydessä seksipalvelujen ostoon ja myyntiin ja siihen liittyviin kysymyksiin, vaan enemmänkin ihmiskauppa pitäisi nähdä siirtolaisuuteen ja pimeisiin työmarkkinoihin liittyvänä kysymyksenä. On tärkeää siis myös huomata että pakkoprostituutio on vain osa ihmiskauppaa. Ihmiskauppaan kuuluu muitakin pakotukseen liittyviä ilmiöitä kuin paritukseen liittyvä pakkoprostituutio.Ihmiskaupan uhreja voi siis olla monilla muillakin aloilla, vaikka rakennus-ja ravintola-alalla tai ihmiskaupan uhreja voidaa pakottaa vaikka varkaiksi, ihmiskaupan uhri v
oi olla vaikka kotiapulainen, ei pakotus aina liity läheskään aina prostituutioon. Mitä on nykyajan orjuus: http://www.antislavery.org/homepage/antislavery/modern.htm.
Lakia ajava naisliike ja  ruotsalainen feminismi-ideologia yrittää ihan tarkoitushakuisesti harhaanjohtavasti sotkea käsitteitä ja luoda mielikuvan, että  kaikki mahdolliset ihmiskauppaan kuuluvat ilmiöt liittyvät jotenkin seksipalvelujen myyntiin ja ostoon ja että kaikessa seksikaupassa on kyse jotenkin ihmiskaupasta. Pakkoprostituutiota nähdään sielläkin missä sitä ei ole. Todellisuudessa seksinpalvelujen osto/myynti ja  ihmiskauppa sivuavat toisiaan vain pakkoprostituutiossa. On tärkeää pystyä erottamaan nämä asiat toisistaan. Seksin ostamista ei pidä sekoittaa muihin laissa erikseen määriteltyihin rikoksiin ihmiskaupparikoksiin ja raiskaukseen ja alaikäisten hyväksikäyttöön jne... Seksin oston kriminalisoimista pitäisi tarkastella tätä taustaa vasten. Kysymys"hyväksytkö ihmiskaupan" on populismia ja dramaturgiaa. Tällainen kysymyksen asettelu on jo lähtökohtaisesti irrelevanttia  ja se ei ole minusta kestävä peruste yleiselle seksinoston kriminalisoimiselle, koska seksin osto ja pakkoprostituutio kohtaa
vat harvoin ja ihmiskauppa, alaikäisten hyväksikäyttö,raiskaus ja kaikenlainen pakottaminen on jo valmiiksi kriminalisoitu lainsäädännössä.
Ihmiskaupasta ja naiskaupasta Suomessa tällä hetkellä käytävä keskustelu koostuu huomattavalta osin  valitettavan perustelemattomista väitteistä ja oletuksista.Vieläkin ongelmallisempaa on, että myös viranomaisten poliittiset linjaukset ja toimintaohjelmat joudutaan paremman puutteessa perustamaan samoihin oletuksiin.Oikeusministeriön haastelehti:Suomen asema kansaivälisessä ihmiskaupassa: http://www.om.fi/haaste/31769.htm. Keskustelussa tarkoitushakuisesti sekoitetaan  ihmiskauppa, ihmissalakuljetus ja kansainvälinen prostituutio  perusteellisesti toisiinsa.  Ehkä olisi jo aika selvittää, mikä Suomen ihmiskauppatilanne todellisuudessa on - niin prostituution, työmarkkinoiden kuin kauttakulkuliikenteenkin osalta ennekuin kaikkea seksin ostamista aletaan "naiskaupan" varjolla rikollistamaan.


Ollaanko pakkoprostituutiosta ja naiskaupasta tekemässä "uutta hyvää vihollista":Journalistilehti:tekikö media pedofiliasta uuden "hyvän vihollisen": http://www.journalistilehti.fi/journalisti/arkisto/699/perus/pedofi.htm,  jonka varjolla ajetaan pelkästään moraalista lakia, jonka tarkoitus on vain paheksua miehen seksuaalisuutta ja määrittää mikä on naiselle sallittua seksuaalisuutta ja  leimata ja mustamaalata ja ja stigmatisoida  ja tuomita kaikki seksipalvelujen myyjät syrjäytyneeksi, henkisesti tasapainottomiksi, mielenterveysongelmaisiksi,  päihderiippuvaisiksi ja omaa elämäänsä hallitsemattomaksi,  omasta elämästään päättämään kykenemättömiksi ihmiskaupaupan  uhreiksi ja ihmisoikeuksia vailla oleviksi ei autonomisiksi epähenkilöiksi, ei-täysjärkisiksi holhokeiksi ja syyllistää kaikki seksipalvelujen ostajat pahoiksi  väkivaltaisiksi hyväksikäyttäjä raiskaajamiehiksi. Tuntuu hieman siltä, että tässä onkin tarkoitus tehdä vain miehistä syyllisiä. Miehethän ovat tunteettomia sovinistisia sikoja ja jo syn
tyjään syyllisiä, näin ainakin kaikissa medioissa toitotetaan.
Tämä nykyisin kovasti vallalla oleva "nainen hyvä ja mies paha" asetelma vaikuttaa siis niin että laitkin tehdään jo valmiiksi niin että rikoksen osapuolista syyllisiksi saadaan suurimmaksi osaksi vain miehiä.
Seksinoston yleinen kriminalisointi on sekä juridisesti että eettisesti ja älyllisesti ja inhimillisesti epäilyttävää ja arveluttavaa ja kyseenalaista  kun otetaan huomioon ihmiskauppaan liittyvyvän pakkoprostituution vähäisyys suomessa ja jo nyt olemassa olevan lainsäädännön tarjoamat keinot ihmiskaupan torjumiseksi.Mihin tätä lakia oikein tarvitaan, jos ongelmana on ihmiskauppa ja paritus,jotka ovat jo nykyisellään kriminalisoitu? Olen monta vuotta seurannut käytyä keskustelua seksin oston rikollistamisesta ja vieläkään en ole kuullut yhtään järkevää kestävää perustetta miksi suomessa kerran viidessä vuodessa esiintyvän pakkoprostituutio tapauksen vuoksi koko  vapaaehtoinen seksipalvelujen myyntikenttä  pitäisi kriminalisoida hallituksen esittämässä muodossa. Parittaja, joka pakottaa ihmisen pakkoprostituutioon tai joku, joka pakottaa ihmisen muuhun pakkotyöhön on rikollinen, ei palvelun ostaja.Parittaja kauppaa ihmistä,  myyjä ei kauppaa ihmistä eikä "myy itseään"vaan palvelua ja ostaja ei osta ihmistä va
an palvelun. Ostaja voi olla rikollinen vain siinä tapaukseessa, jos tietoisesti ostaa seksiä pakkoprostitoidulta. Ihmiskauppaan puuttuminen ei vaadi minusta yleistä seksinoston kriminalisoimista. Oikeaa ihmiskauppaa vastaan pitää taistella, mutta miksi amputoida koko jalka,jos pikkuvarvas on tulehtunut ja miksi säätää lakeja, joissa "lapsi menee"pesuveden mukana"ja jotka toimivat käytännössä tarkoitustaan vastaan?Poliisin resurssit pitäisi keskittää oikean rikollisuuden torjuntaan eikä luoda keinotekoisesti uutta rikollisuuta tarpeettomalla makuukammarivalvonnalla.


Minua ihmetyttää miksi lakiesityksissä on  jätetty huomioon ottamatta  alkuperäisessä tehtävänannossa alleviivattu kohta, jossa korostettiin nimenomaan ottamaan huomioon lakiesityksessä myos kansainvälinen lainsäädäntö?Keskustelun kohteena tulisi olla myös muiden maiden kuin Ruotsin seksipalvelujen ostoon ja myyntiin liittyvä lainsäädäntö. Koko muu Eurooppa, Ruotsia lukuun ottamatta, on lähtenyt täysin toiseen suuntaan lainsäädännössä. Seksipalvelujen vapaa-ehtoinen myynti on Euroopassa normaali elinkeino Siellä on legalisoitu prostituutiota ja tiukennettu toisaalta juuri ihmiskaupan, törkeän parituksen ja lapsien hyväksikäytön rangaistuksia. Perusidea on nimenomaan se, että oikeustoimikelpoisilla kansalaisilla on oikeus tehdä keskenään mitä he haluavat, kunhan he eivät vahingoita muita ihmisiä. Näin saadaan rikosten tutkinta keskittymään oikeisiin asioihin.Esimerkiksi Iso-Britannia muutti juuri lainsäädäntöään siten, että useampi seksinpalvelun myyjä voi toimia yhteistyössä turvallisuutta parantaakseen, ilm
an että laki tulkitsisi yhteistyön paritukseksi.Hollanti legalisoi bordellit v2000. Tanskassa joku kunta ostaa vammaisille seksipalveluja. Verottaja ja oikeuslaitos ovat vahvistaneet seksipalvelujen myyjien kohtelun itsenäisenä yrittäjänä tai ammatinharjoittajana  Hollannissa, Belgiassa, Sveitsissä, Ranskassa, Portugalissa, Espanjassa, Saksassa ja Tanskassa. Asia on vireillä useissa muissa EU:n jäsenmaissa. Muissa Euroopan maissa ei edes harkita seksin oston tai myynnin kieltämistä
Muistutan myös siitä että ihmiskauppa ja seksipalvelujen myynti ei ole sama asia Palermon sopimuksessakaan , vaikka jotkut tahallaan tällaista mielikuva yrittävätkin luoda.
Keskustelussa unohdetaan myös mainita että Palermon sopimus ei velvoita allekirjoittamaita seksinoston kriminalisointiin, vaan velvoittaa kriminalisoimaan ihmiskaupan. Suomen lainsäädäntö vastaa jo tällä hetkellä sekä kansainvälisiä sitoumuksia että ihmiskaupan ja järjestäytyneen paritusrikollisuuden torjunnan asettamia käytännön vaatimuksia. On tärkeää luoda sellainen ihmiskauppa-ja parituslainsäädäntö, joka kykenee tehokkasti puhdistaman seksipalvelujen myynnin järjestäytyneestä rikollisuudesta.  Mutta kahden aikuisen ihmisen keskenään tasa-arvoisesti,vapaa-ehtoisesti tekemään sopimukseen perustuvan seksinosto/myyntitilanteen kriminalisoimin on sekä älyllisesti, inhimillisesti että moralisesti ja juridesti epäilyttävää. Yleissopimus ei siis velvoita säätämään rangaistavaksi minkäänlaista seksipalvelujen ostamista, puhumattakaan yleisestä seksipalvelujen oston kriminalisoimisesta. Kuten hallituksen esityksestä ilmenee, velvollisuutta seksuaalipalvelujen ostamisen yleiseen rangaistavaksi säätämiseen ei aiheu
du mistään muustakaan kansainvälisestä velvoitteesta. Sellaista rangaistavaksi säätämistä ei myöskään mainita edes missään prostituutiota sivuavissa kansainvälisissä suosituksissa.Kannattaa myös muistaa että esimerkiksi YK:n työjärjestö ILO on suositellut prostituoitujen kohtelemista mieluummin ammatinharjoittajina kuin uhreina. Näin siksi, että myös prostituoidut saataisiin työntekijöitä koskevien ihmisoikeuksien piiriin.Suomi on ratifioinut lisäksi kansainvälisen TSS-sopimuksen koskien taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, jossa tunnustetaan yksilön oikeus hankkia vapaasti toimeentulonsa valitsemallaan työllä. Koska seksipalvelujen myyntiä ei erikseen ole kriminalisoitu, Suomikin joutuu tässä kohdin oikeusoppineiden mukaan ristiriitaan sekä oman perustuslakinsa että kansainvälisten sopimustensa kanssa mikäli seksin osto kriminalisoidaan.



Olisi myös aiheellista pohtia perusoikeuksiin liittyvän lainsäädännön perusteita.  
Ollanko säätämässä lakia,  joka toteutuessaan arveluttavasti heikentäisi kansalaisten yhdenvertaisuutta lain edessä, rajoittaisi  ja kaventaisi  yksilönvapauksia ja ihmisen itsemääräämisoikeutta ja elinkeinonharjoittamisen vapautta.
Ollaanko taas kerran kävelemässä perustuslain yli?Jos lainsäädäntö on kiero kuin korkkiruuvi ei se ainakaan paranna yleistä lainkuuliasuutta. Koko lakiesityksen perustelut ovat täynnä sumeaa epäjohdonmukaista logiikkaa, epäloogisuutta ja ristiriitaisuuksia ja nurinkurista argumentointia .Minusta tässä ollaan hyvin heikoilla jäillä monesakin kohtaa.
Kansalaisten yhdenvertaisuus ja suomalaisen rikoslainsäädännön perinteiset lähtökohdat vaativat ehdottomasti sitä, että jos osto kriminalisoidaan, niin myyntikin on kriminalisoitava. Jos puhutaan moraalin kohottamisesta, epäeettisyydestä ja asenteiden muovaamisesta, niin viestin tulee olla täysin yksiselitteinen ja kaikkia kansalaisia tasapuolisesti koskettava, jopa sukupuoleen kastsomatta.Jos seksipalveluja kerran voidaan myydä laillisesti asiakkaalle, joka ostaessaan olisi rikollinen, tämä asettaisi ostajan ja myyjän lain edessä eri arvoiseen asemaan ja tämä taas on vastoin perustuslakia.
Joko sekä ostaminen ja myyminen on oltava kriminalisoitu tai sitten ei kumpikaan. Voidaan myös katsoa että myyjä on hyväksikäyttäjä, joka käyttää hyväksi ostajan seksin puutetta(aiheellinen kysymys tässä seksikielteisessä yhteiskunnassa, mistä tällainen puute johtuu) - eli ostaja on "uhri." Jos lainsäätäjä katsoo, että jokin asia on paha, niin silloin ostaminen, myyminen ja välittäminen säädetään rangaistavaksi. Esim. huumeiden tai varastetun tavaran myyjän rangaistus on suurempi kuin ostajan, koska katsotaan, että myyjä toimi hyötymistarkoituksessa.

Seksialan Liitto SALLI LAUSUNTO OM:n työryhmämietinnöstä 2003:5 "Ihmiskauppa, paritus ja prostituutio" 8.10.2003 :
2.7.    Seksinoston kriminalisoinnin suhde perusoikeuksiin
Seksin ostamisen kriminalisointi merkitsee puuttumista yksityiselämän suojaan, kos­­ka se tosiasiallisesti rajoittaa prostituoidun ja hänen asiakkaansa oikeutta va­paas­ti sol­mia ja ylläpitää suhteita toisiin ihmisiin sekä oikeutta määrätä itsestään ja omasta seksuaalisuudes­­taan. Mietinnössä tunnustetaan, että näin voi käydä teo­rias­sa, mutta mietinnön mukaan käy­tän­nössä asia on toisin. (s. 55)
Mietinnön mukaan mahdollisuus prostituoitujen kokemalle fyysiselle ja psyyk­ki­sel­le va­hingolle on kaikissa seksipalvelujen ostamistilanteissa periaatteessa ole­mas­sa. Li­säk­si prostituoiduksi ryhtyminen on sen mukaan vain äärimmäisen har­voin täysin va­­paaehtoista. Näin mietintö perustelee sen, miksi prostituoidun oman tah­don­va­pau­den huomioonottaminen tässä kysymyksessä ei ole relevanttia. (s. 56)
Tämän logiikan mukaan mietintö päätyy siihen, että seksin ostamisen kri­mi­na­li­soin­­tia voi perustella prostituoitujen oikeuksien ja vapauksien turvaamisella (s. 56). Mie­­tinnön mukaan oikeudet ja vapaudet tulevat turvatuksi jo pelkästään si­ten, että pros­tituutiokontaktit vaikeutuvat tai estyvät.
Argumentaation puutteena on se, että prostituutio nähdään yksipuolisesti vain ja ai­­noastaan ongelmaksi. Prostituutio on mietinnön mukaan tila, jossa pros­ti­tu­oi­dul­la ei ole vapautta eikä oikeuksia. Kun prostituutiokontaktit vähenevät tai vaikeu­tu­­­vat, lisääntyvät prostituoidun kokemat oikeudet ja vapaudet automaattisesti. Kon­­­kreet­ti­nen käytännön elämä ei kuitenkaan ole näin yksioikoista ja mustaval­kois­ta  -  ei edes prostituutiossa. Käytännön elämässä yksilöt eivät voi olla täysin va­­pai­ta mil­lään elämänalueella, vaan yksilöiden valintoja rajoittavat erilaiset olo­suh­teet. Sii­tä ei silti yleensä johdeta sitä johtopäätöstä, että yksilöiden omalla tah­don­va­pau­del­la ei olisi merkitystä. Päinvastoin: oikeudet ja vapaudet turvataan juu­ri si­ten, että yk­si­löille pyritään turvaamaan mahdollisuus vaikuttaa itseään kos­ke­viin asi­oihin siinä määrin kuin se on käytännössä mahdollista.
Prostituoidun tosiasiallinen valinnanvapaus saattaa olla enemmän tai vähemmän ra­­joi­tettua monien eri syiden takia. Silti prostituoidun kannalta katsottuna oleel­li­sin­ta pros­tituutiossa on mahdollisuus ansaita rahaa. Oikeuksien ja vapauksien tur­vaa­mi­nen ei voi käytännössä onnistua, mikäli tämä prostituoidun omasta nä­kö­kul­mas­ta kat­sottuna oleellisin kysymys jätetään huomiotta. Oikeuksien ja vapauksien tur­vaa­mi­nen voi käytännössä konkretisoitua vain siten, että yksilölle itselleen tur­va­taan mahdollisuus vaikuttaa asioihin.
Prostituutiossa oikeuksien ja vapauksien turvaaminen edellyttää sitä, että pyritään li­­säämään prostituoidun mahdollisuuksia vaikuttaa itseään koskeviin asioihin ku­ten omiin työskentelyolosuhteisiinsa. Prostituoidun oikeuksien ja vapauksien tur­vaa­mi­nen voi onnistua myös siten, että prostituoiduille tarjotaan muita toimeen­tu­lon mah­dol­lisuuksia. Sen sijaan oikeuksien ja vapauksien turvaaminen ei voi on­nis­tua siten, et­tä toimitaan täysin yksilön omien intressien vastaisesti.
Tässä on mietinnön argumentaation merkittävä puute: se ei näe prostituoitua oi­keus­­sub­­jektina, jonka omilla intresseillä ja valinnoilla on oleellinen merkitys - jopa sil­loin kun prostituoitu olosuhteiden takia joutuu toimimaan paritus­orga­ni­saa­­tion alai­suudessa. Prostituoitu määritellään yksipuolisesti pel­käs­tään uhriksi, jolloin sa­mal­­la mitätöidään hänen omien valintojensa ja intressiensä merkitys.
Mietinnössä käytetty prostituution ja prostituoidun määrittely voidaan nähdä louk­kaa­van prostituoidun itsemääräämisoikeutta ja tahdonvapautta, koska se käy­tän­nös­sä kieltää prostituoidun oman tahdonvapauden merkityksen ja mahdollisuuden itse määritellä oma suhteensa prostituutioon.
Merkittävä ongelma mietinnön argumentaatiossa on myös siinä, että prostituution ei nähdä kuu­­­luvan yksityiselämän suojan piiriin eikä myöskään elinkeinovapau­den tai työ­elä­män suojan piiriin. Mietinnössä ei tunnusteta pros­ti­tu­oi­dun harjoit­ta­mal­le toimin­nal­le min­käänlaista oikeusturvaa. Mikäli pros­ti­tu­oi­dun oi­keu­det ja va­paudet halutaan tur­vata, se voi tosiasiallisesti onnistua vain siten, että pros­ti­tu­oidun har­joit­­ta­ma toi­min­ta saa samanlaista suojaa kuin muukin laillinen toiminta.
Mietinnön argumentaatio loukkaa myös prostituoidun yhdenvertaisuutta lain edes­sä, kun se toteaa, että tarkoituksena on rajata säännöksen soveltaminen tilan­tei­siin, jois­sa seksipalveluja ostetaan prostituoidulta. (s. 70).
2.8.    Seksinoston kriminalisoinnin säätämisjärjestys
2.8.1.  Seksinoston kriminalisointi perusoikeusrajoituksena
Seksin ostamisen kriminalisointi merkitsee tosiasiallisesti puuttumista sekä pros­ti­tu­oi­dun että asiakkaan kohdalla näiden henkilökohtaiseen vapauteen, kos­ke­mat­to­muu­­teen ja itsemääräämisoikeuteen. Lisäksi se loukkaa seksipalvelun myyjän elin­­kei­novapautta ja yhdenvertaisuutta.
Jotta perusoikeuksia rajoittava säännös voidaan säätää tavallisena lakina, sen tu­lee pe­rus­tuslakivaliokunnan omaksuman käytännön mukaan täyttää seitsemän edel­ly­tys­tä. Seuraavissa kohdissa (2.8.2. - 2.8.8.) käydään läpi perusoikeuksien ra­joit­ta­mi­sen edellytykset ja arvioidaan ehdotettua seksin ostamisen krimi­na­li­soin­tia niiden kannalta.
2.8.2.  Lailla säätämisen vaatimus
Mikäli eduskunta säätää lain, jolla kriminalisoidaan seksinostaminen, niin lailla sää­tä­misen edellytys täyttyy ainakin siltä osin kuin laki kaventaa seksinostajan pe­rus­­oi­keuk­sia. Todellisuudessa tällainen kriminalisointi vaikuttaa kuitenkin enem­män pros­tituoitujen mahdollisuuksiin nauttia perusoikeuksista.
Ehdotettu säännös on muodollisesti suunnattu asiakkaiden toimintaa vastaan, mut­­ta sen to­si­asial­li­nen perusoikeuksia rajoittava vaikutus kohdistuu enemmän sään­­nöksen kannalta sivulli­seen tahoon eli myyjään. Tällöin voidaan kysyä, täyt­tyykö lailla säätämisen vaa­ti­mus, jos lainsäätäjä ei ota huomioon perus­oikeus­ra­joi­tusta, joka kohdistuu sivulli­seen osapuoleen.
2.8.3.  Täsmällisyys- ja tarkkarajaisuusvaatimus
Ehdotettu seksin ostamisen kriminalisointi voi pinnallisesti katsottuna vaikuttaa täs­­­­mäl­­liseltä ja tarkkarajaiselta. Käytännön elämässä seksistä nauttimisen muodot ja kau­pallisten seksu­aa­lipalvelujen kirjo ovat niin moninaisia ja kirjavia, että käy­tän­nös­sä rajan vetäminen kielletyn seksiostamisen ja sallittujen sek­su­aa­li­pal­ve­lu­jen välille ei ole lainkaan tarkkarajaista.
Toinen täsmällisyyteen ja tarkkarajaisuuteen liittyvä ongelma on myös mie­tin­nös­sä esil­le tuleva rajankäynti ystävyys- tai seurustelusuhteisiin, joissa voi olla eri­näi­siä ta­loudellisia järjestelyjä tai lahjojen antamista (s. 70). Mietinnön mukaan ei ole pe­rus­­teltua ulottaa rangaistusuhkaa tällaisissa suhteissa tapahtuvaan seksiin, vaan tar­koi­tuksena on rajata säännöksen soveltamisala tilanteisiin, joissa seksi­pal­ve­luja os­te­­taan prostituoidulta.
Kuitenkin myös prostituoidulla voi olla ystävyys- tai seurustelusuhteita, joihin voi liit­­tyä seksiä ja lahjojen antamista ja taloudellisia järjestelyjä. Tarkka rajanveto pros­­­­tituutiokontaktien ja muiden seksikontaktien välille ei aina ole mahdollista sen­­kään takia, että kaikki prostituoidut eivät itsekään aina vedä niin tarkkaa rajaa sii­hen, mi­kä on seksityötä ja mikä on yksityistä seksiä.
2.8.4.  Rajoitusperusteen hyväksyttävyysvaatimus
Perusoikeusrajoituksen hyväksyttävyys voi perustua johonkin toiseen pe­rus­oi­keu­teen. Mietinnössä väitetään ehdotetun seksinoston kriminalisoinnin suojelevan usei­­ta perus- ja ihmisoikeuksia. Käytännössä asia ei kuitenkaan toimi mietinnössä väi­te­tyl­lä tavalla. Katso luku 2.7.
2.8.5.  Ydinalueen koskemattomuuden vaatimus
Ehdotettu seksinoston kriminalisointi rajoittaa useita perusoikeuksia sellaisella ta­val­­la, että on syytä pohtia, ulottuuko rajoitus näiden perusoikeuksien ydinalueelle.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta on todennut, että perustuslain 10 §:n 1 mo­men­­­­­tissa turvatun yksityiselämän suojan lähtökohtana on yksilön oikeus elää omaa elä­­määnsä ilman viranomaisten ja ulkopuolisten tahojen mielivaltaista ja ai­hee­tonta puut­­tumista. Tähän oikeuteen sisältyy yksilön oikeus solmia ja ylläpitää suh­teita mui­hin ihmisiin. (PeVL 54/2001 vp, PeVL 36/2002 vp)
Rajanveto prostituutiotoiminnan ja prostituoidun yksityiselämän välillä ei ole sillä ta­­­val­la selkeä ja yksinkertainen, että olisi mahdollista valvoa seksinostamisen kiel­­­tä­­vää lakia, ilman että samalla estettäisiin tai vaikeutettaisiin prostituoitua naut­­ti­mas­­ta yksityiselämän suojasta. Monissa tapauksissa prostituoitu myös kokee omien asia­­kaskontaktiensa kuuluvan nimenomaan yksityiselämänsä piiriin.
Perustuslain 7 § suojaa henkilökohtaisen vapauden ja koskemattomuuden. Sään­nös suo­jaa myös ihmisen tahdonvapautta ja itsemääräämisoikeutta (HE 309/1993 vp, s. 46). Ehdotettu kriminalisointi rajoittaisi merkittävällä tavalla prostituoidun vapaut­ta ja oikeutta itse määritellä ja päättää oman seksuaalisuutensa käyt­tä­mi­ses­tä.
Mietinnössä väitetään, että seksipalvelujen myyjän tahdonvapauteen ja itse­mää­rää­­mis­­oikeuteen puuttuminen olisi mahdollista ainoastaan, jos myyjä toimii täysin va­­paa­ehtoisesti (s. 56). Tällainen argumentointi on täysin nurinkurista, koska sen mu­kaan ihmisen itsemääräämisoikeutta ei tarvitse kunnioittaa, jos sitä jo ra­joit­ta­vat jot­­kut muut tekijät.
Omasta seksuaalisuudesta päättäminen kuuluu itsemääräämisoikeuden ja henki­lö­koh­­taisen vapauden ydinalueelle riippumatta siitä, elääkö henkilö sellaisissa olo­suh­teis­sa, että hän voi tehdä täysin vapaaehtoisia valintoja, vai elääkö hän sel­lai­sis­sa olo­suhteissa, että hänellä ei ole parempia vaihtoehtoja kuin prostituutio. Yk­si­lön ko­kema vaihtoehtojen vähyys ei voi oikeuttaa puuttumista hänen itse­mää­rää­mis­­oi­keu­­tensa ydinalueelle.
Perustuslain 18 §:n mukaan jokaisella on oikeus lain mukaan hankkia toi­meen­tu­lon­­­sa valitsemallaan työllä, ammatilla tai elinkeinolla. Prostituoiduille sek­si­pal­ve­lu­jen myyminen on ennen kaikkea keino ansaita rahaa. Kyseessä on elinkeino, jo­ta ei ole laissa kielletty, joten se on elinkeinovapauden piirissä.
Mietinnössä vähätellään vapaaehtoisen (ihmiskaupan ja parituksen ulkopuolisen) pros­­tituution määrää ja väitetään, että sen takia kriminalisointi puuttuisi elin­kei­no­va­pauteen erittäin harvoissa tapauksissa.
Mietinnössä oleva vähättely ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että Suomessa toi­mii lukuisia seksipalveluyrittäjiä, joiden elinkeinovapauteen ehdotettu kriminali­soin­ti puuttuu. Jos asiakas kriminalisoidaan, on kyse elinkeinovapauden ydin­aluet­ta kos­kevasta rajoituksesta, koska ilman maksavaa asiakasta ei ole elin­kei­noa.
Perustuslain 6 §:n 1 momentissa turvataan yhdenvertaisuus lain edessä. Tämän pe­­rus­oikeuden ydinalueeseen kuuluu, että laki on sama kaikille. Kuitenkin mie­tin­nös­sä to­detaan, että seksinoston kriminalisointi on tarkoitus rajata tilanteisiin, jois­sa sek­si­pal­veluja ostetaan prostituoidulta (s. 70). Tällainen rikoslain sään­nök­sen ra­jaus johonkin tiettyyn ihmisryhmään loukkaa yhdenvertaisuuden oleellista sisältöä.
2.8.6.  Suhteellisuusvaatimus
Kuten edellä on käynyt ilmi, seksinoston kriminalisointi ei onnistu suojaamaan niitä oi­keushyviä, joita mietinnössä esitetään kriminalisoinnin tavoitteina. Näin ollen kri­mi­­nalisointia ei voi pitää välttämättömänä näiden sinänsä hyväksyttävien ta­voit­tei­den saavuttamiseksi.
Lisäksi mietinnössä esitettyjä tavoitteita on mahdollista saavuttaa keinoilla, jotka ei­vät loukkaa prostituoidun ja asiakkaan perusoikeuksia. Näitä keinoja ovat mm. vaih­­toehtoisten toimeentulomahdollisuuksien tarjoaminen, huumeiden käyt­tä­jille tar­­koitettujen hoitopaikkojen lisääminen, prostituoiduille tarkoitettujen so­si­­aa­li­pal­velujen lisääminen, prostituoitujen oikeudellisen aseman parantaminen sekä köy­hyy­den vähentäminen.
Mietinnössä todetaan: "Ehdotetut säännökset edellyttävät myös sosiaali- ja ter­veys­­palvelujen kehittämistä ja lisäämistä prostituoitujen auttamiseksi ja tu­ke­mi­sek­si pois prostituutiosta." (s. 64) Mietinnössä siis tunnustetaan, että siinä eh­do­te­tut sään­nökset eivät ole riittäviä suojaamaan niitä oikeushyviä, joilla kri­mi­na­li­soin­­tia perustellaan, jollei samalla kehitetä prostituoiduille suunnattuja sosiaali- ja ter­veys­palveluita.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen lisääminen on siis joka tapauksessa välttämätön edel­­­lytys prostituutioon liittyvien ongelmien vähentämiseksi. Sen sijaan mie­tin­nös­sä eh­dotettu seksinoston kriminalisointi ei ole tarpeellinen sosiaali- ja terveys­pal­velujen kan­nalta, vaan se päinvastoin vaikeuttaa prostituoitujen parissa teh­tä­vää sosiaali­- ja ter­veydenhoitotyötä. Näin ollen seksinoston kriminalisointi ei täy­tä suhteellisuus­vaatimusta.
2.8.7.  Oikeusturvavaatimus
Seksinostamisen kriminalisointi merkitsee prostituoidun kannalta kri­mi­na­li­soin­tia, jo­ka suoraan vaikeuttaa hänen työtään sekä puuttuu hänen yksityiselämäänsä ja it­se­määräämisoikeuteensa, vaikka kriminalisointi ei muodollisesti koh­dis­tu­kaan suo­raan häneen itseensä. Prostituoitu ei tässä tapauksessa voi saada oikeus­turvaa ri­kok­­sesta epäiltynä eikä rikoksen uhrina, vaan häntä pidetään ulko­puo­li­se­na (tai mah­dollisesti todistajana).
Tällainen ongelma on jo tällä hetkellä todellisuutta paritusta koskevien oikeus­ta­paus­­ten yhteydessä. Vaikka syytettävänä oleva parittaja olisi vienyt pros­ti­tu­oi­duil­ta kaik­ki seksipalvelujen myynnistä tulleet rahat, prostituoidut eivät voi saada an­sait­­se­miaan rahoja takaisin, vaan parittaja tuomitaan menettämään rahat valtiolle. Vaik­­ka paritusta koskevaa säännöstä on perusteltu tarpeella suojella prostituoitua, niin käytännössä paritussäännös ei takaa prostituoidulle minkäänlaista oi­keus­tur­vaa.
Samanlainen ongelma liittyy ehdotettuun seksinoston kriminalisointiin. Vaikka sään­­nöstä perustellaan sillä, että prostituoitu on uhri, niin käytännössä prostituoitu ei voisi saada korvauksia seksinoston uhrina. Seksinostosta syytteessä oleva ei jou­­tui­si maksamaan korvauksia prostituoidulle edes siinä tapauksessa, että asiakas oli­si jättänyt lupaamansa maksun suorittamatta tai ottanut rahat takaisin.
Li­säksi mietinnössä on kriminalisointia perusteltu sillä, että prostituutio ei kuu­lui­si yk­­sityiselämän suojan piiriin eikä myöskään elinkeinovapauden piiriin. Ehdo­tet­tu kriminalisointi näyttää siten johtavan siihen, että prostituoidun on hyvin vai­kea saa­da oikeusturvaa omalle työlleen ja yksityiselämälleen.
2.8.8.  Ihmisoikeusvelvoitteiden noudattamisvaatimus
Kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa on prostituution kannalta ristiriitaisia vel­­­voitteita. Toisaalta velvoitetaan prostituutiosta hyötymisen tukahduttamiseen. Toi­saalta velvoitetaan turvaamaan elinkeinovapaus, turvalliset työolot ja työn­te­ki­jän vaikutusmahdollisuudet.
Seksinoston kielto on ongelmallinen yksityiselämän suojaa, itse­mää­rää­mis­oi­keut­ta, elin­­kei­no­vapautta, yhdenvertaisuutta ja turvallisia työoloja suojaavien ih­mis­oi­keus­vel­voitteiden kannalta samoilla perusteilla, joita edellä on tuotu esille vas­taa­vien pe­­rusoikeuksien kohdalla.

Muutamia lainauksia SALLIN puhenvuorosta lakivaliokunnalle 5.5.2004:
PUHEENVUORO  Seksialan Liitto SALLI eduskunnan lakivaliokunnalle HE 34/2004vp:n johdosta 5.5.2004: http://www.salli.org/kanta/2004/ek/lav.pdf:
 Liittomme jäsenistön suurempi huolenaihe on kuitenkin se, että tätä sinänsä hyväksyttävää tavoitetta käytetään perusteluna senkaltaisen lainsäädännön luomiseen, joka ei ratkaise ongelmia vaan voi johtaa jopa ongelmien pahenemiseen ja lisääntymiseen.Prostituoidun näkökulmasta katsottuna prostituutioon liittyvien ongelmien ratkaisemisessa on kyse siitä, miten asioita voisi tehdä paremmin tai turvallisemmin. Se voi onnistua vain siten, että lisätään ihmisten mahdollisuuksia tehdä parempia valintoja - ei niin että vaikeutetaan ihmisten elämää kontrollipolitiikkaa tiukentamalla.Näkemykseni on, että prostituutio itsessään (se että seksiä myydään ja ostetaan) ei ole mikään ongelma, silloin kun sitä harjoitetaan asiallisesti ja hyvällä tavalla ammattimaisesti.Prostituoidun näkökulmasta katsottuna prostituutioon liittyvien ongelmien ratkaisemisessa on kyse siitä, miten asioita voisi tehdä paremmin tai turvallisemmin. Se voi onnistua vain siten, että lisätään ihmisten mahdollisuuksia tehdä parempia valintoja - ei nii
n että vaikeutetaan ihmisten elämää kontrollipolitiikkaa tiukentamalla.

Hallituksen esityksen perusteluissa esiintyvä kuvaus prostituutiosta tuntuu hyvin hämmentävältä. Tekstissä tuodaan esiin joitakin todellisia prostituution ongelmia, mutta esityksen logiikka on nurinkurinen.Se prostituutio, joka perustelutekstissä esiintyy, on jonkinlainen teoreettinen konstruktio. Prostituutio esitetään ikään kuin kaikkien niiden ongelmien ja rikosten summana, joita maksulliseen seksiin voi liittyä. Tältä pohjalta perusteluissa loogisesti päädytään siihen teoreettiseen ajatukseen, että mikä tahansa, minkä voidaan ajatella estävän tai vähentävän prostituutiota, myös automaattisesti vähentäisi näitä ongelmia.Monet esitetyt asiat perustuvat vain oletuksiin. Esimerkiksi arviot ulkomaalaisten ja suomalaisten prostituoitujen määristä, väkivallan yleisyydestä ja paritustoiminnan laajuudesta ovat pelkkiä arvioita. Todellinen tutkimukseen perustuva tieto puuttuu lähes kokonaan.Kummallista on myös se, miten perusteluina esitetään joko itsestäänselviä tai spekulatiivisia väitteitä, jotka eivät sellaise
naan vielä perustele oikeastaan yhtään mitään. Otan joitain esimerkkejä:
·       "Prostituutio on erittäin pitkälle järjestäytynyttä." (s. 7)  - Koska kyseessä on rahanansaitsemiskeino, joka edellyttää myyjän ja asiakkaan kohtaamista, niin tietenkin toiminta on aina jollain tavalla järjestäytynyttä, koska muuten bisnes ei toimisi.
·       "Prostituutio ilmiönä liittyy erittäin läheisesti paritusrikollisuuteen." (s. 8)  - Tämähän on jo määritelmällinen itsestäänselvyys, koska rikoslain 20 luvun 9 §:n mukaan kaikki taloudellinen hyötyminen toisen prostituutiosta on paritusta ja prostituutio taas on taloudellista toimintaa. Käytännössä on yleensä mahdotonta harjoittaa taloudellista toimintaa, ilman että se tuottaisi taloudellista hyötyä myös ulkopuolisille.
·       "Päätös prostituoiduksi ryhtymisestä ei useinkaan synny täysin vapaaehtoisen ja tietoisen valinnan seurauksena. " (s. 56)  - Mahtaako tällaisia päätöksiä todellisessa ihmiselämässä olla olemassakaan?
·       "Vapaastikin toimivalla prostituoidulla on yleensä tosiasiassa vain rajoitettu mahdollisuutensa valita asiakkaansa." (s. 62)  - Tämäkin on itsestäänselvyys.
·       "Mahdollisuus prostituoitujen kokemalle fyysiselle tai psyykkiselle vahingolle on kaikissa seksuaalipalvelujen ostamistilanteissa periaatteessa olemassa." (s. 59)  - Tällainen mahdollisuus on varmaan sekä periaatteessa että käytännössä olemassa missä tahansa työssä ja missä tahansa ihmissuhteessa.
·       Monet perustelut on kirjoitettu muotoon "voidaan ajatella" tai "on oletettavaa" ilman että näiden ajatusten tai oletusten takana olisi mitään todellista tietoa.
Perusteluissa esiintyy myös väitteitä, jotka prostituution arkitodellisuutta tuntevan näkökulmasta ovat selvästi virheellisiä:
·       "Alalla itsenäisesti toimivat prostituoidut ovat erittäin harvinaisia." (s. 7)  - Väite on selvästi totuuden vastainen, mikäli "itsenäisesti toimiminen" määritellään sellaiseksi työskentelyksi, jota yksityisyrittäjät ja freelance-työntekijät yleensä harjoittavat.
·       "Saatujen tietojen mukaan jo tällä hetkellä valtaosa Suomessa toimivista prostituoiduista toimii parittajan alaisuudessa." (s. 56)  - Kyllähän tällaista "tietoa" kerrotaan, mutta on eri asia missä määrin se pitää paikkansa. Käytännössä melkein kaikki prostituoidut tarvitsevat esim. markkinoinnissa muiden palveluita, jolloin he siis käyttävät "parittajien" tarjoamia palveluita, mutta se ei silti vielä merkitse sitä, että he toimisivat parittajan "alaisuudessa".
·       "Jos kriminalisointi vähentäisi seksuaalipalvelujen kysyntää, prostituoitujen mahdollisuudet kohdata ostajien toteuttamaa väkivaltaa pienenisivät ostajien määrän vähentyessä." (s. 56)  - Väite perustuu oletukseen, että väkivallan määrä olisi suoraan verrannollinen asiakkaiden määrään eli että asiakkaista aina tietty osa olisi väkivaltaisia. Oletus on väärä. Väkivallan määrä johtuu muista olosuhteista kuin asiakkaiden määrästä.
·       "Tätäkin vaikeampi on arvioida, vaikuttaako uudistus [seksinostamisen kriminalisointi] siihen, uskaltavatko prostituoidut ilmoittaa poliisille heihin kohdistuvista pahoinpitelyistä." (s. 57)  - Tätä ei ole vaikea arvioida, sillä asiasta on tietoa: kaikki sellaiset lainsäädännölliset kontrollitoimet, jotka ovat prostituoidun omien intressien vastaisia, vähentävät prostituoitujen halukkuutta ja mahdollisuuksia turvautua viranomaisten apuun.
Kaikista käsittämättömin ajatus hallituksen esityksen perusteluissa on sivun 59 virkkeessä: "Seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisointia voitaisiin perustella jo prostituoitujen oikeuksien ja vapauksien turvaamisella."Jotta jonkin ihmisryhmän oikeudet ja vapaudet tulisivat turvatuksi, niin siihen ei riitä, että laaditaan laki, joka teoriassa ajaa hyvää tarkoitusta. Oikeuksien ja vapauksien turvaaminen toteutuu käytännössä vasta sitten, kun kyseisillä ihmisillä on todellinen mahdollisuus turvautua viranomaisten apuun, mikäli heidän oikeuksiaan tai vapauksiaan loukataan. Jos avun saamiselle asetetaan sellaisia ehtoja, että avun hakeminen on ristiriidassa kyseisen henkilön omien tärkeiden intressien kanssa, niin silloin on kyseenalaista, voidaanko sanoa oikeuksien olevan turvatut.
Prostituoidun intressissä on saada maksavia asiakkaita. Mikäli poliisin toimenkuvaan lisätään seksinoston kriminalisoinnin valvominen, niin se tosiasiassa heikentää prostituoitujen mahdollisuuksia turvautua poliisiviranomaisen apuun.Ulkomaalaisprostituoitujen kohdalla ongelma kilpistyy ulkomaalaislakiin vuonna 1999 tehtyyn lisäykseen, jonka perusteella prostituutiosta epäilty ulkomaalainen voidaan käännyttää maasta. Käännytyksen pelon takia ulkomaalaiset prostituoidut eivät ole halukkaita turvautumaan viranomaisten apuun.Parituksen kriminalisointia voidaan perustella sillä, että se on keino rajoittaa prostituutiota. Tässä tarkoituksessa parituskriminalisointi onkin ollut kohtuullisen toimiva.Parituksen perusteluissa on kuitenkin samanlainen ongelma kuin seksin oston kriminalisoinnin argumentoinnissa. Parituskriminalisointia perustellaan prostituoidun suojelemisella, mutta todellisuudessa se ei kuitenkaan takaa prostituoidulle mitään oikeuksia. Niinpä parituksen kriminalisointi käytännössä usein kääntyy prost
ituoituja vastaan.Jotta parituskriminalisointi onnistuisi käytännössä suojelemaan prostituoitua, parituksen tunnusmerkkejä tulisi muuttaa siten, että pelkkä taloudellisen hyödyn saaminen toisen prostituutiosta ei olisi riittävä parituksen tunnusmerkki. Paritus tulisi määritellä sellaiseksi hyötymiseksi toisen prostituutiosta, jossa jollakin tavalla alistetaan prostituoitua tai hyödynnetään prostituoidun heikkoa asemaa tms.
Ihmiskaupan kriminalisointi hallituksen esityksen mukaisesti on perusteltua. Ihmiskauppaa koskevaan keskusteluun liittyy kuitenkin hyvin huolestuttavia piirteitä.Hallituksen esityksestä käy ilmi, että Suomessa todennäköisesti esiintyy hyvin vähän sellaista ihmiskauppaa, joka täyttäisi ihmiskaupparikoksen tunnusmerkit. Suurin osa ulkomaalaisista prostituoiduista ei siten ole lain tarkoittaman ihmiskaupan uhreja.Tiukempaa lainsäädäntöä vaativissa puheenvuoroissa puhutaan kuitenkin hyvin usein naiskaupasta, ikään kuin kaikki Suomeen saapuvat ulkomaalaiset prostituoidut olisivat ihmiskaupan uhreja.Tämä ristiriita on pelottava siksi, että näitä kauhukuvia naiskaupan uhreista käytetään yksinomaan kontrollipolitiikan perusteluna, mutta mitään todellista apua näille uhreille ei näytä olevan luvassa.Ulkomaalaiset prostituoidut ovat taloudellisesti riippuvaisia paritusorganisaatioiden (ja mahdollisten ihmiskaupan harjoittajien) tarjoamista työskentelymahdollisuuksista. Mikäli heille ei tarjota apua, muita vaihtoehtoja
tai muita toimeentulomahdollisuuksia, niin vaarana on, tiukentunut kontrollipolitiikka ainoastaan johtaa heidän asemansa huononemiseen. Prostituutioon kohdistuva kontrollipolitiikka aiheuttaa usein tavoitteisiin nähden päinvastaisia seurauksia. Hyvän esimerkin tästä tarjoaa vuonna 1999 tehty ulkomaalaislain muutos, jonka tarkoituksena oli ulkomaalaisprostituution vähentäminen antamalla viranomaisille mahdollisuuden käännyttää maasta prostituutiosta epäiltyjä ulkomaalaisia. Lain avulla ei ole saatu vähennettyä ulkomaalaisprostituutiota, mutta sen sijaan seurauksena on ollut, että ulkomaalaiset prostituoidut eivät enää uskalla turvautua viranomaisten puoleen. Sen seurauksena ulkomaalaisprostituution ongelmat ovat lisääntyneet ja vaikeutuneet.
Prostituutiossa on paljon vakavia ongelmia ja on ymmärrettävää, että lainsäätäjä haluaa puuttua niihin. Prostituution ongelmat ovat kuitenkin suurimmaksi osaksi sellaisia, joita ei voi ratkaista tiukentamalla lainsäädäntöä, vaan tarvitaan muita keinoja. Lisäksi prostituutio on useimmiten vain ongelmien kasautumispaikka ja ongelmat johtuvat muista tekijöistä. On tartuttava ongelmiin ja niiden syihin. Prostituutiopolitiikan tiukentaminen ei ratkaise ongelmia.


Suomen verottaja on tunnustanut seksipalvelujen myynnin ammatiksi.Tästä on olemassa KHO:n päätös.Tässä on verottajan kanta asiaan:
Seksipalveluista saatu tulo on veronalaista ansiotuloa. Asiasta on KHO:n verovuotta 1976 koskeva päätös vuodelta 1984/3253 II 560, jonka mukaan prostituoidun tuosta toiminnastaan saama tulo oli veronalaista.
Seksipalvelujen käsite sisältänee nykyisin paljon muutakin, esim. hieronta- ja tanssipalveluja, kuin tuo vanha ammattinimike, verokohtelu on kuitenkin yksiselitteinen; näitä tuloja ei ole säädetty verovapaaksi.
Epäselvyyttä verotuskohtelun oikeasta tilasta on saattanut aiheuttaa viime aikoina käyty keskustelu siitä, pitäisikö ko. palvelujen myyntiä kriminalisoida rikoslailla. Rikoksella saatu hyöty ei kuulu verotuksen piiriin sillä perusteella, että se tuomitaan korvattavaksi asianosaisille tai valtiolle.
Kun vielä lisäksi EU on tunnustanut seksipalvelujen myynnin elinkeinoksi elinkeinojen joukossa( EN:n ihmisoikeustuomioistuimen päätöksellä Jany -tapaukseen liittyen vuonna 1999 on todettu, että seksipalvelujenmyynti työ on EU:n perustamissopimuksen mukaista elinkeinotoimintaa, jota taas ihmisoikeussopimuksen mukaan kaikilla EU:n kansalaisilla on lupa harjoittaa) niin miten seksin oston kriminalisointi edistää seksipalvelujen myyjän perustuslain takaamaa yhdenvertaisuutta lain edessä koskien elinkeinon harjoittamista?


Vaikka lakiesityksessä on esitetty hienolta ja ylevältä kuulostavia perusteluja ja  tavoitteita, ne eivät käytännössä toteudu, koska seksipalveluja lähestytään  ideologisena eikä käytän­nöl­li­se­nä kysymyksenä.Vaikka lakiesityksessä puhutaan seksipalvelujen myyjien oikeuksien ja vapauksien tur­vaa­mi­ses­­ta, niin tosiasiassa esityksen perustelut toimivat päinvastaiseen suuntaan. Lain perusteluissa on oletettu itsestäänselvyytenä, että seksipalvelujen myynti  aina ja automaattisesti loukkaa seksipalveluja myyvän henkilön kos­ke­mat­to­muutta. Tällainen ulkopäin ja ylhäältäpäin tapahtuva koskemattomuuden mää­rit­­te­ly voidaan kuitenkin nähdä  yksilön koskemattomuuden louk­kauk­­­se­na. Koskemattomuuden oleellinen merkitys on siinä, että yksilö voi itse mää­­­­ri­tel­lä ja valita, mihin ja millaisiin ihmiskontakteihin hän haluaa ryhtyä.
Ja vaikka lakiesityksellä ylevästi muka pyritään edistämään imaginääristä ja abstraktia sosiaalista ja sukupuolten välistä tasa-arvoa, kurjistaessaan seksipalvelujen myyjän asemaa (leimataan myyjät pakotettuna vastoin omaa tahtoaan ikään kuin orjan asemassa toimiviksi, syrjäytyneeksi, henkisesti tasapainottomiksi, mielenterveysongelmaisiksi,  päihderiippuvaisiksi ja omaa elämäänsä hallitsemattomaksi,  omasta elämästään päättämään kykenemättömiksi ihmiskaupaupan  uhreiksi ja ihmisoikeuksia vailla oleviksi ei autonomisiksi epähenkilöiksi, ei-täysjärkisiksi holhokeiksi)  ja määrittäessään mikä on naiselle sallittua seksuaalisuutta  ja kieltäessään seksipalvelujen myyjän oikeuden päättää omasta seksuaalisuudestaan, lakiesitys itseasissa lisäisi epätasa-arvoa ja heikentäisi seksipalveluja myyvien yhdenvertaisuutta lain edessä.
On aika selvää etteivät rangaistukset lopettaisi prostituutiota, vaan saattaisivat päinvastoin ajaa prostituoidut entistä vaikeampaan asemaan. Näin väite seksin ostokiellon ja naisten aseman kohenemisen välisestä yhteydestä on vailla kestävää perustetta. Kumpi on tärkeämpää:symbolinen laki vai ihmisoikeudet?
Lakiesityksessä vedotaan tasa-arvoon, mutta tasa-arvoa ajatellen naisliikkeen halu ja tapa määrittää ja sanella kaikkien muiden naisten puolesta mitä he haluavat ja mitä he eivät halua, on minusta  loukkaavaa.
Väite että kaikki seksipalvelujen myyjät olisivat jotenkin "uhreja" ja että seksipalvelujen myynti "loukkaisi kaikkia naisia" ja tällainen "musta tuntuu,että prostituutio loukkaa meitä"-väite  on minusta enemmänkin loukkaus kaikkia naisia kohtaan. Jos perustuslakia ja ihmisen itsemääräämisoikeutta yritetään kiertää tälläisillä imaginäärisilla ja abstrakteilla kuvitelmilla tasa-arvosta ja "uhripositiolla" ja "loukkaa kaikkia naisia"-mantralla on se todella huolestuttavaa ja arveluttavaa politiikkaa.
Tällä samalla logiikalla voitaisiin väittää että suomalaisnaisten joka vuotinen massaseksiturismi, jossa yhden illan rantapikaseksin vastikeeksi tarjottu muutama drinkki suomalaistytölle  "loukkaa meitä kaikkia" miehiä ja on selvästi kyseenalaista ja epäeettistä toimintaa, joka, pönkittää naista esinellistävää macho-kulttuuria ja tulisi ehdottomasti kieltää lailla.
Myöskään väite että seksipalvelujen osto eriarvoistaa sukupuolia, koska  kaikki seksipalvelujen myyjät ovat naisia ja asiakkaat miehiä ja että aina olisi kyse miehen "hyväksikäytöstä" naista kohtaan ei pidä paikkaansa, koska seksipalveluja on olemassa myös naisille. Myös naiset voivat halutessaan ostaa seksiä. Epäsuhta palvelujen tarjonnan(ja kysynnän) määrässä johtuu miehen ja naisen biologisista eroista suhteessa seksiin:naisten tilanne on juuri sellainen kuin miehet toivoisivat oman tilanteensa olevan. Nainen saa pikaseksiä tuntemattoman kanssa ilmaiseksi helpommin kun mies. Onkin nurinkurista ja  epäloogista  ja perusteetonta(jotain olennaista on jäänyt silloin ymmärtämättä miehen ja naisen seksuaalisuudesta ) väittää seksipalvelujen oston kriminalisoimisen edistävän seksuaalista  tasa-arvoa vedoten siihen että lähes kaikki seksipalvelujen myyjät ovat naisia ja asiakkaat miehiä. Todellista konkreettisen sosiaalisen ja sukupuolten välisen ja sukupuolten sisäisen tasa-arvon toteutumista seksinoston krimina
lisoiminen ei edistä, vaan ennemminkin päivastoin vähentää sitä. Lainsäädäntöä tehtäessä pitäisi miettiä myös niiden vaikutuksia, eikä ainakaan säätää lakeja , jotka toimii tarkoitustaan vastaan. Meidän pitäisi säätää sellaisia lakeja ja luoda sellaisia käytäntöjä ja mahdollisuuksia, joilla helpotetaan aikuisten ihmisten välistä seksuaalista kanssakäymistä, eikä sellaisia joilla sitä vaikeutetaan ja rajoitetaan.Yhteiskunnan tulisi nimenomaan luoda hyvä kasvualusta erilaiselle seksuaalisuudelle. Sivistysvaltiossa pitäisi olla erilaisia tapoja harrastaa seksiä. Maksullinen seksi voidaan myös nähdä yhtenä eriarvoisuutta vähentävänä käytäntönä, joka tasoittaa miehen ja naisen biologista erosta johtuvaa "eriarvoisuutta".


Kuka omistaa kehomme?Onko ihmisen itsemääräämisoikeus, myös seksuaalinen itsemäärämisoikeus-oikeus päättää itse omasta kehostaan-sellainen perustavaalaatua oleva yleismaaallinen luovuttamaton perusoikeus jota ei voi luovuttaa kenellekkään.. Ainakin minulle se on arvokas asia, enkä halua luovuttaa sitä minkäänlaisen  poliittisen lehmänkaupan kylkiäisenä polittisen pelin  ja iltalypsyn välineeksi tai naisliikkeen ja muutaman demarikansanedustajan vallanhalun ja oman uran edistämisen välineeksi.Ihmisoikeuksia ja itsemääräämisoikeutta ei voi myydä näin halvalla. Lähtökohtaisesti minua  epäilyttää, että päättävässä asemassa olevat henkilöt katsovat oikeudekseen sanella muille, mitä he saavat tehdä, jos heidän toiminnastaan ei aiheudu mitään haittaa kellekään. Vallanhalu ei voi oikeuttaa toisen ihmisen seksuaaliseen itsemääräämisoikeuteen puuttumisen.


Seksipalvelujen oston rikollistamisen perustelut on täynnä sumeita yleispäteviä väittämiä, joilla voisi perustella lähes mitä tahansa.
Jos pelkästään moraalisin perustein ruvetaan säätämään lakeja, silloihan pitäisi samalla perusteella ja samalla logiikalla kriminalisoida esim vaikkapa kaikkien lenkkikenkien osto, koska osa lenkkareista on valmistettu pakkolapsityövoimalla jossain indokiinassa? Tai kriminalisoida koko rakennus-tai ravintola alan tuotteiden ja palvelusten osto, koska näilläkin aloilla esiintyy pakkotyötä-vieläpä huomattavasti enemmän kuin pakkoprostituutiota.
Väitetään että taloudellinen pakko ajaa naiset seksipalvelujen myyjiksi. Samalla lailla taloudellinen pakko ajaa meidät kaikki töihin
Kysytään että lähtisikö ihminen prostituoiduksi, jos hänen taloutensa, sosiaaliset suhteensa ja muu elämänsä olisi kunnossa?Takaan että työnteko loppuisi tässä maassa lähes kokonaan jos taloudellista pakkoa aiihen ihmisillä ei olisi. Olennainen kysymys on lähtisikö vaikkapa putkimies töihin, jos hänen taloudellinen asema olisi niin hyvä, ettei hänen tarvitsisi tehdä työtä.  Ei lähtisi, ehkä muutamaa harvaa poikkeusta lukuun ottamatta. Totuus vaan on niin että jos ihmisten taloudellinen asema olisi niin hyvä ettei heidän tarvitsisi tehdä työtä, niin suurin osa ei tekisi.
Vapaaehtoisuus seksityössä on harhaa?Totuus on että vapaa-ehtoisuus on hyvin suhtellinen käsite. Suuri osa kaikista ihmisistä "huoraa" ja "myy itseään" töissä, jotka ei ole oikeasti"vapaa-ehtoinen valinta". He eivät tekisi jos siitä ei heille maksettaisi. Väitetäään että seksipalvelujen myyjien vapaaehtoisuus olisi vain itsepetosta. Seksipalvelujen myyjät vain selittelisivät toimintaansa parhain päin ja uskottelisivat itselleen tehneensä ratkaisunsa itsenäisesti ja vapaaehtoisesti. Todellisuudessa  ihmiset selittelevät lähes kaikissa muisakin asioissaan useinkin toimiaan ja motiivejaan ja ratkaisujaan parhain päin sekä itselleen, että muille. Kulttuuriministerimme on tästä elävä esimerkki.
Väite:On itsepetosta ostaa seksipalvelu henkilöltä, joka ei itse nauti tapahtumasta, vaan teeskentelee.Samalla logiikalla on itsepetosta ostaa remontti remonttimieheltä, koska se tympeä remonttimies, jolta tilaan remontin, onkin itsepetosta koska tämä remonttimies ei tykkää työstään ja tekee sitä vain rahasta? Nyt taas kun on kyse seksistä, eivät muut yhteiskunnan lainalaisuudet jotenkin päde?
Seksin ostamista verrataan jopa väkivaltaan ja ryöstöihin. Vertaus ontuu pahasti, sillä seksin ostamisen ja myymisen aiheuttamaa haittaa ei ole, jos molemmat osapuolet ovat itsenäisiä ja oikeustoimikelpoisia kansalaisia
Väitetään että seksipalveluja myyvät ihmiset eivät elä elämää, jota he ovat toivoneet. Tälläinen väite  paljastaa, kuinka kauas todellisesta elämästä väitteen esittäjä on etääntynyt. Kuinka moni alipalkattua  epämiellyttävää paskaduunia tekevä tekee työtä ja elää elämää, jota on toivonut elävänsä?
Jos ei saa seksiä maksutta olkoon sellainen ilman.Eihän luonnossakaan kaikki eläimet pääse parittelemaan..Tällaisikin perusteluita on esitetty seksipalvelujen oston rikollistamiseksi. Samalla logiikalla voitais jättää vanhukset hoitamatta.Kuolkoot pois, jos eivät itse pärjää niinhän tapahtuu luonnossakin. Samala logiikalla yhteiskunnan ei pidä hyväksyä eikä tarjota hedelmöityshoitoja pareille, jotka eivät saa lapsia, olkoot ilman jos eivät kerran saa. Samalla logiikalla ja perusteluilla pitäisi kieltää myös abortit. Samalla logiikalla annetaan naisten ja lasten  kuolla synnytykseen, jos eivät siitä itse selviä. Samalla logiikalla hyvin moni asia ja palvelu, joista hyvinvointiyhteiskunta huolehtii ja joilla hyvinvointiyhteiskunta tasoittaa biologisista eroista johtuvaa epätasa-arvoa olisi moraalisesti väärin.    


Ja ei tilanne Ruotsissakaan ole ihan sellainen kuin virallisesti annetaan ymmärtää. Tässä esimerkki yksipuolisesta tiedottamisesta.Ei päässyt tämäkään uutinen suomen uutisotsikoihin. Miksi sitten media vaikeni siitä?
MUF: Vapauttakaa prostituutio
Ruotsin konservatiivinen nuorisojärjestö(MUF) haluaa prostituution vapaaksi ja kumota kieltolait. Ehdotus on saanut osakseen paljon kritiikkiä, mutta järjestön johtaja, Rola Brentlin, tietää kertoa, että ne jotka haluavat ostaa seksiä, tekevät sitä joka tapauksessa - Ruotsissa tai jossain muussa maassa. Hänen mukaansa kieltolait eivät poista prostituutiota, vaan ainoastaan piilottavat sitä.


Tässä toinen esimerkki. Jotkin tahot esittelevät julkisuudessa varmaa"tietoa" ihmiskaupasta MM-jalkapallokisojen liepeillä  Saksassa? Mistähän tämäkin tieto on peräisin?Ihmiskauppialtako ja parittajilta? Kuka tälläista tietoa levittää? verkkolehti 7.4.2006/saksan bordellit varautuvat mm-kisoihin: http://www.verkkouutiset.com/juttu.php?id=89399 kertoo asiasta jotain muuta
Ruotsalaiet puhuvat pötyä !
Saksan bordellit valmistautuvat MM-kisoihin
Berliiniläiset prostituoidut pitävät pötynä ruotsalaisten väitteitä pakkoprostituutiosta jalkapalloilun MM-kisoissa. Heidän mukaansa valtaosa saksalaisista ilotytöistä palvelee asiakkaitaan vapaasta tahdostaan ja nauttii työstään. Kisoihin he eivät sanojensa mukaan kaipaa täydennystä riveihin. Saksalaiset eivät työnnä päätään pensaanseen ja pakoile vastuuta.
Ruotsin seksinostokielto on puhdasta moralismia ja pään työntämistä pensaaseen, hämmästelee toiminnanjohtaja Kathrina Zetting vapaana ja edistyksellisenä pitämänsä Ruotsin poliitikkojen lausuntoja.
Palvelualojen ammattiliitto Ver.di on avannut ainoana ammattiliittona ovensa ilotytöille Saksassa. Liitto auttaa naisia työsopimusten solmimisessa sekä antaa oikeusapua ja ammatillista tukea.Kultturiministeri esitti julkisuudessa että Saksan esimerkki osoittaa, että vaikka seksipalvelujen myynti olisi sallittua, se ei poista ihmisten salakuljetusta ja prostituutioon pakottamista .Hän unohti kuitenkin  mainita tärkeän seikan: Silloin kun seksipalvelujen myynti on laillista, sitä on helpompi valvoa.
Olennainen kysymys on: Vaikka Saksassa seksipalvelujen myynti olisi kriminalisoitu,  pakkoprostituutiota esiintysi siitä huolimatta MM-jalkapallokisojen aikana yhtä paljon jollei enenemmän kuin nyt. Tilanne olisi vain pahempi kuin nyt.  Ero on siinä että nyt sitä on helpompi valvoa.
Ja mitä tulee urheilun korkeaan moraaliin sitä ei ole ollut ikinä ja eikä tule olemaan muualla kuin juhlapuheissa. Huippu urheilun ympärillä on enemmän moraalisia ongelmia ja lieveilmiötä-vilppiä, dopingia,huliganismia,  sopupelejä jne..-kuin vapaa ehtoisessa seksipalvelujen myynnissä.


Emerituspofessori Heikki Kirkinen kirjoitti minusta osuvasti 6.4.2006 HS:n nettikeskustelussa:
Kulttuurin sisäinen ristiriita.
Suomessa keskustelu seksistä on arka aihe, jota on käsitelty pääasiassa naisen yhteiskunnallisen aseman, oikeuksien ja turvallisuuden kannalta. On korostettu prostituution yhteyttä naisten alistettuun asemaan ja ihmiskauppaan.
Keskustelussa on sivuutettu modernissa länsimaisessa kulttuurissa vallitseva voimakas sisäinen ristiriita.
Kaikki tietävät, että nykyinen kulttuurimme on vahvasti ja avoimesti seksimyönteinen, jopa seksiväritteinen. Tämä näkyy hyvin median eri muodoissa kuten uutistoiminnassa ja mainonnassa, samoin taiteissa, pukeutumisessa ja julkisessa esiintymisessä. Lähes jokaiseen jännityselokuvaankin näytään tarvittavan muutama railakas seksikohtaus.
Nykykulttuurin yleinen viesti on, että seksi on tarpeellista, hyvää ja hauskaa, modernin kulttuurin osa.
Samaan aikaan kohoaa esiin liike, joka korostaa etenkin vapaan seksin vaaroja, moraalista ala-arvoisuutta ja yhteiskunnallisia ongelmia. Seksi halutaan nykyistä tarkempaan valvontaan. Varsinkin naisasialiike korostaa miesten vastuuta prostituution aiheuttamista sosiaalisista epäkohdista ja siihen liittyvästä rikollisuudesta.
Yksi länsimaisen kulttuurin ongelmia onkin rikollinen miesten, ja etenkin naisten, salakuljettaminen heikomman talouskehityksen maista rikkaisiin maihin ja naisten pakottaminen prostituutioon. Tämän estäminen on pääperusteita siihen, että seksin ostaminen halutaan kieltää lailla.
Näin on Ruotsissa tehtykin, joskaan se ei näytä onnistuneen ratkaisemaan seksin ongelmaa. Suomessa on Ruotsin esimerkin mukaan eduskunnassa käsiteltävänä vastaava laki. Outoa siinä on malli, että seksin ostamisesta tehdään rikos, mutta sen myyminen jää lailliseksi.
Perusteiltaan se vaikuttaa keinotekoiselta. Säälin ja suojelun taustalta siinä voi paljastua moraalisesti paheksuvaa perusasennetta seksipalveluja kohtaan.
Kulttuurin tutkijana pidän liian yleistävänä väitettä, että prostituoitu nainen on aina uhrin asemassa, jota pitää suojella oman itsensä myymiseltä. Heitähän on julkisestikin nimitelty orjiksi. Eräät seksipalveluja myyvät naiset ovat julkisesti vakuuttaneet, että he eivät tee sitä pakosta eikä alkoholin tai huumeiden painamina, vaan palveluammatin harjoittajina, mikä ainakin eräissä Euroopan maissa on laillista. Heitä uuden lain puoltajat eivät näytä uskovan.
Voidaanko kansalainen "tuomita uhriksi" lain nojalla? Liittyykö seksikieltoon myös yksilön ihmisoikeuksien ongelmia?
Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatissa Susanna Rahkonen väitti, ettei seksin ostolle ole perusteita (HS 2. 4.).Se on
kaikin puolin hyvinvoivan väite. Läheskään kaikilla haluavilla ei ole mahdollisuutta nauttia seksistä, jota media ja koko moderni yhteiskunta esittelevät, opettavat ja tarjoavat tuutin täydeltä.
Käytännössä seksipalvelun tekeminen rikokseksi johtaisi monien ihmisten seksuaaliseen syrjintään. Heitä olisivat yhteiskunnasta syrjäytyneet, ujot, hylätyt, vanhat ja vammaiset. Eikö kova ole sellainenkin moderni yhteiskunta, joka ajattelee, että ei heidän seksin puutteensa meitä muille kuulu, tyytykööt omaan osaansa.
Suosituin perustelu seksipalvelujen ostokiellolle näyttää olevan, että siten torjutaan tehokkaasti ihmiskauppaa, jossa rikollisesti alistetaan naisia prostituoiduiksi. Yksipuolinen seksikielto on sopimaton ja tehoton väline rikollisuuden torjunnassa. Nämä tehtävät on järkevintä eriyttää.
Modernilla eurooppalaisella valtiolla on pitkälle kehitetyt, erikoistuneet ja tehokkaat menetelmät ihmiskaupan ja parituksen torjuntaan. Korkean teknologian ja kansainvälisen yhteistyön avulla niitä voidaan parhaiten myös kehittää.

Heikki Kirkinen
historian emeritusprofessori
Joensuu



Tässä lisäksi vielä joitain poimintoja muissa lehdissä olleista artikkeleista:

Joensuun ylioppilaslehti 4/06/seksityön moraalinen dilemma:  http://yolehti.joensuu.fi/lehdet/joyl0406.pdf
Itsensä myymistä voidaan moraalisesti pitää oikeutet­tuna, mikäli ihmisellä uskotaan olevan täysi valta omaan kehoonsa. Ruotsin virallisen kannan mukaan seksityö ei ole koskaan vapaaehtoista. Ajatus kuulostaa hullulta lu­kiessa haastateltujen miesprostituoitujen syitä ryhtyä alalle. Työn kiehtovuus ja matkakassan kartuttaminen ”oikeiden töiden” ohella, olivat pääsyyt miehille seksi­työhön siirtymiseen.
Toisen ihmisen kehon ostaminen seksuaalisen tyy­dyttämisen välineeksi johtaa moraaliseen dilemmaan. Voiko tämä olla oikein? Toisaalta amerikkalaisen pika­ruokaketjun kassalla ostettua työntekijää riistetään lä­hes yhtä surutta kuin itseään vapaaehtoisesti myyvää prostituoitua. Voidaanko naisen tai miehen sukupuoli­elimiä pitää työvälineinä samalla tavalla kuin käsiä, jot­ka näppärästi kääntelevät hampurilaisia paistolevyllä.

Joensuun ylioppilaslehti 4/06/Miesprostitoitu uuden lakiesityksen varjossa miten käy rattopojan?:  http://yolehti.joensuu.fi/lehdet/joyl0406.pdf
- Fasismia, toteaa 47-vuotias miesprostituoitu uudesta lakiehdo tuksesta seksin ostamisen krimina lisoimiseksi. Hallituksen tekemä lakiesitys on nyt lakivaliokunnan käsiteltävänä ja uusi laki tekisi seksuaalipalvelujen ostamisen yleisesti rangaistavaksi. Rangaistukseksi esitetään sakkoa tai enintään kuutta kuukautta vankeut ta. Joensuun Ylioppilaslehti haastat teli kahta miesprostituoitua, käsitel len lakiehdotusta ja seksityöntekoon liittyviä myyttejä. - Aivan typerää yrittää estää ih misen vahvimpia viettejä, kertoo seksityöntekijänä toimiva 40-vuoti as mies. Suomen prostituutiolainsäädän nössä seksin myyminen ja ostami nen on sallittu, mutta toisen pros tituutiosta hyötyminen kriminali soitu. Kummankin haastatellun mies prostituoidun kanta tuoreeseen la kiehdotukseen on selkeä, lakiehdo tus on järjetön. - Saattaa olla, että erilainen kiris tysrikollisuus ja uhkailu sekä seksi työntekijöitä, että asiakkaita koh taan tulee lisääntymään. En par haalla tahdollanikaan näe mitään positiivisia vaikutuksia, paits
i että kotimaisille yrittäjille saattaa jäädä hiukan enemmän asiakkaita, jos il miö vainotaan pois kaduilta ja baa reista, toteaa mies-47. Rikollisuus mielletään usein osaksi prostituutiota. Prostituoitu liikkuu aina lain ja laittoman rajamailla. ”Vakavampaa rikollisuutta ovat kaikenlainen painostaminen ja pa kottaminen, väkivalta, paritus sekä ihmiskauppa. Suomen prostituutio ilmiöön liittyy myös kaikkia näitä, joskaan ei niin laajassa mittakaa vassa kuin julkisuudessa on annettu ymmärtää”, kirjoittaa prostituutiota tutkinut Anna Kontula Prostituu tio Suomessa -raportissaan. - Tarinat rikollisista ja sutenöö reistä ovat paskapuhetta ja propa gandaa, ei sellaisia Suomessa ole kuin muutama, suurin osa seksi työntekijöistä on vapaita yrittäjiä, toteaa mies-40. Vuonna 2003 kunnalliset järjes tyssäännöt korvannut järjestyslaki kieltää seksipalveluiden myymisen ja ostamisen yleisellä paikalla, joten asiakkaan hankkiminen ravintolasta tai kadulta on rikos. Suurin osa amatööriprostituoi duista ei maksa veroja. Työl
upaa prostituutioon ei ulkomaalainen turistiviisumiprostituoitu voi saa da, joten he työskentelevät ilman. Epäsuora ilmoittelu treffi palstoilla ja työskentely vuokratiloissa voivat johtaa kustantajan tai vuokrananta jan syytteeseen parituksesta. Ruotsissa prostituutioasiakkuus kriminalisoitiin vuonna 1999. Kon tulan raportin mukaan katuprosti tuutio on vähentynyt lain muutok sen jälkeen, mutta kääntöpuolena on ongelmallisen prostituution pii loutuminen ja kilpailun lisääntymi nen. - Seksityöntekijöiden on pon nisteltava kovemmin asiakkaita saadakseen. Esimerkiksi Ruotsis sa tämä näkyy siten, että tarjotaan suojaamatonta seksiä. Lue muuta ma Sihteeriopiston ilmoitus, tytöt joutuvat tarjoamaan niin sanotusti ”munsprut” saadakseen paremmin asiakkaita, kertoo mies-40. Ruotsalainen lainsäädäntö pitää prostituutiota aina väkivaltana nais ta kohtaan, mikä aiheuttaa yksilölli siä ja yhteisöllisiä haittoja. Vapaaeh toista prostituutiota ei ole olemas sakaan Ruotsin virallisen kannan mukaan. Haastatellut miesprostitu
oidut ei vät toimi täyspäiväisinä seksityön tekijöinä, vaan ovat myös omien sa nojensa mukaan ”oikeissa” töissä. - Seksityöstä saadut tulot mene vät lähinnä matkustelukassaan, ker too mies-40. Syiksi seksityön aloittamiseen miehet kertovat työn kiehtovuuden ja helpon keinon ansaita rahaa. Kontulan raporttiinsa haastattele mat prostituoidut ovat pääsääntöi sesti ryhtyneet alalle kustannuste hokkaista syistä. Miten mies ja nainen eroavat sek sityöntekijänä? - Eipä oikeastaan paljoa. Ehkä naiset ovat enemmän kiinni työs sään, eikä heillä kaikilla ole muuta työtä. Miehillä on melkein kaikil la jokin oikea ammatti. Naiset kyllä tienaavatkin enemmän, koska heillä on enemmän asiakkaita, ker too Mies-40. - Naisilla on myös mahdollisuus hoitaa useita asiakkaita päiväs sä, kun mies pystyy vain sen minkä pystyy, toteaa mies-47. Uusi lakiehdotus ei näytä huoles tuttavan taloudellisesti kumpaakaan haastateltavaa. - Naiset, jotka palveluitani käyt tävät ovat niin fi ksuja etteivät pel kää jäävänsä kiinni, ja minäkin pi dä
n suuni kiinni jos kysytään seksin ostosta, mies-40 kertoo. Haastateltavat uskovat, että mi käli lakiehdotus hyväksytään, sillä ei ole kuin negatiivisia vaikutuksia. - Se vaikuttaa juuri niihin heikoimpiin seksityöntekijöihin pahimmin päin, eli painaa heidät maan alle näkymättömiin ja mahdollisesti jonkun parittajan alaiseksi, uskoo Mies40. - Ehkä kaikkein arimmat asiakkaat kaikkoavat, tosin vain vähäksi aikaa, sillä uskon tikanpojan löytävän tiensä takaisin puuhun, kertoo Mies-47 Molemmat miesprostituoiduista ilmoittavat palveluistaan Sihteeriopiston sivuilla. Miesten osuus seksipalvelu-ilmoituksista on murto-osa naisiin verrattuna. - Enin vaikutus tulee näkymään niin, että baareissa ja kaduilla tulee olemaan vaikeampaa etsiä asiakkaita, naisten siis. Miehethän eivät ole koskaan voineet siten toimia, jatkaa mies-47.


Etelä-Suomen sanomat 22.4.06/Onko rikos ostaa seksiä?
Eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä lakiesitys, jolla seksin ostamisesta pyritään tekemään rikos. Lakivaliokunta on ehtinyt asiaa jo pohtia. Nyt odotellaan perustuslakivaliokunnan lausuntoa.
Lakiesityksen valmistelua edeltäneen lausuntokierroksen tulos taisi olla melkoinen yllätys lain innokkaille ajajille. Yllättävän monet viranomaistahot nimittäin eivät yksiselitteisesti asettuneetkaan lain säätämisen kannalle, vaan näkivät lain ongelmallisena. Eivätkä perusteet ole vain käytännöllisiä.
Suomi on tässä asiassa seuraamassa Ruotsin jälkiä. Ruotsi on ainoa eurooppalainen valtio, jossa seksin ostaminen on säädetty lailla rikokseksi. Ruotsin kokemukset ovat myös ristiriitaisia.
Kukaan ei liene niin naiivi, että kuvittelee, että kriminalisoimalla seksin osto voitaisiin prostituutio kitkeä kokonaan pois.
USA:ssa on osavaltioita, joissa seksin ostaminen on rikollista. Näissä osavaltiossa lainsäädäntö perustuu kuitenkin lähinnä uskonnolliseen puritaanisuuteen, ja koko lainsäädännön peruste poikkeaa suomalaisesta liberaalisesta arvoperustasta.
Suomessa hanke perustuu lähinnä feministiseen puritanismiin, jonka mukaan on väärin, että naisesta tulee miehen seksuaalisen tarpeen kaupallinen objekti.
Ei se olekaan oikein, mutta kokonaan eri asia on, onko kaikki se, mikä ei ole oikein, rikollista.
Kaupalliseen seksiin liittyy poikkeuksellisen runsaasti rikollista toimintaa. Parittajat, huumekauppa, rahanpesu, rikollisliigat. Kaikki ne parveilevat maksullisten naisten ja heidän palveluksiaan ostavien miesten ympärillä. Riskit ovat suuret.
Kansanedustaja Susanna Rahkonen (sd) totesi, että seksin ostamisen kriminalisointi palautuu viime kädessä etiikkaan ja moraaliin.
Siinä ongelman syvin ydin juuri onkin. Onko kaikki seksin ostaminen rikollista. Vai voiko olla niin, että joissakin tapauksissa sekä seksin tarjoaminen rahaa vastaan, että sen ostaminen ovat ihan hyväksyttävää ihmisten välistä vuorovaikutusta.
Jos lainsäädäntöä perustellaan moraaliperustein, pitäisi aina pyrkiä siihen, että laki on moraalin minimi, ei sen maksimi. Moraali ei koskaan voi olla lain alapuolella, mutta lain tulisi olla se alareuna, johon jokaisen tulisi kohtuullisin ponnistuksin ylettää.
Ihmisten elämää tulisi normittaa niin vähän kuin mahdollista. Tämä näkemys ei nauti kovinkaan suurta suosiota niiden kansanedustajien keskuudessa, jotka ilman syvällisempää pohdintaa ovat päättäneet ottaa itselleen maailmanparantajan viitan.
Se näkyy myös tässä keskustelussa, jossa lakihankkeen kritisoijat leimataan herkästi tasa-arvon vastustajiksi, naisten alistajiksi ja ehkä suorastaan maksullisen seksin kannattajiksi. Lakia ajavat puolestaan näkevät itsensä naisen tasa-arvon puolustajina ja suuren epäkohdan poistajina.
Prostituutio ja seksin osto tuntuvat likaisilta ja vastenmielisiltä, mutta tekeekö se niistä rikoksen. Eräissä Euroopan maissa on jopa nähty asia aivan päinvastoin. Prostituutio on muutettu lailliseksi juuri sen vuoksi, että sen ympäriltä voitaisiin kitkeä kaikki se, joka on rikollista. Valvonta onnistuu silloin paremmin.
Lain tulisi olla moraalin alareuna, johon jokaisen pitäisi kohtuullisin ponnistuksin ylettää



Helsingin Sanomat 4.5.2006/Ihmisoikeudet koskevat myös prostitoituja: http://www.sihteeriopisto.net/iltasihteeri_uutinen.php?uutisid=487
Ihmisoikeudet koskevat myös prostituoituja
Suomessa on perinteisesti harjoitettu hyvin käytännönläheistä prostituutiopolitiikkaa. Pyrkimyksenä on pikemminkin ollut vähentää prostituutioon liittyviä haittoja ja tukea auttavaa työtä kuin ottaa lainsäädännön avulla moraalinen kanta siihen, tulisiko prostituutio sallia vai kieltää.
Käytännössä suomalainen linja on kulkenut keskieurooppalaisen liberaalin ja ruotsalaisen prostituution poistamiseen pyrkivän suuntauksen välimaastossa.
Suunnitteilla olevan seksuaalipalvelujen oston kriminalisoinnin myötä suomalainen prostituutiopolitiikka kuitenkin muuttuisi.
Kun prostituution on tähän asti katsottu olevan ennen kaikkea sosiaalinen ongelma, suunnitteilla olevan lain myötä prostituutio tulkittaisiin pikemminkin rikosoikeudelliseksi ongelmaksi. Perus- ja ihmisoikeuksien kannalta rikosoikeudellisten keinojen käyttö ei ole kuitenkaan ongelmatonta.

Mahdollinen kriminalisointi olisi ongelmallinen esimerkiksi perustuslain 7. pykälässä turvatun henkilökohtaisen vapauden ja koskemattomuuden suojan suhteen. Tähän suojaan kuuluu ihmisen fyysisen vapauden ohella myös hänen tahdonvapautensa ja itsemääräämisoikeutensa.
Seksuaalipalvelujen oston kriminalisoinnin yhteydessä tulisi pohtia sitä, kuuluuko prostituutio yksilön itsemääräämisoikeuden piiriin. Millä edellytyksillä lainsäätäjä saa tähän vapauspiiriin kajota?
Missä määrin prostituoitu saa määrätä omasta kehostaan ja sen käytöstä? Vai onko prostituutio hyväksikäyttöä, jolta lainsäätäjällä on oikeus tai velvollisuus prostituoitua suojella? Voivatko perusoikeudet suojella ihmistä häneltä itseltään?
Tässä yhteydessä perusoikeuksien vaikutus suunnitteilla olevaan kriminalisointiin ilmenee siis siten, että lainsäätäjän tulisi pohtia sitä, kuuluuko prostituution harjoittaminen siihen perusoikeuksien takaamaan vapauspiiriin, johon edes viranomainen ei saa kajota.

Millä edellytyksillä rikosoikeudellisten keinojen käyttö on mahdollista tilanteessa, jossa henkilö työskentelee omasta vapaasta tahdostaan prostituoituna? Missä menee ihmisen henkilökohtaisen vapauden raja?
Paritusta ja ihmiskauppaa kriminalisoitaessa perusoikeuksien merkitys on aivan toisenlainen. Tässä yhteydessä lainsäätäjällä on ollut ikään kuin velvoite säätää sellaisia kriminalisointeja, jotka ovat välttämättömiä perusoikeuksien turvaamiseksi ulkopuolisten loukkauksilta.
Tässä yhteydessä lainsäätäjä suojelee yksittäistä prostituoitua kolmannen osapuolen, parittajan tai ihmiskauppiaan harjoittamalta hyväksikäytöltä.

Ongelmaa voidaan lähestyä seuraavasta kysymyksestä: Saako ihminen myydä - saako ihmistä myydä?
Jos sanotaan, että ihminen ei saa myydä (seksiä), viranomainen rajoittaa ihmistä itseään käyttämästä itsemääräämisoikeuttaan. Viranomaisen oikeus puuttua tähän tulee olla perusteltu.
Kun sen sijaan ihmistä myydään, joku ulkopuolinen loukkaa hänen itsemääräämisoikeuttaan. Tällöin viranomaisen velvollisuutena on suojella henkilöä ja estää itsemääräämisoikeuden loukkaus säätämällä kriminalisointi.
Tällainen on esimerkiksi ihmiskaupan säätäminen rangaistavaksi teoksi samoin kuin parituksen kriminalisoiminen. Kun edellisessä kriminalisoinnissa rajoitettiin ihmistä, tässä häntä suojellaan.

Ihmiskaupan ja parituksen kriminalisointia on luontevaa perustella sillä, että ihmistä ei saa myydä. Seksuaalipalvelujen oston kriminalisoinnin kohdalla perustelu on paljon kyseenalaisempi. Jos ihminen työskentelee vapaaehtoisesti prostituoituna, kriminalisoinnin perustelu prostituoitujen suojelunäkökohdilla tuntuu oudolta.
Vapaaehtoisen prostituution kohdalla tulisi pikemminkin pohtia suostumuksen merkitystä. Saako ihminen ryhtyä vapaaehtoisesti prostituoiduksi ja sen myötä suostua mahdollisiin fyysisiin ja psyykkisiin loukkauksiin?
Oli prostituutio ilmiönä kuinka epämiellyttävä tahansa, olisi hyvä muistaa, että ihmisoikeudet ovat jakamattomia. Ne koskevat myös prostituoituja.
Kansallisten viranomaisten harkintamarginaali seksuaalielämän rajoittamiseen liittyvään lainsäädäntöön on hyvin kapea ja edellyttää painavia perusteluja.

Ihmisoikeuksien turvaamisen kannalta vapaaehtoinen prostituutio tulisi erottaa paritukseen ja ihmiskauppaan liittyvästä prostituutiosta.
Prostituution kohdalla liikutaan lainsäädännöllisesti hyvin vaikeasti hallittavalla alueella. Yksi perimmäinen ongelma on se, että kyse on vahvasti moraaliin kytkeytyvästä lainsäädännöstä.
Kun yhteiskunta on muuttunut sekularisoituneemmaksi ja individualistisemmaksi, on moraaliin liittyvää lainsäädäntöä enää vaikea ankkuroida johonkin yhteiseen moraalikoodistoon, jonka perusteet olisivat kaikille yksiselitteisiä.

Yhteiskunnassamme ei ole enää yhtenäistä säännöstöä, joka määrittelisi sen, mikä on totta, eettisesti oikein tai väärin. Onko niin, että tällaisen moraalisen ankkurointipohjan puuttuessa, kun lait on "vain pakko saada läpi", ne synnytetään määrittelemällä ensin haluttu lopputulos ja keksimällä siihen vasta sen jälkeen sopivat selitykset ja perustelut?
Pidemmällä aikavälillä menetelmä ei voi toimia. Tällaisesta lainsäädännöstä ei tule perusteluiltaan kovin johdonmukaista, ennustettavaa eikä luottamusta herättävää.
Nämä kaikki ovat kuitenkin vaatimuksia, jotka lainsäädännön tulisi täyttää
MAIJA ROPPONEN


.Minä itse kiitän luojaani kaikista seksikumppaneista, joita minulla on elämäni aikana ollut, myös niitä, jotka ovat ottaneet seksistä maksun tai joiden kansa on ollut jonkinsortin taloudellinen järjestely. Ja jos  jatkossakin tarvetta vastaavaan tule olemaan,  mahdollisella seksinoston rikolistamis lailla on minulle henkilökohtaisesti  lähinnä takapuolen pyyhkäisyarvo.Sen verran tervettä järkeä on vielä päässä. Syy miksi kirjoitan tästä asiasta on kuitenkin yleisellä tasolla paljon tärkeämpi . Tätä lainsäädäntäprosessia ja vastaavaa Ruotsissa vuosia seuranneena,  alkeellisimmankin oikeustajun mukaan lakiesityksen perustelut ovat   kestämättömiä ja epäloogisia ja ristiriidassa lainsäädännön yleisten säätämisperusteiden, yhdenvertaisuuden lain edessä,  ihmisoikeuksien, perusoikeuksien, todellisen käytännön tasa-arvon kanssa.