Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Tietotori

Keitä seksin ostokielto oikein haittaa?

Uutispäivä Demari 17.2.2006
Keitä seksin ostokielto oikein haittaa?

Jos ihmiskauppaa halutaan vähentää, on vaikutettava ihmiskaupan loppukäyttäjiin, eli seksiä ostaviin asiakkaisiin. Ihmiskaupan uhrithan päätyvät yleensä prostituoiduiksi, joiden tehtävänä on toimia rikollisliigojen ja parittajien rahasampoina sekä asiakkaiden mielihaluja tottelevina seksiautomaatteina. Ilman seksiä ostavien asiakkaiden kysyntää ihmiskauppaa ei olisi.

Ihmiskaupasta on tullut globaali orjuuden muoto. Vuosittain noin puoli miljoonaa naista ja tyttöä rekrytoidaan naiskauppaan Eurooppaan. Kaksi miljoonaa 5-15 vuotiasta tyttöä joutuu YK:n tietojen mukaan vuosittain kansainvälisen seksiteollisuuden uhriksi. Ihmiskaupassa liikkuu huomattavia rahasummia, noin 5-7 miljardia dollaria vuodessa.

Kun EU:n sisämarkkinoiden tavoitteena on pääomien, tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus, on niillä myös kääntöpuolensa. Pääomien vapaan liikkuvuuden kääntöpuolena on rahanpesu, tavaroiden vapaan kaupan kääntöpuolena käydään huumekauppaa ja palveluiden kaupan laittomana muotona on ihmiskauppa. Tämä ei-toivottu kaupankäynti on osa kansainvälistä hyvin verkostoitunutta ja järjestäytynyttä rikollisuutta, jonka lonkerot ulottuvat EU:n ulkopuolisiin ja meitä köyhempiin maihin.

Laajeneva seksiteollisuus

Ihmiskauppa on osa kansainvälistä seksiteollisuutta, joka jauhaa yhä suurempia voittoja. Sen muita muotoja ovat pornografia ja seksiturismi. Meillä Suomessa seksibisnes lähti laajenemaan viime vuosikymmenellä. Tuolloin ostoskeskusten tyhjät liiketilat muuttuivat seksibaareiksi ja juottoloiksi, joissa yläosattomat naistarjoilijat juoksuttivat kaljatuoppeja örveltäville miesasiakkaille. Myös puhelinseksipalvelut ja lehtien päiväkahvi-.ilmoittelu lähtivät kasvuun. Lisäksi ilotyttöralli alkoi pyöriä kiihtyvällä tahdilla aina nuhruisia tienvarsimotelleja ja Lapin lomakyliä myöten. Nokkelimmat löysivät markkinaraon vaimonvälityspalvelusta.

Ei ole sattumaa, että tämä tapahtui syvimpinä lamavuosina. Osasyynsä ilmiön kasvuun oli tietenkin Neuvostoliiton hajoamisella sekä yleisellä markkinoiden kansainvälistymisellä ja vapautumisella. Nyt kansainvälisten rikollisliigojen pyörittämä prostituutio on meilläkin arkipäivää ja ensikosketukset ihmiskauppaankin on rajoillamme saatu.

Pornografiasta osa valtavirtaa

Pornografiaa on kutsuttu erääksi prostituution muodoksi ja sen normalisoituminen lisää myös prostituution hyväksyttävyyttä. Pornoteollisuus on muuttunut vuosikymmenten saatossa osaksi valtavirtaa. Pornon normalisoitumista on selitetty seksuaalisella vapautumisella. Samaan tapaan monet näkevät, että prostituutio on osa seksuaalisuutta, jota ei vapauden nimissä tule rajoittaa. Monien mielestä siihen ei ole mitään syytäkään, vaan prostituoituna toimiminen on muka ihan tavallinen ammatti, jossa toimivat prostituoidut suorastaan nauttivat työstään ja ilmentävät työssään vain omaa lähestulkoon villiksi äitynyttä seksuaalisuuttaan. Kun tietää keitä prostituoidut oikeasti ovat, voi vain miettiä, keitä tämä ajattelutapa palvelee?

On selvää, että ajatus iloisista seksinmyyjistä ja asiakkaista heidän hyväntekijöinään palvelee seksibisneksen asiakkaita ja heidän omaatuntoaan. Tämä taas hyödyttää seksibisneksen voitonsaajia, joiden kannattaa tukea tätä myyttiä markkinoinnissaan.  Tosiasiassa vain harva ajautuu prostituoiduksi koulun ammatinvalinnanohjauksen kautta. Vielä harvempi on alalla toteuttaakseen omaa seksuaalisuuttaan, vaikka tällaistakin pajunköyttä on joku alan hyödynsaajista julkisuudessa syöttänyt.

Alalle ajaudutaan enemmän tai vähemmän olosuhteiden pakosta, pahimmillaan ihmiskaupan uhreina. Baaritiskillä tai internetin kautta seksiä ostava miesasiakas osallistuu siis tahtomattaan myös rikollisen toiminnan ja seksibisneksen tukemiseen. Asiakas ei voi olla koskaan varma, onko prostituoitu rikollisliigan rahanpesuringin osa.

Miten vähentää ihmiskaupan kysyntää?

Ihmiskauppa ja paritus ovat kansainvälisten sopimusten ja rikoslakimme mukaan rangaistavaa toimintaa. Kaikki myöntävät, että on väärin alistaa toisia ihmisiä ja tehdä sillä rahaa. Myös seksin ostaminen alaikäiseltä on rangaistavaa, samoin järjestyslakimme mukaan seksin myyminen ja ostaminen julkisella paikalla.

Mutta miten vähentää koko ajan kasvavaa seksiteollisuuden kysyntää, johon ihmiskauppakin ilmiönä nojaa? Hallitus lähtee siitä, että ihmiskauppaa on hillittävä monilla eri toimilla. Yksi toimenpide seksimarkkinoiden kysynnän hillitsemiseksi on seksin oston kriminalisointi. Hallituksen esitys oli yksimielinen, mutta julkisuudessa esitystä ei ole pelkästään kiitelty.

Kädet pystyyn vai ei?

Esityksen saama ristiriitainen vastaanotto perustuu hyvin erilaisiin tasa-arvokäsityksiin sekä käsityksiin seksistä ja prostituutiosta. Osa lähtee siitä, että seksiä on aina ostettu ja tullaan myös ostamaan, koska ihmisillä (=miehillä) on luonnolliset seksuaaliset tarpeensa. Ja jos flaksi ei tasa-arvoisen kanssakäymisen perusteella käy, tarve on tyydytettävä vaikka väkisin ja rahalla. "Miten muuten tällainen 56-vuotias mies saisi naisseuraa?", minulta kysyttiin. "No tietenkin ihan siten kuin 56-vuotias nainen saa miesseuraa", vastasin, enkä tarkoittanut ostopalveluseksiä.

Kysynnän vähentäminen ei ole kaikkien mielestä ollenkaan tärkeää. Jotkut poliisinkin lausunnot antavat ymmärtää, ettei seksin ostamista voida koskaan poistaa. Seksin osto siirtyy vain jonnekin piiloon, jos osto kielletään. Korkeintaan muutama siisti asiakas saattaa jättää palvelut ostamatta. Samaan pessimistiseen ajatukseen perustuu näkemys, että seksin oston kriminalisointi on pelkkää silmänlumetta ja moraalisen paheksunnan osoittamista vailla vaikutusta.

Ruotsissa seksin ostokieltoon uskotaan

Ruotsissa yleinen seksin oston kriminalisointi on tarjonnut poliisille selkeät välineet kamppailla ihmiskauppaa ja paritusta vastaan. Meillä keskustelussa on esitetty, että niin sanottu vapaaehtoinen prostituutio olisi sallittua ja vain pakosta alalle ajautuneiden palveluiden ostaminen olisi kiellettyä. Tällainen erottelu olisi kuitenkin poliisin työn ja valvonnan kannalta hankalaa ja vesittäisi prostituutioon puuttumisen. Koska erilaisia alalle päätymisen tahdonmuodostuksen asteita on hyvin vaikea erottaa, on hallitus päätynyt Ruotsin tapaan selkeään ja yleiseen seksin oston kriminalisointiesitykseen.

Koska ilmiöt muuttavat muotoaan ja ihmisten arvostukset muuttuvat, myös rangaistavien tekojen alan on muuttava ajan mukana. Laajenevaan ihmiskauppaan ja prostituutioon on puututtava. Kyse ei ole enää mistään harmittomasta yksityisyritteliäisyydestä.

Seksin kaupallistaminen ei sovi sosialidemokratiaan

Me sosialidemokraatit emme voi sivusta katsella ihmisten alistamista varsinkin, jos se tapahtuu kansainvälisen ja usein vieläpä rikollisen bisneksen voittojen kasvattamiseksi. Ja emmehän me demarit ole koskaan olleet vaatimassa minkään inhimillisen toiminnan kaupallistamista, emme kai siis seksinkään. Jyväskylän puoluekokous onkin kiirehtinyt jatkotoimia seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisoimiseksi vastauksessaan seksibisneksen kuriin saattamista koskevaan puoluekokousaloitteeseen.

Eduskunnalle prostituutioon liittyvät asiat eivät ole vieraita. Olemmehan käsitelleet aihepiiriä paritusta, ihmiskauppaa ja järjestyslakia koskevien lainmuutosten yhteydessä. Eduskunnan lakivaliokunta käy asiantuntijakuulemisissaan läpi esitystä ja antaa kevään aikana asiasta oman mietintönsä. On selvää, että tämäkin esitys on käsiteltävä täysin samaan tapaan kuin aiemmat vastaavat esitykset eduskunnan normaaleja menettelyjä noudattaen. Omantunnon kysymykseksi julistamiseen ei asian kohdalla ole perusteita, vaikka joidenkin edustajien omakohtaiseen elämään esitys saattaakin vaikuttaa.

Seksuaalisuus on hyvin tärkeä osa ihmisten täysipainoista elämää ja se on liian arvokas asia altistettavaksi bisneksentekovälineeksi. Kannatankin lämpimästi ihmisten vapaaehtoista ja tasa-arvoisuuteen pohjautuvaa seksuaalista kanssakäymistä. Huolestuisin, jos seksin oston kriminalisoiminen häiritsisi kovin suuren kansanjoukon elämää. Uskon, ettei prostituutio ole kovin monille välttämätön peruspalvelu.

Susanna Rahkonen
Eduskunnan lakivaliokunnan varapuheenjohtaja