Tietotori – Osallistu ja vaikuta | Keskustelualueet | Politiikka

Petra Östergren http://www.petraostergren.com/ on ruotsalainen itsepuolustuslajien opettaja, prostituutiotutkija, luennoitsija, keskustelunherättäjä ja kirjailija, joka on kyseenalaistanut ja kritisoinut lähes kymmenen vuoden ajan ruotsalaisen radikaalifemismin teoriota, orwellimaisuutta ja kafkamaisuutta hipovaa ruotsalaista seksinostolakia ja ruotsalaista tasa-arvokäsitystä, joka kristallisoituu Könskriget- dokumentin episodissa, jossa ruotsin hallituksen prostituutioexpertti Gunilla Ekberg latelee uhkailuja dokumentintekijä Evin Rubairin perään sanomalla että jos Rubair joskus joutuu väkivallan kohteeksi niin turha tulla pyytämään apua ROKSilta.

Kirjassa kuvataan 1970-luvulta lähtien ruotsalaisia prostituution ja pornon vastaisia liikkeitä ja niiden argumentointia. Östergren tutkii pitääkö argumentointi pornoa ja prostituutiota vastaan paikkaansa ja kysyy miksi syntyy hitonmoinen elämä, kun naiset harrastavat ja tutkivat sellaista osaa seksuaalisuudestaan, joka ei sovi feministien normeihin...

Feminismin perusidea on, että jokaisen naisen tulee saada itse tehdä omat valintansa ja päättää itse omasta elämästään. Östergren ihmettelee miksi tämä ei koske naisia, jotka ovat porno-ja seksialalla, ja miksei koskaan kuulla seksinmyyjien omaa ääntä?

Koska kaupallista seksiä vastaan suunnatut syytteet ovat erittäin vakavia - kaupallinen seksi on huonoa, väkivaltaista ja naista loukkaavaa - ei ole ihme että keskustelu on ajoittain vihamielistä ja tunteilla ladattua. Östergrenin mielestä on tärkeää kyllä kunnioittaa pornon ja prostituution vastustajien pyrkimystä luoda parempi ja turvatumpi maailma naisille, mutta onko feministinen argumentointi vakavasti otettavaa sitä täytyy tutkia tarkasti.

Arena-lehden artikkelissa De oberörda http://www.arenagruppen.se/ag5/default.asp?ID=2700 Östergren kysenalaistaa feministien ja vasemmiston politiikkaa, missä keskiluokkainen sukupuolimoraalin puhtaus menee oikeudenmukaisuuden edelle. Östergren pohtii, miksi meidän on vaikea hyväksyä varsinkin sellaista naisten seksuaalisuutta, joka ei liity rakkauteen. Varsinkin seksinmyyjillä ei ole Ruotsissa mitään arvoa. Politikot ja feministit käyttää heitä hyväkseen oman valtansa pönkittämisessä. Östergren kertoo myös millaista on olla feministininen kriittinen prostituutiokeskustelija ja prostituutiotutkija tämän päivän Ruotsissa. Kymmenen vuotta sitten hän oli vielä arvostettu feministi siinä naisasialiikkeessä, joka nytten tunnetaan radikaalifeminisminä. Alettuaan kyseenalaistaa radikaalifeminismin teorioita hänestä on tullut persona non grata, joka on leimattu "prostituutionpuolestapuhujaksi" - mikä on hyvin vakava syytös, koska virallisen määritelmän mukaan prostituutio on Ruotsissa miehen väkivaltaa naista koht

Hieman samanlaista leimaamista ja vähättelyä on kohdannut- ja kohtaa edelleen - myös suomalainen tutkija Anna Kontula, jonka raportti Prostituutio Suomessa on luotettavin ja totuutta lähellä olevin tutkimus tästä aiheesta Suomessa. Kontulan raportti ei perustu pelkästään lähdekirjallisuuten ja valikoiviin ja yksipuolisiin viranomaistietoihin, vaan myös mm. seksityöntekijöiden, asiakkaiden, parittajien, tutkijoiden, asiantuntijoiden ja ilmoituskanavien työntekijöiden haastatteluihin.

Noin viisi vuotta sitten Eva Biaudet käynnisti suomessa ruotsin mallin mukaisen seksinoston kriminalisoimis- hankkeen. Siitä lähtien median kautta meille on syötetty seuraavaa hokemaa: prostituutio on 90-prosenttisesti ammattirikollisten käsissä... 90 prosenttia prostitoiduista on hyväksikäytettyjä... suurin osa Suomessa työskentelevistä prostituoiduista on ulkomaalaisia, jotka saapuvat lähinnä Virosta ja Venäjältä. Mitä useammin tätä tarinaa on toistettu, sitä todempi tarinasta on tullut, sitä vakuuttavampia selityksiä sen varaan on voitu rakentaa.

Vuosi 2002, Poliisi & Oikeus -lehti: "Toiminta on siirtynyt lähes täysin Virosta ja Venäjältä johdettujen organisoitujen rikollisryhmien hoitoon. Näiden ryhmien maihinnousu on tuonut myös itärikollisuuden suoraviivaiset toimintatavat suomalaiseen seksibisnekseen."

Kun oikeusministeriön työryhmä ehdotti seksin ostokieltoa vuonna 2003, prostituutiotilanteen kuvauksessa keskityttiin Virosta, Venäjältä, Latviasta ja Liettuasta tuleviin naisiin. Muut ohitettiin maininnalla "lisäksi Suomessa toimii jonkin verran kotimaisia prostituoituja". Valtionsyyttäjä Päivi Hirvelä työryhmästä kertoi Helsingin Sanomille ehdotuksen julkaisun jälkeen, että "Suomessa prostituutio on nykyisin yli 90-prosenttisesti ammattirikollisten käsissä".

MIstä tämä dramaattinen 90%hokema on peräisin? Se tulee Keskusrikospoliisin tutkimuksesta Organisoitu paritus ja prostituutio Suomessa. Luvussa on vain yksi ongelma: prosenttimäärä on laskettu paritusrikosten yhteydessä tavatuista prostituoiduista, joten se ei kerro mitään itsenäisistä seksin myyjistä, eikä satunnaisista harrastelijoista. Tähän näkymättömään joukkoon kuuluu Kontulan ja muidenkin tutkijoiden mukaan valtaosa suomalaisisesta kaupallisesta seksistä. Viranomaisten tutkimuksissa ulkomaisten osuus, rikollisuus ja ammattilaisuus ylikorostuu. Koska poliisia ja viranomaisia ei kiinnosta toiminta, johon ei liity rikollisuutta ja koska omatoimisemmin ja satunnaisemmin seksiä laillisesti myyvät suomalaiset ovat harvoin tekemisissä viranomaisten kanssa syntyy tilastoharha ja virhepäätelmä: syyllistytään epäedustavan vertailuryhmän valintaan, joka ei perustu faktatietoon. Tällainen tutkimus, jossa jo lähtökohtaisesti ideologisista syistä rajataan osa tutkittavasta joukosta tutkimuksen ulkopuolelle ja läh

tökohtaisesti oletetaan, että kaikki seksityöntekijät ovat uhreja ja kaikki maksullinen seksi on ihmiskauppaa ei täytä objektiivisen tutkimuksen kriteerejä. Erityisen selkeästi tälläinen asenteellisuus ja objektiivisuuden ja faktatiedon puute näkyy TANE:n ja Naisunionin kannanotoissa. Juuri sama kuin tehtäisiin äänestysgallupia Keskustan puolukokouksessa, ja pääteltäisiin sen perusteella, että Keskusta saa 100% äänestäjien äänistä. Ja sama kuin alkoholipolitiikasta päätettäisiin vain kysymällä alkoholistien hoitokotiin päätyneiltä ja sen mukaan tehtäisiin sitten kaikkia koskevaa politiikkaa. Samanlaisesta virhepäätelmästä johtuu myös hokema että seksin myyjillä on enemmän mieleterveys - ja päihdeongelmia kuin muilla ihmisryhmillä.

Kontulan raportti on suuntaa antava. Siitä käy ilmi että prostituutio on huomattavasti monitahoisempi ilmiö kuin muutaman politikon ja viranomaisten synnyttämä mielikuva antaa ymmärtää. Ja kun otetaan huomioon koko "seksikauppa"ilmiön laajuus vapaa-ehtoisesti itsenäisesti toimivien suomalaisten ammattilaisten lisäksi koko seksipalvelujen myyntikenttä kaikki tilapäisluonteiset osa-aikaiset, satunnaiset harrastelijat, yksittäiset tapaukset, "maksu luonnossa", s/m-ja dominapalvelut, huvi ja höyty tarkoituksella tehdyt yya-sopimukset ja kaikki järjestelyt, joissa seksiä vaihdetaan johonkin vastikkeeseen tai joissa seksiin littyy jotain taloudellisten ja materiaalisten resurssien vaihtoa ja kaikki myyntitilanteet ja variaatiot, tavat ja tapaukset, jotka hallituksen alkuperäinen lakiesitys olisi kriminalisoinut, niin käytännössä pääosa koko maksullisen seksin kentästä on vapaaehtoisten aikuisten kanssakäymistä ("itsenäinen vapaa-ehtoinen valinta" ja vapaa-ehtoisuuden aste seksialalla on tietenkin suhteellinen k

äsite ja vaihtelee olosuhteista riippuen samalla tavalla kuin muillakin aloilla tai elämässä yleensäkin) ja ammattirikollisuus edustaa vain pientä osaa koko maksullisen seksin kentästä, puhumattakaan pakkoprostituutiosta, joka on marginaalinen ilmiö koko maksullisen seksin kentässä.

Ihmiset, jotka levittävät väärää tietoa mediaan, pitäisi saattaa vastuuseen teoistaan, sen sijaan että heitä valitaan Etyjin korkeisiin virkoihin, joissa saavat yrittää saman propagoimisen jatkamista. Mutta se on kai liikaa vaadittu tässä Tarja Halonen-yhteiskunnassa, jossa Stakes ja TANE ylläpitää normaaliutta ja oikeaa sukupuolimoraalia ja Naisunioni ja Mannerheimin lastensuojeluliitto valvovat sen toteutumista.

Artikkelissaan Farlig hetsjakt på sexköpare! http://www.petraostergren.com/content/view/27/5/ Östergren pohtii seksiä ostavien miesten asemaa ja funktiota ruotsalaisessa tasa-arvo retoriikassa ja kyseenalaistaa seksiä ostavien miesten jahtaamisen, patologisoimisen, luokittelemisen alimpaan mahdolliseen kastiin ja stigmatisoinnin nykyajan "homoseksuaaleiksi". Östergrenin mielestä silloin kun kahden aikuisen ihmisen välisiä vapaaehtoisia toimia ruvetaan häpeäleimaamaan ja kriminalisoimaan, täytyy ottaa askel taaksepäin ja harkita uudelleen niitä kieroonkasvaneita mekanismeja, jotka tekevät tälläisen kriminalisoinnin mahdolliseksi.

Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Pornoa, huoria ja feminismiä