Tietotori – Osallistu ja vaikuta
| Etusivu |
| Keskustelualueet |
| Politiikka |
| Ihmisoikeudet |
| Kotimaa |
| Kirjaudu sisään |
Onnellisia seksityöntekijöitä on olemassa
|
Tanskalaisen tutkijan, sosiologi Cristina Alzagan kenttätutkimuksesta tanskalaisista bordelleista saadaan prostituutiosta edustavampi, monipuolisempi ja hieman totuudenmukaisempi kuva kuin fiktiivisestä Lilja4 ever elokuvasta ja ruotsalaisen ja suomalaisen median ja abolutionistisen miesviha-Roks-feminismin tarjoilemasta käsityksestä, että kaikki prostituutio on katuprostituutiota ja kaikkia seksipalveluja myyvät ovat narkkarihuoria ja että kaikki prostituutio pakkoprostituutiota.
Alzaga työskenteli kahdeksan kuukauden ajan kahdessa hierontaklinikassa (kuten tanskalaisia bordelleja kutsutaan) puhelindaamina ja oppi tuntemaan alaa sisältäpäin. Hierontaklinikoiden työympäristö omine pelisääntöineen ja sosiaalisine koodeineen, johon hän tutkimuksessaan tutustui, ei vastannut ollenkaan hänen ennakkokäsityksiään alasta. Hierotaklinikoissa hän tutustui palvelusuuntautuneisiin, rohkeisiin ja voimakastahtoisiin naisiin, jotka kieltäytyvät olemasta uhreja ja ympäristöön, jossa alastomuuteen ja seksuaalisuuteen suhtaudutaan ujostelematta.
Alzaga on ensimmäinen tutkija, joka on tehnyt tällaista kenttätutkimusta prostituutiosta Skandinaviassa. Hän on ryhtynyt tieteellisesti tutkimaan aihetta, jota sävyttää polarisoidut joko puolesta tai vastaan käsitykset ja suurin osa aiheeseen liittyvä kirjallisuus sisältää poliittisen ja moraalisen agendan. Prostituution tutkiminen tieteellisesti on vaikea ja arkaluontoinen asia, koska nykyisessä vallitsevassa julkisessa keskustelussa kaikkeen prostituutioon liittyvään sisällytetään ja kaikkea prostituutioon liittyvää tulkitaan aina siten, että sen keskeisenä julistuksena on moraalinen ja poliittinen kannanotto. Tutkimustulokset prostituutiosta eivät täten jollakin tapaa tule välttymään siltä, että niitä hyväksikäytetään argumentaatiossa joku prostituution puolesta tai prostituutiota vastaan ja että niitä tullaan vääjäämättä sekoittamaan
agendoihin, jotka ovat kaukana tieteellisyydestä. On kuitenkin mahdollista - ja välttämätöntä - tutkimuksen avulla puhkaista ja harkita uudelleen median ja poliitikkojen jatkuvasti toistamat yleiset kertomukset prostituutiosta.
Alzaga suhtautuu skeptisesti tyypillisiin skandinaavisiin empiirisiin määrällisiin ja laadullisiin sosiaaliseen haastattelututkimuksiin, jotka lähtökohtaisesti itsestäänselvästi keskittyvät vain prostituution haittoihin ja joiden tavoite on vain osoittaa, että onnellista huoraa ei ole, ja joissa jo lähtökohtaisesti tutkimuksen lopputulos on päätetty etukäteen. Prostituutio on oma suljettu maailmansa, johon voi olla vaikea tunkeutua haastattelututkimuksilla. Tutkijat tietävät aivan liian vähän tästä aiheesta voidakseen asettaa oikeita kysymyksiä. Jos prostituoiduilta kysytään kliseitä, saavat tutkijat vastaukseksi samoja yleisesti kierrätettyjä kliseitä. Tällä tavalla tutkijat pääsevät vain samaan toistoon siitä keskustelusta, joka jo on yhteiskunnassa olemassa. On itsestään selvää, että tutkimusmetodit ja kysymyksenasettelu vaikuttaa
tutkimusprosessiin. Vastoin kuin muut tutkijat, Alzaga on keskittynyt enemmän dokumentoimaan niitä kiehtovia elementtejä, joita prostituutio sisältää. Prostituoidun ammatissa täytyy olla hyödyllisiä puolia, koska niin suhteellisen monet naiset valitsevat tämän ammatin, vaikka eivät olisikaan suoranaisesti taloudellisesti pakotettuja siihen.
Yksi niistä asioista, jonka Alzaga oivalsi hierontaklinikoilla työskennellessään oli, että me kaikki, ei vai hierontaklinikoilla työskentelevät naiset vaan myös akateemiset tutkijat, olemme sekä omien himojemme subjekteja että toisten ihmisten himojen objekteja. Hän totesi myös, että hierontaklinikat olivat jännittäviä paikkoja oleskella. Hän vietti paljon aikaa tyylikkäästi sisustetussa parfyyminhajuisessa kahvihuoneessa, joissa oli kaikenmaailman tingeltangelia, dildoja ja seksikkäitä alusasuja. Juuri täällä hän tutustui klinikalla työskenteleviin naisiin ja alkoi ajatella klinikkaa enemmänkin jonkinlaisena ala/vaihtoehtokulttuurin kohtauspaikkana, joka muistutti enemmänkin vapaamuurariloosia tai hiphop-porukkaa kuin työpaikkaa. Klinikoilla työskentelevät naiset astuvat ulos siviili minästään ja astuvat täysi toiseen maailmaan, jossa
pukeudutaan seksikkäisin alusasuihin ja käytetään roolinimiä. Klinikoilla työskentelevät naiset eivät ole sellaisia passiivisia objekteja millaisiksi prostituoidut usein kuvataan. Vaikka he ovatkin asiakkaiden seksuaalisten fantasioiden objekteja, he ovat samalla vahvoja itsevarmoja subjekteja ja kohtaaminen asiakkaan kanssa tapahtuu siten, että naiset voivat asettaa ja he voivat aina halutessaan sanoa ei. Monet klinikoilla työskennelleet naiset korostavat myös, että tämä työ on antanut heille lisää itsevarmuutta.
Kenttätyössään bordelleissa Alzaga tajusi, että hänen aikaisemmin lukemansa stereotyyppiset tutkimukset prostituutiosta, eivät vastanneet sitä arkipäivän konkreettista todellisuutta, jonka hän kohtasi bordelleissa. Prostituoidun työssä voi olla samanlaista yrittäjyyttä ja riskinottoa ja kiehtovuutta kuin pörssimeklarilla. Prostituoidun työ on erikoistyötä ja voi olla erityisen kiehtovaa juuri sellaisille ihmisille, jotka haluavat panna itsensä kokonaan peliin ja kokeilla rajojaan ja jotka eivät halua elää yhtä sosiaalisesti kontrolloidussa ympäristössä kuin muut ihmiset.
Tanskan lainsäädännön mukaan bordellit ovat laillisia, mutta niillä ei saa tehdä rahaa. Bordelleissa työskentelevät eivät siis ole työsuhteessa olevia työntekijöitä, vaan frilansereita, siis yksityisyrittäjiä, jotka maksavat vain vuokraa klinikalle. Klinikoilla työskentelevät naiset ovat iältään suunnilleen 18-35-vuotiaita, osa on opiskelijoita, osa työskentele sivutoimisesti, osa kokopäiväisesti. Osa on sinkkuja, osa elää parisuhteessa.
| ||