Tietotori – Osallistu ja vaikuta | Keskustelualueet | Politiikka

Kestävän kehityksen huippukokouksessa Johannesburgissa reilu vuosi sitten 4.9.2002 annoimme yhteisen poliittisen julistuksen ja hyväksyimme kestävän kehityksen toimintasuunnitelman. Poliittinen julistus asettaa yhteistyömme tavoitteet korkealle. Sen mukaan planeettamme pelastaminen on yhteinen päämäärämme, jonka saavuttamiseksi sitoudumme toimimaan yhdessä inhimillisen kehityksen edistämiseksi, sekä maailmanlaajuisen vaurauden ja rauhan saavuttamiseksi.

Julistus jatkaa korostamalla, että taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia tavoitteita ei voi erottaa eikä niitä tule asettaa eriarvoiseen asemaan mikäli tavoitteenamme on kestävä kehitys. Vastuu tavoitteen saavuttamisesta jakautuu kaikille tasoille: paikalliselle, kansalliselle, alueelliselle ja maailmanlaajuiselle.

Juhlallisten linjausten pohjana on konkreettinen vetoomus: Tartutaan toimeen! ("Making It Happen!") Vetoomus on tarkoitettu kaikille meille, siis tartutaan toimeen kansainväliset järjestöt, hallitukset, elinkeinoelämä, tiedeyhteisö, kuluttajat, kansalaisjärjestöt ja yksittäiset kansalaiset!

Tärkeimmiksi maailmanlaajuisen kestävän kehityksen haasteiksi nousivat Johannesburgissa köyhyyden poistaminen, luonnonvaraperustan turvaaminen tuleville sukupolville sekä kestävän tuotannon ja kulutuksen edistäminen. Näin pari vuotta aikaisemmin hyväksymämme vuosituhatjulistuksen tavoitteita täydennettiin siten, että köyhyyden poistaminen ja tuotannon ja kulutuksen muuttaminen tukevat toisiaan. On selvää, että köyhyys ei ole ympäristöystävällistä.

Tuotanto- ja kulutustapojen muuttamiseen tähtäävän YK:n kymmenvuotisen ohjelman perustaminen oli kenties merkittävin uusi päätös Johannesburgissa. Ellemme ole valmiita sovittamaan tuotantoamme ja kulutustamme luonnonvarojen sietokyvyn asettamiin rajoihin, emme voi vakavasti puhua myöskään köyhyyden poistamisesta. Meidän on toimittava niin, että myös maailman köyhille jää sijaa säälliseen elämään.

Hallitusten vastuu kestävän kehityksen edistämisestä on keskeinen. Suomen hallituksen sitoutumista kestävän kehityksen edistämiseen korostaa, että koko hallitusohjelman punaisena lankana kulkee kestävän kehityksen edistäminen. Tämä on asetettu myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme tavoitteeksi.

Hallitusohjelman muut luvut määrittelevät samassa hengessä toimia, jotka sisältyvät Johannesburgin toimintasuunnitelmaan. Erityisen tärkeitä ovat sitoutuminen julkisen kehitysavun kasvuun sekä tuotanto- ja kulutustapojen muutokseen tähtäävän kansallisen ohjelman valmisteluun.

Hallituksen rooli on jokaisessa maassa keskeinen, mutta niin on myös parlamentin. Hyvää hallintoa tarvitaan hyvien poliittisten päätösten toimeenpanemiseen. Oikeusavaltioperiaatteen noudattamisen tärkeys on kasvanut globalisaation myötä. Kaikkia demokraattisen valtion toimijoita, kuten myös kaikkia muita yhteiskunnan osapuolia, tarvitaan kestävän kehityksen edistämisessä.

Onko tuotantoa ja kulutusta mahdollista muuttaa? Kyllä on. Meillä on tästä Suomessa jo hyviä kokemuksia. Suomen päästöt ilmaan ja vesiin ovat vähentyneet kahdenkymmenen viimeisen vuoden aikana. Ilmastokaasut on onnistuttu vakiinnuttamaan lähes vuoden 1990 tasolle, samalla kun tuotantomme ja kansantaloutemme on kasvanut. Tehokkaampia ja puhtaampia tuotantomenetelmiä käyttämällä olemme onnistuneet osittain irrottamaan taloudellisen kasvun ja sen haitalliset ympäristövaikutukset toisistaan.

Suomi onkin useissa kansainvälisissä vertailuissa arvostettu korkealle niin talouden, ympäristönsuojelun, koulutuksen kuin hallinnon korruptoitumattomuuden suhteen. Olemme kärkisijoilla talouden kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen ympäristömittareiden mukaan mitattuna.

Meidän on otettava vakavasti Johannesburgin haaste, jonka mukaan teollisuusmaiden on otettava johto ja näytettävä esimerkkiä tuotannon ja kulutuksen muuttamisessa. Tämä antaa myös tukevan pohjan kansainvälisen yhteistyön edistämiselle.

EU voi ja sen pitää ottaa teollisuusmaiden joukossa johtava rooli tulevassa työssä. Unioni voi aktiivisella työllä toimia suunnan näyttäjänä, ja sen on oltava aktiivinen globaalisti. Kestävän kehityksen tulisi olla johtava periaate EU:n suhteissa kolmansiin maihin ja alueisiin.

Tuleva laajantuminen on EU:lle haaste ja mahdollisuus edistää kestävää kehitystä omassa maanosassamme ja naapurissamme. Tulevat jäsenmaat ovat toivoneet kansalaisilleen parempaa elämää taloudellisesti ja sosiaalisesti, mutta myös ympäristön osalta. Tämä on erityisen tärkeää täällä Itämeren alueella. Kaikki rannikkovaltiot kantavat vastuun Itämeren huonosta tilasta, ja kaikilla mailla on parannettavaa meren suojelemisessa. Uskon, että Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan EU-jäsenyys tarjoaa entistä paremmat mahdollisuudet rakkaan Itämeremme suojelemiseen.

Aito sitoutuminen kestävään kehitykseen on avainkysymys. Kun teollisuusmaat kantavat oman vastuunsa, voivat kehitysmaat – teollisuusmaiden tuella – seurata esimerkkiä. Myrkyllisten jätteiden kuljetus tai saastuttavan teollisuuden siirtäminen kehitysmaihin lyhytaikaisten taloudellisten voittojen toivossa on ehdottomasti väärin, eikä se vastaa myöskään teollisuusmaiden etuja. Uskon vakaasti, että yhteisellä sitoutumisella myös kehitysmaissa voidaan saada aikaan taloudellista kasvua ilman, että niiden luonnonvarat ehtyvät ja ympäristö pilaantuu.

Olen itse oppinut paljon yhteisen tahdon ja vastuun tärkeydestä viimeisten 18 kuukauden aikana. Kansainvälisen työjärjestön ILO:n asettamassa Globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden maailmankomissiossa, jonka puheenjohtajana toimin yhdessä Tansanian presidentin Benjamin Mkapan kanssa, olemme keskustelleet paljon siitä, miten kehitysmaat voisivat hyötyä nykyistä enemmän globalisaatiosta. Yhteisen näkemyksemme on, että nykymuotoinen globalisaatio ei ole eettisesti hyväksyttävällä tai poliittisesti kestävällä pohjalla.

Keskeisenä haasteina oikeudenmukaisemman globalisaation toteutumiseksi on kansallisten ja kansainvälisten toimien samansuuntaisuus. Globalisaationkin maailmassa kansallisilla hallituksilla on ensisijainen vastuu kansalaisten hyvinvoinnista. Keskeistä tämän tehtävän huolehtimisessa on demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen. On kuitenkin totta, että epäoikeudenmukainen kansainvälinen järjestelmä voi heikentää kansallisten hallitusten kykyä huolehtia tehtävästään. Päällisin puolin tasa-arvoiset kansainväliset säännöt eivät aina takaa ”tasaista pelikenttää”, saati oikeudenmukaista tulosta.

Komissiomme työssä on esimerkkinä tällaisista säännöistä tuotu esiin kansainväliset kauppasopimukset, jotka huomioivat teollisuusmaiden edut kehitysmaiden etuja paremmin. Tämä asia oli korostetusti esillä juuri päättyneessä Cancunin WTO-kokouksessa, jossa monet kehitysmaat vastustivat kauppasopimusten laajentamista esimerkiksi investointi- ja kilpailukysymyksiin.

Vapaakauppa ei ole sama kuin oikeudenmukainen kauppa. Myös Johannesburgin toimintaohjelmassa on kiinnitetty huomiota kansainvälisen kaupan sääntöihin. Toimintaohjelman mukaan meidän tulee pyrkiä asteittain poistamaan kestävän kehityksen kannalta haitallisia tukia, jotka ovat yksi kehitysmaiden markkinoille pääsyn este.

Maailmanpankin arvion mukaan kehitysmaiden osuuden lisääntyminen yhdellä prosentilla maailmankaupassa lisäisi niiden tuloja noin 70 miljardilla dollarilla. Tämä on enemmän kuin vuotuisen kehitysyhteistyön määrä ja kertoo kuinka tärkeä rooli kaupan rakenteiden uudistamisella on kansainvälisessä kehityksessä..

Lopuksi haluaisin sanoa jotakin erityisesti tämän konferenssin suomalaisille osanottajille. Suomi on hyvä maa elää, mutta se voisi olla vielä parempi. Meidän tehtävämme tuntea globaali vastuumme. Johannesburgin vetoomus, että jokaisen tulee tarttua toimeen, on yhteinen kannustimemme. Suomen valmistautuminen ja työskentely Johannesburgissa perustui laajaan osallistumiseen. Töitä tekivät rinta rinnan niin elinkeinoelämän kuin järjestöjenkin edustajat. Toivon, että tämä hyvä yhteistyö ja vastuun jakaminen voimistuu edelleen ilman, että menetämme kriittistä silmäämme.

Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Presidentti valoi uskoa kestävään kehityk