Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Re: Söderman: Perustuslaki muuttaa EU:ta

Jukka Kivi writes:

Södermanin mukaan EU on muuttumassa oikeudelliseksi yhteisöksi, jolla olisi oikeus säätää kaikkia EU:n kansalaisia koskevia lakeja.

Oikeudellinen yhteisö merkitsee sitä, että EU:lla on täysitoimivalta edustaa yhteisöä mm. oikeusistuimissa ja EU voi myös liittyä eurooppalaiseen ihmisoikeussopimukseen. EU:n oikeus säätää kaikkia EU:n kansalaisia koskevia lakeja ei riippu oikeushenkilöasemasta. Tämä lainsäädäntöoikeus EU:lla oli jo Suomen liittyessä siihen.

Jos syntyisi EU-lain ja maamme lain tai perustuslain välinen ristiriita, EU-laki olisi voimakkaampi, hän arvioi.

Tämä EU-lakien ylivalta oli jo myös voimassa ennen nyt käsillä olevaa perustuslaillista sopimusta.

Södermanin mukaan uuden perustuslakisopimuksen mukaan EU:lle tulisi muun muassa oma lippu ja hymni, ulkoministeri ja eräänlainen presidentti.

Monilla yhdistyksillä ja yrityksilläkin on omat lippunsa, logonsa ja tunnussävelensä sekä presidenttinsä (hallituksensa puh.joht) sekä ulko- ja yhteiskuntasuhteidensa hoitajat.

Söderman katsookin, että uuden perustuslakisopimuksen sisällöstä tulisi järjestää kansanäänestys. Hänen mukaansa äänestys turvaisi sen, että asia selvitettäisiin suomalaisille perin pohjin.

Perustuslaillinen sopimus ei olennaisesti muuta EU:n ja sen jäsenvaltioiden toimivaltasuhteita. Viittaan myös edellä esittämiini täsmennyksiin Södermanin esityksiin. Lähinnä kysymyksessä on useiden eri aikoina tehtyjen perussopimusten ja niiden liitteiden kokoamisesta yhteinäiseksi asiakirjaksi ymmärrettävään muotoon. Samalla EU-kansalaisia koskeva perusoikeussopimus sisällytettään po kokonaisuuteen. Myös kansalaisten aloiteoikuksia ja eräitä muita etuja lisätään.

Perustuslian mukaan §2: Valtiovalta kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Perustuslain §14 ja 25: Jokaisella Suomen kansalaisella, joka on täyttänyt kahdeksantoista vuotta on oikeus äänestää valtiollisissa vaaleissa ja kansanäänestyksessä.

Perustuslain § 93: ....Eduskunta hyväksyy kuitenkin kansainväliset velvoitteet... Eduskunta osallistuu Euroopan unionissa tehtävien päätösten kansalliseen valmisteluun....

Perustuslain § 53: Neuvoa -antavan kansanäänestyksen järjestämisestä päätetään lailla, jossa on säädettävä äänestyksen ajankohdasta ja äänestäjille esitettävistä vaihtoehdoista.

Perustuslain mukaan kansanedustajilla on oikeus ja velvollisuus päättää EU:n perustuslaillisesta sopimuksesta. Kansanedustajilla on myös edellytykset päätoimisesti perehtyä ko. sopimuksen sisältöön ja vaikutuksiin. Sopimuksen lisäksi heillä on käytettävissään nykyisin voimassa olevat säädökset ja EU-käytäntö.

Tavallisella kansalaisella on vain harvinaisissa poikkeustapauksiissa kansanedustajiin verrattavissa olevat edellytykset otaa asiaan kantaa tosiasia pohjalla. Osittain sattumanvaraista on mitkä erilaiset asiaan kuuluvat ja kuulumattomat seikat vaikuttavat yksittäisiin kananottoihin. Huomattava osa kansasta ei edes halua ottaa tähän asiaan kantaa kansanäänestyksessä.

Epäselvää on mitä neuvoa kansanäänestys antaisi sen lisäksi mitä kansanedustajat asiaan perehtymällä ovat saaneet. Erityisen vaikeata ja käytännössä melkein mahdotonta on muodostaa oikein ne vaihtoehdot, joista pitäisi kansanäänestää. Kysymyksessä ei suinkaan ole vain joko tai asetelmä, vaan useiden vaihtoehtojen ja niiden vaihtoehtojen kokoelma joiden kautta lopullinen kannotto olsisi muodostettava.

Mikäli neuvoa-antavan kansanäänestyksen tulos olisi kielteien, vastoin kansan enemmistön ja Suomen etua niin mitä tästä seuraisi. Päävaihtoehdot olisivat Suomen eroaminen EU:sta (ja mitä siitä seuraisi) tai sopmuksen neuvottelu uudestaan kaikkien 25:n maan kanssa, koska yksimielisyyttä vaaditaan. Tuskin kukaan uskoo, että EU:n valtuuksia nykyisetä vähennetään ja lisätään tehottomuutta..

Lopuksi kuten edellä on todettunyt esillä oleva perustuslaillinen sopimus siältää olennaisilta osin sen mitä 1994 kansanäänestyksen aikana oli jo voimassa..

Yhdessä asiassa olen samaa mielta Södermanin kanssa lisää tietoa kanslaisten tulisi saada asiasta, mutta tällöin on enemmän kysymys kunkin yksilön halusta perhtyä asiin kuin tiedon puutteesta. Kansalaisilta vaaditaan innokkuuta ja ahkerutta paneutua asiaan ja viitseliäisyyttä käydä jossain Suomessa sijaitsevista lukuista EU-asioden tiedotuspisteissä.

Todettakoon, että Söderman ei ole perustellut milkä perustuslaillisen sopimuksen kohdat vähentävät Suomen oikeuksia tai etuja nykytilanteeseen verrattuna.