Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Vas Lapintie budjetista


	Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja Annika Lapintie: VIEKÖ HALLITUS SUOMEN POIS POHJOISMAISESTA HYVINVOINTIMALLISTA? - Ensi vuoden budjetti on tämän hallituksen viimeinen mahdollisuus hyvittää varallisuusveron poiston häpeä ja muistaa opiskelijoita, työttömiä, eläkeläisiä. Tätä mahdollisuutta hallitus ei halua käyttää. Oikeudenmukaisen politiikan ytimenä on oltava perusturvaetuuksien riittävä taso, eivät muutamat täsmätoimet. Siksi Vasemmistoliitto nostaa eduskunnassa esille opintotuen parantamisen ja työttömien toimeentulon parantamisen. Vähällä rahalla ei oikeudenmukaisuutta voi toteuttaa. Meillä ei ole mitään pakkoa jatkuviin ja mittaviin rikkaita hyödyttäviin veronalennuksiin tai varallisuus- ja perintöverojen poistoihin. Maltti niissä on paikallaan, jotta meidän on helpompi rahoittaa sekä kansalaisten tarvitsemat palvelut että estää eriarvoisuuden kasvu. Pohjoismaat ovat osoittaneet virheelliseksi sen usein ainoaksi julistetun talouspolitiikan opin, että talouden kasvun ja vaurauden esteitä ovat korkea veroaste, laaja julkinen sektori, kohtuullinen palkkataso sekä kunnolliset palvelut ja etuudet. Onko nykyinen hallitus viemässä maatamme eroon pohjoismaisesta mallista? Nykyinen verotus tasaa entistä vähemmän tuloeroja, palvelut ovat uhattuina ja perusetuudet on jäädytetty. Kansanedustaja Lapintie puuttui puheessaan myös Libanonin tilanteeseen ja mahdolliseen rauhanturvaoperaatioon. Sota on tauonnut Libanonissa, mutta Lähi-itää ei saatu uuteen muottiin asein. Ainoa ratkaisu, joka voi tuoda käänteen, on 40 vuotta jatkuneen Länsirannan ja Gazan miehityksen päättäminen ja elinkelpoisen palestiinalaisvaltion perustaminen. Israelissa on paljon niitä, jotka haluavat liittää miehitetyistä alueista mahdollisimman suuren osan Israeliin niin, että mukana tulisi mahdollisimman vähän palestiinalaisia. Palestiinalaisille jäisi vähäisiä valtioriekaleita. Tällainen "bantustanien" perustaminen ei onnistunut aikoinaan Etelä-Afrikan valkoiselta vähemmistöhallitukseltakaan. Kun syksyllä arvioimme Suomen osallistumista Libanonin operaatioon, on meidän on otettava huomioon muutama seikka. Palestiinan miehityksen jatkuminen ilman, että minkäänlaista ratkaisua on näköpiirissä, voi osaltaan vaikuttaa siihen, missä oloissa Libanonissa joudutaan toimimaan. On myös tutkittava kokemuksia eduskunnan viisi vuotta sitten yksimielisesti hyväksymästä Afganistanin rauhanturvaoperaatiosta. Afganistanin ISAF-operaation alkuperäinen tarkoitus oli hallituksen avustaminen turvallisuuden ylläpitämiseksi Kabulissa ja sen lähialueilla. Samaan aikaan Afganistanissa oli ja on edelleenkin menossa erillinen Yhdysvaltain sota talebaneja vastaan. Nyt on käynyt niin, että ISAFin toimialuetta on selkeästi laajennettu niin, että britit käyvät oikeastaan jo sotaa. Käykö niin, että ISAF vaivihkaa ottaa Yhdysvalloilta sodankäyntiroolin? Libanonin kohdalla tehtävässä päätöksessä voi hyvinkin olla kyse raskaasta ja monille suomalaisillekin perheille tuhoisasta sitoutumisesta vuosikymmeneksi. Siksi päätös on tehtävä huolella.