Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Tietotori

Suhteellisuuden parantaminen eduskuntavaa

Suhteellisuuden parantaminen eduskuntavaaleissa

Vaalitoimikunta 2000 selvitti suhteellisuuden parantamista eduskuntavaaleissa

12.6.2001

Oikeusministeriön asettama Vaalitoimikunta 2000 on selvittänyt eduskuntavaalien suhteellisuuden parantamista. Toimikunta tutki viittä erilaista mallia, mutta ei päässyt yksimielisyyteen siitä, minkä mallin avulla suhteellisuuden parantaminen tulisi toteuttaa.
Vaalitoimikunta kannattaa kuitenkin asian jatkovalmistelua. Toimikunta toteaa, että jos hallitus päättää esittää eduskunnalle vaalijärjestelmän muuttamista, muutoksen tulisi tulla voimaan aikaisintaan vuoden 2007 eduskuntavaaleissa.

Ongelmat suhteellisuuden toteutumisessa

Suomen perustuslain mukaan kansanedustajat tulee valita välittömillä, suhteellisilla ja salaisilla vaaleilla. Poliittinen suhteellisuus vaaleissa tarkoittaa sitä, että kukin poliittinen ryhmittymä saa vaaleissa niin monta paikkaa kuin sen saama äänimäärä suhteessa muihin ryhmittymiin edellyttää. Alueellinen suhteellisuus puolestaan tarkoittaa sitä, että maan eri alueiden edustus turvataan. Suhteellista vaalitapaa toteutetaan Suomessa laskemalla vaalien tulos ns. d´Hondtin menetelmällä ja jakamalla maa vaalipiireihin.
Suhteellisuuden ihanteellista toteutumista haittaavat vaalipiirien väliset kokoerot (eli erot asukasluvussa) ja ns. piilevän äänikynnyksen suuri vaihtelu. Piilevä äänikynnys on se prosenttiosuus vaalipiirissä annetuista äänistä, joka puolueen tulee vähintään saada, jotta se saisi vaalipiiristä valituksi ainakin yhden ehdokkaan. Suuressa vaalipiirissä piilevä äänikynnys on matala ja pienessä vaalipiirissä se on korkea. Toisaalta edustajanpaikkaan vaadittava ehdokkaan vertausluku on nykyisin suurin piirtein yhtä suuri kaikissa vaalipiireissä.

Vuoden 1999 eduskuntavaaleissa Uudenmaan vaalipiirissä edustajanpaikan saamiseen riitti noin kolmen prosentin ääniosuus, kun taas Pohjois-Karjalan vaalipiirissä tarvittiin lähes 12 prosentin osuus vaalipiirissä annetuista äänistä.
Muuttoliikkeen myötä vaalipiirien väliset kokoerot edelleen kasvavat ja piilevä äänikynnys kohoaa pienissä vaalipiireissä entistä korkeammaksi.

Toimikunnan tutkimat mallit

Toimikunta tutki viittä eri mallia, joiden avulla suhteellisuuden toteutumista voitaisiin eduskuntavaaleissa parantaa ilman että nykyinen vaalijärjestelmämme oleellisesti muuttuisi. Vaalijärjestelmän tulisi toimikunnan näkemyksen mukaan olla mahdollisimman selkeä. Selvästi eniten kannatusta sai vaalialuejärjestelmä. Myös tasauspaikkajärjestelmää sekä vaalipiirijaon muuttamista kannatettiin jonkin verran. Toimikunnan selvitys ei koskenut Ahvenanmaan vaalipiiriä, josta valitaan aina yksi kansanedustaja.

Vaalialuejärjestelmässä maa jaettaisiin vaalipiireihin nykyiseen tapaan, mutta tuloslaskennassa 14 vaalipiiristä muodostettaisiin seitsemän vaalialuetta. Kukin puolue saisi edustajanpaikkoja vaalialueella saamansa äänimäärän mukaisesti. Puolueiden sisällä edustajanpaikat jaettaisiin vaalipiireittäin eniten ääniä saaneille ehdokkaille. Kunkin vaalipiirin edustajien lukumäärä määräytyisi asukasluvun mukaan kuten nykyisinkin. Vaalialueiden piilevät äänikynnykset asettuisivat vaalialuejärjestelmässä hyvin lähelle toisiaan, 3-4 prosentin tuntumaan. Poliittinen suhteellisuus ratkaistaisiin siis vaalialueilla, mutta edustajanpaikat niiden sisällä jaettaisiin suhteellisesti vaalipiirien kesken.

Toimikunnan mielestä vaalialuejärjestelmä parantaisi poliittisen suhteellisuuden toteutumista ja sen avulla voitaisiin tasoittaa piilevän äänikynnyksen eroja maan eri osissa. Se turvaisi myös alueellisen edustavuuden toteutumisen. Järjestelmä olisi äänestäjälle sama kuin nykyisin, mutta vaalialueella saatujen edustajanpaikkojen kohdentaminen vaalipiireihin olisi kuitenkin jossakin määrin vaikeaselkoista. Vaaliliittojen poistaminen yksinkertaistaisi järjestelmää.

Tasauspaikkajärjestelmässä 189 kansanedustajanpaikkaa täytettäisiin vaalipiireittäin samalla tavalla kuin nykyisin. Loput kymmenen edustajanpaikkaa jaettaisiin tasauspaikkoina puolueille koko maassa saadun äänimäärän perusteella. Jakotapa suosisi sellaisia puolueita, jotka ovat saaneet äänimääräänsä nähden vähän paikkoja vaalipiireissä. Tasauspaikkoja jaettaisiin kuitenkin vain niille puolueille, jotka ovat saaneet koko maassa vähintään kolme prosenttia annetuista äänistä, joten kaikkein pienimmät puolueet eivät saisi tasauspaikkoja.

Toimikunnan mielestä myös tasauspaikkajärjestelmä parantaisi suhteellisuuden toteutumista ja hillitsisi puoluekentän pirstoutumista. Se olisi kuitenkin nykyistä järjestelmäämme jossain määrin vaikeaselkoisempi erityisesti tasauspaikkojen jaossa vaalipiireihin. Sekä tasauspaikka- että vaalialuejärjestelmä saattaisivat edellyttää perustuslain muuttamista.
Vaalipiirirajojen muuttamisen osalta toimikunta ei nähnyt mahdolliseksi ehdottaa nykyisten vaalipiirien yhdistämisiä, mutta se tutki lähemmin mallia, jossa Uudenmaan vaalipiiri jaettaisiin kahtia. Mikään jakotavoista ei kuitenkaan tuntunut toimikunnan mielestä luontevalta.

Toimikunta tutki myös äänikynnysjärjestelmää, jossa asetetaan kolmen prosentin valtakunnallinen äänikynnys sekä d´Hondtin laskentamenetelmän korvaamista St. Lagüesin laskentamenetelmällä. Nämä mallit eivät kuitenkaan saaneet toimikunnassa kannatusta.

Europarlamenttivaaleja koskevat kysymykset

Vaalitoimikunnan tehtävänä oli myös selvittää alueellisen edustavuuden turvaamista europarlamenttivaaleissa sekä pohtia europarlamenttivaalien ajankohtaa ja europarlamenttivaalien äänestysaktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä.
Toimikunnan mielestä alueellisen edustavuuden turvaaminen tulee jättää edelleen poliittisten ryhmien sekä äänestäjien tekemien ratkaisujen varaan. Esitys europarlamenttivaalien siirtämiseksi kesäkuusta toukokuulle on parhaillaan vireillä EU:ssa, joten toimikunta ei katso tarpeelliseksi tehdä ehdotuksia myöskään siltä osin.

Europarlamenttivaalien kiinnostavuutta tulee toimikunnan mielestä pyrkiä lisäämään. Tähän voivat vaikuttaa mm. valtioneuvosto ja ministeriöt, puolueet ja kansalaisjärjestöt, Euroopan parlamentti, Euroopan parlamentin jäsenet sekä tiedotusvälineet. Toimikunta ehdottaa myös, että europarlamenttivaalien tiedotusmäärärahoja puolueille ja kansalaisjärjestöille lisättäisiin nykyisestä noin 8,5 miljoonasta markasta.

Vaalien yhdistäminen

Vaalitoimikunnan tuli lisäksi selvittää, mitä etuja ja haittoja joidenkin vaalien samanaikaiseen järjestämiseen liittyisi. Toimikunnan mielestä mitään vaaleja ei voi pysyvästi yhdistää toisiinsa, vaan yhdistämisen tarpeellisuutta on harkittava erikseen kussakin tapauksessa.

Toimikunta ehdottaa kuitenkin lainsäädäntöä muutettavaksi niin, että neuvoa-antava kunnallinen kansanäänestys voitaisiin toimittaa minkä tahansa vaalien tai valtiollisen kansanäänestyksen yhteydessä. Näin voitaisiin alentaa kansanäänestyksen toimeenpanemisen kynnystä ja lisätä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia ajankohtaisissa kysymyksissä.