Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Peruspalveluista ja -rakenteista


	Kansalaisten, yhteiskunnan, kannalta tärkeiden rakenteiden ylläpito ja kehittäminen on siirtynyt ja laajenevasti siirtyy yhteiskunnalta yksityiseksi liiketoiminnaksi. Aiemmin toiminutta valtion ohjausta on erityisesti EU:n vapaan kilpailun vaatimuksen myötä purettu. Niinpä näitä peruspalveluja hallitsevat nyt ”markkinat”. Tästä seuraa väistämättä epätasa-arvoa kansalaisten tulotason ja asuinpaikan mukaan. Yksityiset pääomien sijoittajat rohmuavat aina vaan enemmän tuottoa pääomalleen ja niinpä rakenteisiin investoidaan vain kaikkein tuottoisimmissa kohteissa. Tämä kehitys on vaarallista erityisesti Salpausselän pohjoispuoliselle Suomelle, mahdollisesti Oulun kaupungin keskusta-alue pois lukien. Pari esimerkkiä: Energiateollisuus haluaa nyt 780 miljoonaa euroa veronmaksajien tulonsiirtoa vuoteen 2020 mennessä suostuakseen rakentamaan tuulivoimaa. Tämä siis lisää nykyisen 40 prosentin investointituen päälle. Fortumin liikevoitto vuodelta 2006 oli 1437 miljoonaa euroa. Esimerkkinä toisesta ääripäästä pienen maakunnallisen yhtiön, Savon Voiman liikevoitto oli vuodelta 2006 27,8 miljoonaa euroa. Luvuista voidaan helposti ja luotettavasti päätellä, että energiasektori pystyisi rakentamaan KTM:n tavoittelemat 2000 megawattia tuulivoimaa vain pienen pienellä omistajien voittojen kasvun hillinnällä. Vaikka rautateiden ylläpito ja kehittäminen on vielä toistaiseksi valtiollista toimintaa, on sekin täysin businessohjattua. Ratoja rakennetaan vain ja ainoastaan elinkeinoelämän ehdoilla. Henkilökuljetuksiin silloin kun niitä tarvitaan työvoiman rahtaamiseksi työpaikoille (ja tietenkin pikkupomojen tuontiin ison pomon luo), muutoin vain rahdin kuljetuksiin. Tietoliikenneverkot ovat tuuliajolla. Telia-Sonera on rahastanut Suomen kansalta ilmaiseksi saamallaan puhelinverkolla niin pitkään kuin verkko on huoltamattomana pysynyt pystyssä. Nyt kun rappeutuminen on edennyt kriittiseen pisteeseen verkko lakkautetaan ja suuri määrä kansalaisia jätetään ilman kunnollisia tietoliikenneyhteyksiä. Samaan aikaan ko. firma on investoinut miljardeja Ruotsin tietoliikenneinfraan ja Suomessakin muutamaan kaupunkikeskukseen. Esimerkit osoittavat, että markkinavetoinen kehitys ei johda yhteiskunnan kannalta toivottuun tulokseen. Hallituksen on esimerkiksi energia-asioissa pakko tehdä itsekin jotain, vaikka sitten oman hallitusohjelmansa vastaisesti. Kunnallisia palveluja, erityisesti terveydenhuoltoa ollaan kovaa vauhtia yksityistämässä. ”Hyvinvointipalvelut” on paalutettu lähes kaikkien maakuntien, erityisesti itäisten ja pohjoisten, elinkeinojen kehittämisen painopisteeksi. Siis terveys- ja vanhuspalvelujen yksityistäminen. Mikä saa päättäjät uskomaan, että yksityinen pääoma tyytyisi hyvinvointipalveluissa vähempään kuin muussa liiketoiminnassa? Voitto, pääoman tuotto, otetaan aina jostain eikä se palveluissa voi olla muu kuin niiden hinta, jonka julkisten peruspalvelujen tapauksessa aina maksavat kansalaiset. Siitä, että suuri osa yksityisestä pääomasta on ulkomaista ja että raha hakeutuu aina parhaan tuoton kohteisiin on seurauksena jatkuvan talouskasvun ja kansainvälisen kilpailukyvyn kasvattamisen oravanpyörä. Globaali pääomatalous on suurelta osin kupla, joka ei perustu reaalitalouteen tai tuotantoon. Rahaa ei oikeasti ole olemassa niin paljon kuin sitä markkinoilla liikkuu. Tämä korttitalo on äärimmäisen romahdusherkkä. USAn asuntomarkkinoiden kuplan puhkeaminen kuukausi sitten oli tästä selvä varoitus. Euroopan, USAn ja Japanin keskuspankit pumppaavat nyt markkinoille rahaa estääkseen tuota häiriötä aiheuttamasta isoa romahdusta (vielä ei tiedetä, onnistuuko operaatio). Se raha tulee muuten meiltä kaikilta. Romahduksesta meillä on kotoperäinen kokemus 1990-luvun alusta. Kasvun ja kilpailun seurauksista puolestaan voidaan lukea jokaisen päivän lehdistä. Irtisanomiset ja tuotannon siirrot ovat rutiinia, pikku-uutisia. Kansainvälisellä kapitalismilla ei ole mitään tekemistä pienen, paikallisen yritystoiminnan kanssa. Yksityisen yrittäjän ”voitto” on useimmiten yhtä kuin palkka tehdystä työstä. On kokonaan eri asia käyttää pienyrityksiä julkisten palvelujen alihankkija-tuottajina kuin luovuttaa kokonaisia rakenteita, kuten tietoliikenne, markkinavoimien armoille. Jos peruspalvelut ja -rakenteet hoidettaisiin yhteisesti, julkisina, voitaisiin niissä noudattaa tasapuolisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Mutta globaalin suurpääoman ikioma markkinointivirasto EU ja sen haaraosasto Suomen valtioneuvoston linnassa eivät tätä halua, ”Suomi” ei halua. Miten lienee suomalaisten laita. VmH