Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Minkkien hallikasvatus aloitettiin Suomes


	Minkkien hallikasvatus aloitettiin Suomessa 19.5.2001 07:49 Suomi24.fi / STT Minkkien hallikasvatuksen uskotaan yleistyvän myös Suomessa. Tähän mennessä minkkihalleja on rakennettu eri puolille maata kymmenkunta ja toistakymmentä hallia on suunnitteilla. Malli on haettu Hollannista ja Tanskasta. Halleja pidetään ympäristön kannalta parempana vaihtoehtona kuin perinteisiä varjotaloja. Myös vartiointi on helpompaa. Nyt on varaa investoida Kaustislaisen tarhaajan Seppo Sepän minkkihalli on ensimmäinen laatuaan Kaustisella. Uutukainen halli valmistui joulukuussa. Hallissa olevat minkit ovat penikoineet toukokuun alussa ja emominkit makaavat pesäkopeissa penikoiden kanssa. Osa minkeistä tulee kurkistelemaan uteliaasti tulijoita. Muutaman häkin alla lattialla makaa pieni karvaton penikka. Ne kulkeutuvat joskus emon jaloissa ulos pesäkopista ja putoavat häkin pohjan läpi lattialle. Kun niitä vähän lämmittelee, ne kyllä virkoavat, selittää vaimo Riitta Seppä. Sepän tarhalla on 700 minkkiä ja liki saman verran kettuja. Tarhan kaikki siitosminkit on siirretty halliin, mutta ketut asuvat edelleen varjotaloissa. Myös ketuille on suunnitteilla halleja, mutta niiden hoitoon joudutaan kehittelemään toisentyyppisiä ratkaisuja. Ongelmana on lähinnä lannan keruu, sanoo toiminnanjohtaja Gustav Smulter Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitosta. Vanhat varjotalot alkavat rapistua Smulter uskoo minkkien hallikasvatuksen olevan tulevaisuuden suuntaus myös Suomessa. Moni maamme tarhoista on perustettu 1950- ja 1960-luvuilla ja varjotalot ovat alkaneet rapistua. Alkukokemukset halleista ovat hyviä ja tarhoilla on taas vaihteeksi varaa investoida. Nahoista on saatu viime aikoina hyviä hintoja. Seppo Seppä laskeskelee, että hintaa minkkihallille kertyi reilut miljoona markkaa. Halli tehtiin pitkälti omin voimin ja omasta puuvärkistä. Perinteiseen varjotaloon verrattuna kustannukset olivat 15-20 prosenttia korkeammat. Samassa yhteydessä uusittiin myös häkit vastaamaan uusia EU-määräyksiä Ympäristön kannalta hallin etuna on, että sulamis- ja sadevedet eivät pääse kosketukseen lannan kanssa, selvittää Seppo Seppä. Näin ollen valumat ympäristöön vähenevät. Myöskään kuivikkeita ei tarvitse vaihtaa niin usein kuin ennen. Halliin ei pääse pyryttämään talvisin lunta, joten kutteripurut ja oljet pysyvät kuivina. Halli on kesäisin minkille viileämpi paikka kuin varjotalo. Talvisin hallissa on pari, kolme astetta lämpimämpää kuin ulkona. Nahan laatua tämä ei tarhaajien mukaan heikennä. Minkkien juottonipatkaan eivät päässeet jäätymään hallissa talvella, jatkaa Seppä. Minkkihallit ovat suuria rakennelmia. Sepän hallilla on pituutta peräti 92 metriä pitkä ja leveyttä 16 metriä. Häkit ovat neljässä rivistössä, joiden välissä kulkee kapea käytävä. Halli on mitoitettu myös syntyneille pennuille. Pennut erotetaan emostaan juhannuksen tienoilla, jolloin ne siirretään omiin häkkeihin. Sepät hoitavat tarhaa Kaustisella perheen omin voimin. Aputyövoimaa tarvitaan vain paritus- ja nahoitusaikana. Nahoitusaikana tarhoille on ollut hankala saada ammattitaitoista työvoimaa, harmittelee Seppä. Tilanne kuitenkin helpottuu, kun Kaustiselle nousee syksyllä tarhaajien yhteinen nahoittamo. Nahoitus hoituu uudessa nahoittamossa pitkälti koneellisesti. Valvonta helpompaa Kaustisella turkistarhat ovat saaneet olla ainakin toistaiseksi melko rauhassa tarhaiskuilta. Viime kesänä kansanmusiikkifestivaalin aikaan läheiseltä tarhalta tosin päästettiin karkuun muutama kettu, muistelee Riitta Seppä. Gustav Smulter myöntää, että halleja on helpompi vartioida kuin yksittäisiä varjotaloja. Tämä on vaikuttanut osaltaan siihen, että tarhaajat ovat alkaneet kiinnostua halleista. Minkit eivät pääse kovin helposti ulos hallista ja hälytyslaitteiden asentaminen on helpompaa, sanoo Smulter. Hollannin suunnitelma kieltää lailla turkistarhaus maassa ei suuremmin kaustislaisia tarhaajia tunnu huolestuttavan. Yleinen mielipide saattaa kuitenkin kuitenkin kääntyä tarhausta vastaan, arvelee Sepän perheen poika Arto Seppä. - Nuoret eivät uskalla ryhtyä tarhaajiksi. He pelkäävät, että tarhaus ennen pitkää kuitenkin kielletään, sanoo Arto Seppä. 22-vuotias Arto mietti turkistalouskouluun menemistä, mutta päätti sitten mennä ammattikoulun sähkövoimaoppiin. Tarhaus kuitenkin kiinnostaa edelleen nuorta miestä. Tarhausta ei välttämättä opi koulun penkillä, vaan käytännössä täällä tarhalla, hän tuumii.