Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Alkoholipolitiikallakin on keinoja

ALKHOLIPOLITIIKALLAKIN ON KEINOJA Pääministeri Vanhanen on aiheesta kiinnittänyt huomiota tulevan alkoholiveron alennuksen aiheuttamaan alkoholihaittojen kasvupaineeseen. Hän pyytää apuun kouluja, vanhempia, sosiaali- ja terveydenhuoltoa jne. Sinänsä tarpeellinen puheenvuoro synnyttää jatkokysymyksen: mihin sitten alkoholijärjestelmää tarvitaan? Eikö tulisi myös miettiä mitä hallinnollisia  keinoja on vaikuttaa veronalennuksen aiheuttamaan alkoholihaittojen kasvuun? Alkoholipolitiikka ajopuuna Alkoholipolitiikka on kokenut rajun vapautuksen ajan. Runsas 10 vuotta sitten oli n. 600 sivu- ja päätoimista valvojaa, nyt valvontaan käytetään 10 henkilötyövuotta. Koordinoitu ja tavoitehakuinen Alkon alkoholipolitiikka ja henkilöstö (alkoholihallinto, yhteiskunnallinen ja kansanterveydellinen tutkimus, valistus ja tiedotus, projektit) jaettiin neljälle tavoitehakuista yhteistyötä tekemättömälle keskushallintoviranomaiselle. Alkoholihallinto (luvat ja valvonta) taas jaettiin kahdelle päällekkäiselle eri ministeriön alaiselle viranomaisella. Nyt koko käytännön alkoholihallinto ja resurssiohjaus on päätetty siirtää sisäasiainministeriöön, joka käyttää lupa- ja valvontamaksuja muuhunkin kuin ravintolaelinkeinon vaatimaan valvontaan. Alkoholipoliittinen lupaharkinta päättyi vuoden 1995 lain myötä, kioskit ja huoltoasemat saivat alkoholilupia. Lainmuutokset ja KHO:n päätökset perustuvat perustuslain kilpailun vapauden edistämisenpykälälle, ei kansanterveyden suojelupykälälle, johon alkoholilaki perustuu. Kunnilta vietiin Kuntaliiton suostumuksella kaikki alkoholipoliittinen valta vaikuttaa alkoholihäiriöihin alueellaan. Mahdollisuuksia alkoholipolitiikan harjoittamiseen on siten tietoisesti vähennetty. Aktiivinen ennaltaehkäisy on muuttunut passiiviseksi vaurioiden korjaamiseksi, kun esim. ravintola-alan harmaa talous revähti käsistä. Alkoholipolitiikan haltuunotto Edessä on Suomen alkoholihistorian kulutuksen suurimmat kasvupaineet: veron lasku, maahantuontimäärien raju  lisäys ja Viron EU-jäsenyys. Pääministeri on verrannut tilannetta keskioluen vapautukseen, mutta itse näen tilanteen vieläkin pahempana, koska vuonna 1969 harjoitettiin koordinoitua alkoholipolitiikkaa, oli kunnan ja Alkon tarkastajat. Hyvää tilanteessa on, että pääministeri ja peruspalveluministeri kantavat vakavaa huolta asiasta. Samoin STM:ssä on alkoholivirkamiehitys vaihtunut, mutta valitettavasti liian myöhään. Elokuussa odotettava hallituksen alkoholiohjelma on tarpeellinen, mutta sekin tulee kovin myöhään, vain muutama kuukausia ennen kuin kulutuksen kasvu räjähtää silmille. Sitä ennen tulisi selvittää ja käyttää hyödyksi kaikki alkoholilain mahdollistamat alkoholihallinnon keinot. Samoin Tuotevalvontakeskuksen, Kansanterveyslaitoksen, Stakesin ja Terveyden Edistämisen keskuksen yhteistyöllä tulee selvittää ja koordinoida muut kuin suorat alkoholihallinnon keinot. Toivottavasti joku näistä viranomaisista ottaisi vastattavakseen myös kokonaisvaltaisen koordinoidun ja yhteistyöhön perustuvan alkoholipolitiikan, ellei STM sitä tee. Kun kokonaisvaltaisen alkoholipolitiikan keinot on kuitenkin suurelta osin hukattu, keskeiseen asemaan nousee paikallinen taso, maksavathan kunnat arviolta 80 % alkoholin haitoista, ilman mitään alkoholihallinnollisia keinoja vaikuttaa esim. alkoholin myynnin aiheuttamiin asumisen ja järjestyksen häiriöihin. Keskushallintoviranomaisten tehtävä on auttaa ja tukea kuntia tässä työssä, mutta ei näperrellen kuten tähän asti. Myös kuntien sisällä ja välillä voidaan koordinoida alkoholia, tupakkaa ja huumeita koskevaa ennaltaehkäisyä ja valvontaa yhteisten lakien ja WHO:n ja EU:n suositusten mukaisesti. Edellä olevan jälkeen ei voi muuta kuin todeta, että odotukset hallituksen alkoholiohjelmalle ovat todella kovat. Juhani Hakala Kirjoittaja toimii suunnittelupäällikkönä Tuotevalvontakeskuksen alkoholihallinto-osastolla