Tommi Rimpiläinen,Intelligent BBS kirjoittaa: Luulen kuitenkin löytäneeni kristinuskosta hyvinkin oleellisen ristiriidan. Kuten tunnettua luulo ei ole tiedon väärti. Toisaalta vain Jumala on hyvä ja täydellinen, eikä mikään mikä ei ole Jumala voi olla yhtä täydellinen, sillä silloin se olisi Jumala. Kun Jeesus siis vuorisaarnassaan käskee meitä olemaan täydellisiä niin kuin Jumala, hän käskee meitä tekemään syntiä, mutta jos syntisinä voisimme olla täydellisiä, niin Jumalankin voisi periaatteessa olla syntinen. Joko jokin näistä opeista ei todenteolla kuulu kristinuskoon, vaan olen käsittänyt jotain väärin, tai sitten kristinusko todella on ristiriitainen. Kun luetaan Raamatun tekstiä löytyy sieltä ristiriita poikineen; joko sisällöllisiä tai ihan suoria. Esim. Kertomus Saulin (Paavalin) kääntymyksestä. Apostolien teoissa (luku9), joilla oletettavasti on sama kirjoittaja kuin Luukkaan evankeliumilla, Saulin ympärille leimahti valo ja ääni puhui. Matkatoverit kuulivat äänen, mutta eivät havainneet ketään. Luvussa 22 Paavalin suuhun kertomus on käännetty niin päin, että ne jotka olivat Paavalin kanssa näkivät valon, mutta eivät kuulleet mitään. Vielä myöhemmin luvussa 26 Paavali selittää tapahtuman niin, että valo leimahti hänen ja matkatovereiden ympärille ja he kaikki kaatuivat maahan, ja Paavali kuuli äänen. Edellisessä esimerkissä sama kirjoittaja kuvailee saman tapahtuman kolmella eri tavalla. Kertomuksissa on selviä yhtäläisyyksiä, mutta aivan yhtä selviä ristiriitoja. Kovin köykäisin perustein väität kristinuskoa todella ristiriitaiseksi. Kun luet vuorisaarnaa luetko sitä oman järkesi avulla vai annatko Pyhän Hengen valaista ymmärryksesi, jotta ymmärtäisit tekstin hengen etkä vain kirjainmerkkejä? Ihan vain kevyesti muutama tiedollinen fakta. Alkutekstissä on sana teleios, joka tässä kontekstissa on käännetty sanalla täydellinen. Tämä sama sana voidaan kääntää muullakin tavalla. Esim. 1. Kor. 2: 6 sana on käännetty kypsyneille, 1. Kor. 14: 20 aikuisia, Ef. 4: 13 aikuisuuden, Kol. 1: 28 täysi-ikäisenä, Kol. 4: 12 nuhteettomina, Hepr. 5: 14 aikuisille... Lisäksi kannattenee ottaa huomioon koko perikooppi, jossa Jeesus näin sanoo. Hän opettaa rakastamaan kaikkia, myös vihamiehiämme. ”Jumala antaa aurinkonsa nousta niin hyville kuin pahoille ja lähettää sateen niin hurskaille kuin jumalattomille.” Jeesus pyytää meitä katsomaan, jokaista Jumalan luomaa Jumalan silmin, näkemään Jumalan kuvan, joka on jokaisessa, vaikka joskus meille näkymättömissä. Kykymme rakastaa on Jumalan lahjaa, ei kukaan käskemällä rakasta. Voisiko siis sanoa, että Jeesus käskee meitä ennemminkin olemaan avoimia ottaaksemme vastaan sen kaiken hyvän, jonka Jumala tahtoo meille lahjoittaa? Perikooppia seuraa opetus rukouksesta ja Isä meidän -rukous. ”Anna meille velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meille velassa.” Voimme myös vilkaista, miten Luukas ”kenttäsaarnassaan” (Luuk. 6: 20-49) ilmaisee tämän saman asian: ”Olkaa valmiit armahtamaan, niin kuin teidän Isännekin armahtaa” Kuriositeettina mainittakoon vielä, että juutalaiset oppineet, jotka käänsivät pentateukin reilu 200 vuotta eKr. kreikaksi käyttivät sanaa teleios 5. Moos. 18: 13, joka suomenkieliseen Raamattuun hepreankielisestä alkutekstistä on käännetty seuraavasti: ”Olkaa koko sydämestänne uskolliset Herralle, Jumalallenne.” Kaikesta edellä kirjoitetusta huolimatta voin todeta, että kristinusko on jokseenkin ”ristiriitainen”, sillä asiat tulevat näkyviin vastakohdissaan. Ihminen itsessään kantaa syvää ristiriitaa ollessaan samanaikaisesti sekä syvästi syntinen että täysin vanhurskas, pyhä. Tiina