Vähän erilainen vaalitarina Hyvä tarina voi kertoa paljon siitä, miten me ihmiset toimimme ja miten kohtelemme toisiamme ja itseämme. Pidän tarinoista ja tarinankertojista. Kaipaan isääni, demaria, tarinankertojaa, inhimillistä ja lämmintä ihmistä. Isän tarinoissa oli paljon huumoria ja ymmärrystä, jopa silloinkin kun ihminen toimi epäinhimillisesti ja julmastikin. ”Mutta siitä näkökulmasta taas….” Kävin Helin kanssa kuuntelemassa SDP:n varapuheenjohtajaa Maria Guzeninaa. Yllätyimme. Emme tienneet, miten hyvin Maria tarinoiden kautta osasi kertoa yhteisen arkemme ongelmista ja niiden ratkaisumahdollisuuksista. Yksi hänen tarinoistaan kertoi yhteisöstä, joka sai kaikkea hyvää, mitä ihminen ikinä voi toivoa. Hinta tuolle yltäkylläisyydelle ja mässäilylle oli pimeään, kylmään tyrmään heitetty lapsi, joka sai juuri sen verran vettä ja leipää, että pysyi hengissä. Kuka tai ketkä Siikajoella voisivat olla tarinan lapsen asemassa?  Voisiko se olla aikuisuuden kynnyksellä kipuileva nuori, joka oli juuri löytänyt kuuntelijakseen nuorisotyöntekijän ja, jolta tuo kuuntelija ja tukija otettiin pois?   Vai voisiko se olla ahkera maahanmuuttajaperhe, jolta evättiin laina oman kodin ostoon, vaikka samassa tilanteessa olevalle suomalaiselle perheelle laina todennäköisesti olisi myönnetty? Voisiko tuo tarinan lapsi olla monine vaivoineen kotona yksinäisyydessä kamppaileva vanhus, jolla ei ole enää voimia lähteä hakemaan juttukaveria tai mieltä virkistävää harrastusta? Vai voisiko se olla kunnan osa-aikainen, pienipalkkainen työntekijä, joka mahdollisesti vielä lomautetaan osaksi vuotta? Voisiko tuo tarinan lapsi Siikajoella olla perhe, jossa kärsitään työttömyyden tai työttömyysuhan vuoksi? Voisiko tuo tarinan lapsi olla se siikajokinen, jonka mieli on järkkynyt ja vienyt mahdollisuuden työntekoon? Vai onko kaikkien meidän yhteinen arki niin hyvää ja tyydyttävää, että voimme hyvällä omalla tunnolla jatkaa niin kuin tähänkin asti? kysyy demarien kuntavaaliehdokas Anni Häikiö, Siikajoki