KUKA MYI ESPOON SÄHKÖN? Kunnallisvaalikeskustelussa ja mm. sitoutumattomien vaalimainonnassa on nostettu esiin Espoon sähkö oy:n myynnin historia ja haettu syyllisiä vääriin päätöksiin. Jottei totuus unohtuisi tässä vaalitaistelun tiimellyksessä on syytä palauttaa mieliin miten päätöksenteko on yhtiön myynnin vaiheissa tapahtunut. Espoon sähkön ensimmäinen kolmannes myytiin kun yhtiö vietiin pörssiin vuonna 1994. Silloin lienee tavoitteena ollut oman pääoman saaminen yhtiön kehittämiselle ja laajentamiselle kotimaassa. Tämä strategia epäonnistui kun Fortum (silloin vielä Imatran voima) ryhtyi valtaamistarkoituksessa ostamaan yhtiön osakkeita ja sai käytännössä koko myynnissä olleen kolmanneksen osakkeista haltuunsa. Pörssiin menemistä ajoi Espoon sähkö oy:n toimiva johto ja yhtiön hallitus. Kaupunki myi osakkeita pörssissä useammassa vaiheessa hinnan ollessa 10-14 euron välillä osakkeelta. Hallituksen puheenjohtajana toimi tuolloin Olli Männikkö (kok) ja hallituksen jäsenenä oli mm. Kurt Byman, joka on sittemmin kaikkein äänekkäimmin syyllistänyt muita yhtiön myymisestä.   Toinen kolmannes Espoon sähköyhtiöstä myytiin saksalaiselle E.ONille vuonna 2001. E.ONista piti tulla Espoolle ”pitkäaikainen strateginen kumppani” Suomen ja lähialueiden energiamarkkinoille laajentumisessa. Tämä strategia meni pieleen kun saksalainen ”partneri” petti Espoon muutaman kuukauden kuluttua sopimuksessa.~E.ON myi option omistusosuuteensa Fortumille suurempien Keski-Euroopassa tapahtuneiden yritysjärjestelyjen yhteydessä. Tästä toisesta yhtiön hallinnan kannalta ratkaisevasta kaupasta ja siinä käytetyistä menettelytavoista käytiin kiivas väittely kaupunginhallituksessa ja valtuustossa. Me demarit vastustimme osakkeiden myyntiä ja kauppahintaa, joka oli 33 euroa osakkeelta, yhteensä 176 miljoonaa euroa. Tuolloin 8.10.2001 tehdyllä kaupalla Espoon kaupunki menetti enemmistöomistuksen ja määräysvallan yhtiössä. Kaupasta oli neuvoteltu ilman kilpailutusta vain E.ON-yhtiöiden kanssa. Sosialidemokraattinen valtuustoryhmä äänesti yksimielisenä osakkeiden myyntiä vastaan ja Matti Louekoski teki kaupasta valituksen hallinto-oikeuteen. Osakkeiden myynti hyväksyttiin oikeiston ja keskustan äänin 42-23. Viimeinen kolmannes E.ON Finland –nimiseksi muuttuneesta yhtiöstä myytiin vuonna 2006 kun Fortumilta tuli erittäin houkutteleva tarjous viimeisestä kolmanneksesta. Tässä vaiheessa oli kaupungin mahdollisuutena saada maksimihinta kaupungilla jäljellä olleesta vähemmistöosuudesta. Kauppahinnaksi tuli 68 euroa osakkeelta, yhteensä 365 miljoonaa euroa. Tätä kauppaa demariryhmän enemmistö kannatti, koska määräysvalta yhtiöön oli menetetty jo aikaisemmissa kaupoissa ja kaupungille saatu kauppahinta arvioitiin hyväksi. Viimeisimmästä kaupasta saatujen varojen sijoittamista on syystäkin arvosteltu. Sähköyhtiön myynnillä ja siitä saatujen rahojen sijoitusstrategialla ei ole kuitenkaan mitään tekemistä keskenään. Espoo päätti suurin odotuksin antaa rahastot huolella valittujen kansainvälistä huippua edustavien salkunhoitajien hoitoon. Salkunhoitajat eivät ole pystyneet täyttämään asetettuja tuottotavoitteita, mutta ovat menestyneet tehtävässään niin hyvin kuin valittu riskitaso ja kansainvälinen taloustilanne mahdollistavat. Me demarit esitimme kaupunginhallituksessa alhaisempaa riskitasoa sijoituskohteita valittaessa. Tämän päivän tiedoilla tämä olisi ollut viisasta.~ Aiheellisesti voi kysyä onko yleensäkään oikein, että kaupungilla on puhtaasti sijoitusluontoista varallisuutta. Eikö olisi parempi sijoittaa rahat raakamaan hankintaan, asuntotuotantoon ja palvelujen edellyttämiin investointeihin, joita Espoolla riittää rahoitettavaksi noin 240 miljoonaa euroa vuodessa. Jos näiden jälkeen vielä jotakin yli jää niin sen voisi sijoittaa turvallisesti korkosijoituksiin tai pankkitalletuksiin. Pekka Vaara kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja