Tietotori – Osallistu ja vaikuta | Soukka

Kaavakartat ja varsinkin muutosten merkitseminen aikaisempiin, voimassa oleviin, kaavoihin nähden ovat vaikeaselkoisia eivätkä näin täytä niiltä vaadittua yksiselitteistä selkeyttä. Samaa voi sanoa kaavatyön perusteena olevista selvityksistä, laajuudestaan huolimatta niiden merkitys kaavaan on ohuehko.

Kaikissa selvitysten skenaarioissa on lähdetty jatkuvan kasvun malleista. On valtakunnan tasolla täysin vastuutonta toimintaa pyrkiä keräämään Helsingin seudulle metropolialueen statuksella muualta maasta asukkaita ja työpaikkoja. Kiistämätön tosiasia on, että niin Suomen kuin monien muiden länsimaisten valtioiden oma väestö ei juuri lisäänny vaan voi jopa vähentyä. Globaalisti väestönkasvun pysäyttämisen pitäisi olla kaikkialla ehdoton tavoite. Jatkuvaan kasvuun uskovien malleihin ja erityisesti ansaintalogiikkaan tämä ei sovi. Yhdeksi tämän pyramidimallin toiminnan pelastukseksi nämä tahot toivovat ja myös tässä olevissa raporteissa esitetään pelastukseksi entisestään kiihtyvää maahanmuuttoa. Kokemus on jo pitkän aikaa osoittanut, että hyvin suuri osa Suomeen tulleista maahanmuuttajista ajautuu ennen pitkää pääkaupunkiseudulle. On myös kiistämätön tosiasia, että huomattava osa maahanmuuttajista on yhteiskunnalle jatkuvia kustannusta aiheuttava kansanosa. Väestöprojektioissa on tarpeen ottaa huomioon tosiasiat ja rajoittaa maahanmuutto sellaiseksi mikä on yhteiskunnan toimivuuden kannalta hyödyllistä. Skenaarioihin tulee sisällyttää myös tarkastelu missä kestävällä tavalla väkiluku säilyy samana tai vähenee, mutta yhteiskunta säilyttää elinvoimansa ja toimintakykynsä.

Monissa raporteissa pidetään yhdyskuntarakenteen tiivistymistä pelkästään myönteisenä ja tavoiteltavana. Aalto-yliopiston tutkimusryhmä on osoittanut tiiveimmissä yhdyskuntarakenteissa hybridimallilla selvitettyjen hiiliemissioiden olevan suurempia kuin missään muualla. Samankaltaiseen tulokseen on päätynyt Tilastokeskus selvittäessään liikenteen ja asumisen hiiliemissioita. Raporteissa esitetyt toimenpiteet johtavat siten täyteen ristiriitaan tavoitteiden kanssa. Suomi on muun EU:n kanssa sitoutunut vähentämään hiiliemissioita hyvin radikaalisti. Kaupunkirakenteen tiivistäminen ei ole Espoossa eikä muuallakaan pääkaupunkiseudulla ratkaisu hiilipäästöjen vähentämiseen. Yleisesti on ajateltu, että yhdyskuntarakenteen tiivistäminen johtaa väistämättä ns. kasvihuonekaasujen päästöjen vähenemiseen. Tällaiseen johtopäätökseen päädytään helposti, jos ei tarkastella päästöjä kokonaisuudessaan. Tutkimusryhmä on kehittänyt päästöjen tarkempaan laskentaan ja kohdentamiseen ns. hybridimallin, jossa laskentaan otetaan mukaan myös ulkoistetut päästöt, jotka esim. HSY tilastoinnissaan jättää huomioitta. Hybridimallilla tehdyt laskelmat osoittavat, että yhdyskuntarakenteen tiiveys on aivan liian karkea indikaattori ollakseen käyttökelpoinen johtamisen apuväline tavoiteltaessa kasvihuonekaasujen emissioiden pienentämistä.

Asumisen energiankulutus on tiiviissä ydinkeskustassa taloutta kohden 78 % siitä mitä se on maaseudulla. Kun sen sijaan tarkastellaan asumisen energiankulutusta asukasta tai asuineliömetriä kohden, on tilanne päinvastainen. Tiiviissä ydinkeskustassa kulutus on suurempi kuin maaseudulla tai lähiöissä.

Asumisen ja liikkumisen energiankulutus antaa vain vajavaisen kuvan todellisista kasvihuonekaasupäästöistä. Hybridimallissa muuhun kulutukseen sisällytetään mm. myös ”jatkettuun tilankäyttöön” liittyviä kulutusta ja päästöjä. Näitä tulee erityisesti tiiviisti rakennetuilla aluilla mm. kahvila- ja ravintolatiloista, harrastustiloista, hotelleista, kylpylöistä, pesuloista, kesämökeistä jne. Kun tämä ”muu kulutus” otetaan mukaan tarkasteluun, nousee hiilidioksidiekvivalentin määrä henkilöä kohden yli kaksinkertaiseksi ollen pääkaupunkiseudulla yli 12 tonnia vuodessa. Keskimäärin Suomessa hiilijalanjäljestä 60 % tulee asumisesta ja liikkumisesta sekä 40 % muusta kulutuksesta. Huomionarvoista on, että kulutuksen määrän (eli käytettyjen eurojen) ja hiilipäästöjen tilastollinen korrelaatio on lähes lineaarinen. Pääkaupunkiseudulla kaikki on kalliimpaa kuin muualla Suomessa, ja raporteissa esitetyillä toimenpiteillä tämä ero tulee edelleen vain kasvamaan.

Mielestämme maa-ainesten käsittely on osin tehotonta ja ekologisesti kestämätöntä. Erityisesti louheen vastaanotto- ja murskauspaikkoja tulisi olla varsinkin pääkaupunkiseudulla nykyistä useampia, jotta kalliolouhe tulisi käytetyksi arvokkaimmalla mahdollisella tavalla. Louhoksen lisäksi vastaavaa tulisi järjestää kattavasti myös betoni-, tiili- ja asfalttijätteelle. Kaikkia maa- ja kiviaineksia tulee käsitellä siten, että niiden joukkoon ei joudu myöhempää arvokasta käyttöä estäviä aineita. Maa- ja kiviaineksen paikallista hyötykäyttöä tulee tehostaa ja sen paikallinen koordinoiminen kuuluu kunnalle, yleisellä tasolla Uudenmaan liitolle.

Suomen lainsäädännössä on sitouduttu kestävän kehityksen periaatteeseen. Tämän periaatteen mukaisesti rakennustoiminnassa irrotettavat maa- ja kiviainekset tulee hyödyntää. Suomi on sitoutunut Riossa 1992 ja myöhemmin Kiotossa tehtyyn sopimukseen, jossa edellytetään ns. kasvihuonekaasujen tuottamisen vähentämistä.

Pääkaupunkiseudulla erilaisten rakentamistoiminnassa syntyvien maa-ainesmassojen siirtely on erittäin huomattava osa kaikesta kuljetustarpeesta. Keskimäärin näiden massojen määrä on huomattavasti suurempi kuin tavanomaisten kotitalousjätteiden. Tältä osin päästöjä voidaan vähentää murto-osaan vähentämällä kuljetustarvetta esim. pienentämällä ylijäämämassojen määriä, lyhentämällä kuljetusmatkoja etsimällä tai luomalla lähialueilta hyötykäyttökohteita ja varastoimalla irrotuspaikan lähelle sellainen arvokas aines, jolle myöhemmin tulee paikallista käyttöä.

Jätelaissa olevan yleisen määritelmän mukaan jätettä on aine tai esine, jonka sen haltija on poistanut, aikoo poistaa tai on velvollinen poistamaan käytöstä. Jätelain tavoitteena on sen 1 §:n mukaan tukea kestävää kehitystä edistämällä luonnonvarojen järkevää käyttöä sekä ehkäisemällä ja torjumalla jätteistä aiheutuvaa vaaraa ja haittaa terveydelle ja ympäristölle. Jätelain tavoitteena on toteuttaa uudet kansainvälisesti ja EU:ssa omaksutut yleisperiaatteet, joiden mukaan jäteasioissa on edettävä seuraavassa järjestyksessä:

Nämä perustavoitteet ja niiden tärkeysjärjestys on esitetty myös yhteisön jätehuollon toimintasuunnitelmasta annetussa Euroopan yhteisöjen komission tiedonannossa (SEC (89) 934 final), joka on vahvistettu jätepolitiikasta annetulla Euroopan yhteisön neuvoston päätöslauselmalla (90/C 122/02). Perustavoitteet on sisällytetty myös jätepoliittisin perustein annettuihin EU:n säädöksiin, joihin vuorostaan perustuu Suomen vastaava lainsäädäntö.

Hyvästäkin suunnittelusta huolimatta kallioisilla alueilla rakennettaessa syntyy ylimääräistä kiviainesta muun maa-aineksen ohella. Kiviaines tulee ensisijaisesti hyödyntää mahdollisimman hyvällä tavalla. Parhaimpia tapoja on murskata se sepeliksi, jolla voidaan korvata neitseellisen soran ja hiekan käyttöä. Pääkaupunkiseudulla on jo yli 50 km säteellä viimeisen sadan vuoden aikana käytetty lähes kaikki käytettävissä olevat soraesiintymät merenalaisia esiintymiä lukuun ottamatta. Tällaista soravarojen käyttöä voidaan pitää luonnonvarojen riistona, sillä uusia esiintymiä syntyy vasta seuraavan jääkauden sulamisvaiheen aikana. Jääkausia voidaan pitää lähes ainutkertaisina tapauksina, jos niiden esiintymistaajuutta verrataan ihmisen olemassaolon aikaan. Soraesiintymillä on raaka-aineen lisäksi muitakin hyvin huomattavia arvoja, joista yksi tärkeimpiä on uusiutuvien pohjavesivarojen syntypaikka. Puhtaiden pohjavesien arvo tullee nousemaan jo aivan lähitulevaisuudessa hyvin huomattavaksi.

Louheen arvoa ja siitä tehdyn sepelin kilpailukykyä voidaan parhaiten kasvattaa sijoittamalla louheen syntypaikkojen lähelle, enintään kymmenen kilometrin etäisyydelle toisistaan, louheen ja sepelin varasto- ja murskauspaikkoja. Tällöin kuljetuskustannusten vähenemisen vuoksi sepeli on soraa edullisempaa, ja kalliolouhe tulee käytettyä arvokkaalla tavalla. Näin toimien kuljetustarve vähentyy lähes kymmenenteen osaan. Esimerkiksi tela-alustaisilla liikkuvilla suomalaista hyvää insinööriosaamista edustavilla murskaimilla murskaaminen on kannattavaa jo vajaan 10000 m³ erissä, joten varastopaikkojen koon ei tarvitse olla neljänneshehtaaria suuremman. Tällaisten erien murskaus tapahtuu reilussa viikossa. Suurimmilla louhintatyömailla murskaus pitäisi sallia ja suorastaan edellyttää tehtäväksi jo paikan päällä, koska huomattava osa murskeesta voidaan käyttää ko. työmaalla soran sijaan. Modernit murskaimet on koteloitu varsin hyvin, joten pöly- ja ääniemissiot ovat vanhempiin murskaimiin verrattuna huomattavasti pienemmät.

Jo kauan lainsäädännössä olevasta kiellosta huolimatta pohjavesiä on pilaantunut. Etelä-Suomen alueella on paikoin jopa yli 20 % pohjavedenottamoista suljettu, koska vedessä on sallitut rajat ylittävät pitoisuudet mm. kasvinsuojeluaineita tai muita kemikaaleja. Pohjavesialueiden puhdistaminen on useimmiten hyvin vaikeaa, hidasta ja erittäin suuria kustannuksia vaativaa.

Pääkaupunkiseudun vesihuolto perustuu pääosin Päijänne-tunnelia pitkin johdettavaan pintaveteen. Tätä ratkaisua voidaan pitää hyvin kriisiherkkänä. Yksittäinen onnettomuus tai terroristi pystyy lamauttamaan Päijänne-tunnelin käytön pitkiksikin ajoiksi. Pääkaupunkiseudun pohjavesivarat ja -ottamot pystyvät kattamaan vain muutaman prosentin normaalista vedenkulutuksesta ja parikymmentä prosenttia säännellystä kriisiajan kulutuksesta. Kaikki pohjavesivarat voivat joskus olla elintärkeitä seudulle.

Puhtaan pohjaveden merkitys on suuri ja se tulee korostumaan tulevaisuudessa. Hyvä pohjavesi on jo nyt paikoin maaöljyä arvokkaampi luonnonvara ja lisäksi se on jatkuvasti uudistuva. Valtioneuvosto on antamassaan periaatepäätöksessä edellyttänyt mm., että tärkeille pohjavesialueille laaditaan suojelusuunnitelmat, niiden tilaa pyritään parantamaan ja ne merkitään maankäytön suunnittelussa ensisijaisesti vesien- ja luonnonsuojelualueiksi. Kaavassa ei ole riittävästi huomioitu tämän alueen yhden tärkeimmän uudistuvan luonnonvaran säilymistä pilaantumattomana.

Espoonlahden alueen kaksi 1-luokan pohjavesialuetta on merkittävä kaavaan viheralueiksi. Näiden alueiden vesi voi olla tulevaisuudessa elintärkeitä alueen asukkaiden ruokavetenä. Espoon vesihuolto perustuu lähes yksinomaan Päijänne-tunnelin tuomaan pintaveteen, ja pelkästään sen varassa oleva vesihuolto on äärimmäisen helposti häiriintyvä. Yksin näiden pohjavesialueiden tuottaman veden arvo voi olla jopa 60 miljoonaa euroa vuodessa. Kaava ei turvaa mitenkään niiden säilymistä käyttökelpoisina, päinvastoin. Pilaantumisen jälkeen ei ole juurikaan mahdollisuuksia niiden puhdistamiseen, ainakaan lähimpiin vuosikymmeniin.

Keskuspuistosta etelään johtaa yksi varsin kapea viherkäytävä. Suurin osa siitä on tulvaherkällä matalalla alueella, ja jo lähitulevaisuudessa merenpinnan noustessa se tulee jäämään suurelta osin veden alle. Tämän käytävän mitoituksessa tulee varautua merenpinnan nousuun. Viherkäytävät on saatava aikaiseksi myös Saunalahdesta Keskuspuiston läntiseen osaan ja Soukasta Sammalvuoren kautta Keskuspuiston eteläisiin osiin. Keskuspuistoa ei saa myöskään pienentää sen reunoja nyrsimällä.

Tietotori – Osallistu ja vaikuta

Soukka - Uutiset

Mielipide 4. vaihemaakuntakaavan luonnoksesta