Tietotori – Osallistu ja vaikuta
| Etusivu |
| Keskustelualueet |
| Politiikka |
| Eduskunta |
| Kotimaa |
| Kirjaudu sisään |
Ne suhteelliset tuloerojen muutokset.
Työmuurahaisen huoli
Minua on jonkin aikaa ajatteluttanut se, että miten nykyiset kansanedustajat mieltävät valtionvelan, joka syntyi hyvinvointiyhteiskuntaa puolustettaessa parin edellisen eduskunnan toimesta, tarkemmin Lipposen ja Ahon pääministerikaudella. Nämä herrat, joista toinen nyt aikoo pätevyytensä suurimmaksi huipentumaksi Suomen Pankkiin, ovat tunnettuja siitä, että he osaavat tehdä velkaa, oli sitten valtion rahat ati omat kyseessä. Velan maksusta ei heillä sen sijaan ole kovinkaan hyvää kuvaa, koska se ei ole koskaan heitä kiinnostanut. Eikä se tunnu muitakaan kansanedustajia pahemmin puhuttavan. Käytännössä nämä herrat eduskunnan siunauksella tekivät velkaa niin paljon, että kaksi seuraavaa sukupolvea sitä maksetaan. Verohelpotusvarat syotiin pitkäksi aikaa. Välillisten verojen tuotto on nyt valtiontalouden pääasiallinen rahottaja. Siksi
autoverot, viinaverot ja ALV ovat poikkeuksellisen kovia ja pysyvät sellaisina vienlä kaksi sukuspolvea. Perintöä siis riittää Suomen nuorisolle. Politikot osaavat puhua vain suhteellisista muutoksista. Jos joku sattuu vähän rikastumaan, niin se on kauhean paha.
Ne suhteelliset tuloerojen muutokset.
Kun minua jäi vaivaamaan, että onko tämä suhteellinen tuloerojen kasvu nyt ihan oikein sisäistetty, pitää kertoa esimerkki asian valaisemiseksi: Käräjäoikeus langetti murhamiehelle kahdeksan vuoden tuomion tehdystä rikoksesta ja samalla rikoksen avustajalle kaksi vuotta ehdotonta. Valitettiin hoviin ja tuomio muuttui. Varsinaisen rikollisen tuomio aleni kuuteen ja puoleen vuoteen, mutta avusta sai edelleen kaksi vuotta. Poliitikko kuuli asiasta ja parahti heti, että avustajan tuomio koveni. Hänelle suhteellisuus on niin itsestään selvää, että jätti sen mainitsematta.
Tässä ihan uusi talouseläin, ” suhteelliset valtionvelat”.
Laurin lisäksi varovaisia mainintoja valtionvelan olemassaolosta teki Hesari reilu viikko sitten.
Artikkelissa todettiin , että velkaa on lärviä kohti 75 000.- markkaa. Kansalaiset mieltävät yhteiskunnan menoihin osallistumisen tulo- ja varallisuusveron maksuna, tässä yhteydessä valtiolle maksettavista veroista. Suomessa on noin 2,5 veromaksajaa tai -velvollista. Tätä nykyä käytännössä tulo- ja varallisuusveron tuotto mene kaikki velan hoitoon ja lyhennyksiin. Valtiontalouden pyöritys rahoitetaan muilla veroilla, tulleilla ja maksuilla. Nykyisellä lyhennysvauhdilla velkaa riittää kaksi sukupolvea. Sen jälkeen tulo- ja varallisuusvero voitaneen lopettaa vanhanaikaisena ja tarpeettomana. Kun 2,5 miljoonasta verovelvollisesta vähennetään ne suviannelaiset, joille ei voi antaa verohelpotuksia, niin jäljelle jää noin miljoona potentiaalista yksilöä. Niistäkin puolet on yhteiskunnan palkkalistoilla. Miljoonaa maksajaa kohti
velkaa on 400 000,- markkaa per lärvi. Muutama vuosi sitten ennen optioita maassa makasi tilanne, jossa noin 100 000 parhaiten ansaitsevaa maksoi neljänneksen valtion tulo- ja varallisuusveron kertymästä. Tähän joukkoon pääsi kaikki ne joilla oli enemmän, kuin neljännesmiljoona vuosituloja. Jos neljännes valtionvelasta lasketaan heidän kontolleen, niin se tekee miljoonan per lärvi.
Pelkään pahoin, että suhteellisen valtionvelan sisäistäminen on korkeampaa matematiikkaa, eikä se onnistu poliitikoilta. Menisköhän läpi, että miljoonalla saisi nyt ostaa itsensä vapaaksi valtionveroista.
| ||
| Attachments: |
|